Yli 5 vuotta olin etäsuhteessa, vuosi sitten muutin lopulta pysyvästi nykyiseen asuinpaikkaan, lähimmät kaverit 180km päässä. Jyväskylässä asuessa vielä oli suhteellisen paljon "kavereita" tai ainakin hyvän päivän tuttuja. Nyt näkee muutaman kerran vuodessa joitakin ja muutama käynyt kerran täällä tuolla ajanjaksolla. Sitten kun vielä edelliset 4kk ollut lopullisesti työtön niin vielä on vankina kotona ja vähän liikaakin sitten vielä kauniimman puoliskon kanssa. Eli samaan aikaan haluaa omaa rauhaa, mutta myös on todella todella yksinäinen ja tuntuu vähän että elämä alkaa päättyä.