Tämä vain alleviivaa sitä, että Eurooppa ei koskaan saisi olla tilanteessa jossa avun saanti riippuu siitä kuka on USAn presidentti. Tässä on kymmenen vuotta nähty tuleva niin nyt ollaan tilanteessa jossa lähdetään tekemään mineraalisopimusta oranssin miehen kanssa toivotaan toivotaan - mentaliteetilla.
Euroopassa ollaan hyvin hitaasti herätty Putinin muodostamaan uhkaan. Jälkikäteen merkit olivat nähtävissä, mutta silti Ukrainankin tila eli melko pitkään. Zelenskyjn valinta ei automaattisesti ollut Putinin kannalta negatiivinen. Pitää myöskin muistaa, että jokainen valtio huolehtii etupäässä omasta turvallisuudestaan. Venäjä oli melko kaukana operaatioineen idässä, tuskinpa Saksassakaan ajateltiin, että se saattaisi jonkin päivänä olla myös Saksan uhkana. Demokratioissa eletään, jokaisen maan budjettiin mahtuu paljon muutakin kuin varustelumenoja.
Eurooppaa oli tuuditettu ajatukseen, jonka mukaan Nato ja Yhdysvallat ovat aina sen tukena. Trump I ei muuttanut tätä asetelmaa ratkaisevasti. Kyse oli vain siitä, että Trump vaati aikaisempien presidenttien mukaan Eurooppaa tekemään velvollisuutensa. Suomen tilanne oli täysin erilainen, meidän piti jatkuvasti pitää yllä puolustuskykyä, koska Nato-suojaa ei ollut. Ukrainan tilanteen kiristyminen johti varustelumenojen kasvuun, mutta hetkessä ei mitään puolustuskykyistä armeijaa maasta polkaista.
Kuka näki ennalta Trumpin valinnan presidentiksi? Puhumattakaan siitä, että Trump menisi näin pitkälle transatlanttisen suhteen purkamisessa. Toisaalta, tämä Ukrainan sotakin on ollut vaikeaa lännelle. Bidenkin avustaan huolimatta laittoi myös kapuloita puolustuksen rattaisiin. Paitsi Trump, eritoten Vance on ratkaisevassa asemassa puhuttaessa USA:n suhteesta Ukrainaan. Ja tähän vielä aikamiespoika Musk. Tällaista kauhukabinettia oli vaikea ennustaa etukäteen.
Olemme tilanteessa, johon ovat erilaiset virhearviot ja saamattomuus ovat johtaneet. Valitettavasti Trump on vielä kuskin paikalla. Häntä voidaan tuskin houkutella takaisiin normaaliin yhteistyöhön. Koska kaikki on hänellä viime kädessä taloutta ja uuvatti ei käsitä vapaakaupan etuja, silloin Trump saattaa haaveksia laajempaa sopimusta Putinin kanssa. Tässä sopimuksessa Ukraina on vain pieni alaviite. Kysymys kuuluu, mitä Putinilla olisi tarjottavaa Trumpille? Sillä tavalla Trump kuvittelee saavansa maallensa diilien kautta hyötyä.
Ja tietenkin on olemassa kauhukuva siitä, että Trump todellakin luo jonkinlaisen uuden etupiirijaon, jossa vanhoilla sitoumuksilla ja kumppanuuksille ei ole enää väliä. Eurooppa ei saisi antaa viedä itseään kuin laskiämpäriä. Euroopalla on yhdessä taloutena voimaa haitata merkittävästi Trumpin talouspolitiikkaa. Varustelumenojen kasvattaminen on totta kai tässä kuviossa välttämätöntä. Menneisyyden itkeminen on täysin turhaa, johtajuutta ja päätöksiä on löydyttävä Euroopan työkalupakista.