Nykyisin taitaa lähes joka taloudessa olla ohjelmararjontaa enemmän kuin tarpeeksi. Digiboxien yleistymiesen myötä olemme saaneet tarjolle enemmän ja vähemmän laadukkaita vaihtoehtoja.
Canal-kortti tuli hommattua viime keväänä ja siitä olisin kyllä valmis luopumaan vaikka heti, ellei kotoinen liigamme alkaisi näkyä siellä syksyllä. Muutoin Canalin tarjonta on lähes surkuhupaisaa. Samoja b-luokan filmejä tulee kyllästymiseen asti uudestaan ja uudestaan. Täyttä paskaa suoraan sanoen.
Digiboxin hankinnan myötä löysin todella hyvän ja ainakin minulle antoisan kanavan, Yle Teeman. Kanavasurffailua harrastaessani sattuin kerran osumaan kanavalle kun sieltä tuli todella mielenkiintoinen dokumentti Stalinin sodista. Jäin koukkuun.
Yle Teeman tarjonta on kaiken kaikkiaan erinomainen, toinen toistaan mielenkiintoisempia dokumentteja (joukossa mm. erittäin hyvä sarja Amerikan sisällissodasta), vanhoja laatuelokuvia, joista on turha hakea huhhah-miehiä (itämaisia taisteluidiootteja) ynnä muita lapsellisuuksia.
Eilen illalla sain nauttia Spencer Davis Groupin ikiaikaisesta musisoinnista, ohjelma oli uusinta jostain armaalta 60-luvulla pyörineestä musiikkiohjelmasta.
Käntäkää hyvät ihmiset Yle Teemalle ja nauttikaa laadukkaista ohjelmista, unohtakaa ne tyhjääkin tyhjemmät amerikkalaiset plää plää-sarjat hetkeksi.
Canal-kortti tuli hommattua viime keväänä ja siitä olisin kyllä valmis luopumaan vaikka heti, ellei kotoinen liigamme alkaisi näkyä siellä syksyllä. Muutoin Canalin tarjonta on lähes surkuhupaisaa. Samoja b-luokan filmejä tulee kyllästymiseen asti uudestaan ja uudestaan. Täyttä paskaa suoraan sanoen.
Digiboxin hankinnan myötä löysin todella hyvän ja ainakin minulle antoisan kanavan, Yle Teeman. Kanavasurffailua harrastaessani sattuin kerran osumaan kanavalle kun sieltä tuli todella mielenkiintoinen dokumentti Stalinin sodista. Jäin koukkuun.
Yle Teeman tarjonta on kaiken kaikkiaan erinomainen, toinen toistaan mielenkiintoisempia dokumentteja (joukossa mm. erittäin hyvä sarja Amerikan sisällissodasta), vanhoja laatuelokuvia, joista on turha hakea huhhah-miehiä (itämaisia taisteluidiootteja) ynnä muita lapsellisuuksia.
Eilen illalla sain nauttia Spencer Davis Groupin ikiaikaisesta musisoinnista, ohjelma oli uusinta jostain armaalta 60-luvulla pyörineestä musiikkiohjelmasta.
Käntäkää hyvät ihmiset Yle Teemalle ja nauttikaa laadukkaista ohjelmista, unohtakaa ne tyhjääkin tyhjemmät amerikkalaiset plää plää-sarjat hetkeksi.