Jessica McNier syyttää haitilaisia häpeilemättä. ”Tämä on meidän maamme. Miksi me emme ole etusijalla?”
www.hs.fi
Juttu on valitettavasti maksumuurin takana, mutta välillä nämä Hesarin reportaasit avaavat silmiä sen suhteen, mistä asioista amerikkalaiset oikeasti välittävät ja millä perusteilla vaaleissa äänestetään.
Tuossa käydään läpi siis Springfieldin kaupungin tilannetta, jossa on ollut melkoinen sirkus sen jälkeen kun Trump levitti vaaliväittelyssä valhetta lemmikeitä syövistä maahanmuuttajista. 60 000 ihmisen kaupungissa arvioidaan asuvan noin 20 000 haitilaista. Aiemmin yksi osavaltion ja jopa koko maan mallikaupungeista on tällä vuosituhannella vajonnut taloudellisiin ongelmiin ja etsinyt siihen ratkaisuja maahanmuutosta. Haitilaisten kanssa tärppäsi ja sieltä saatiin vuosien saatossa merkittävä vähemmistö kaupunkiin.
Sillä ei tunnu olevan mitään väliä että kaikki tietävät sen koirien syömisen olevan ihan täyttä paskaa. Jutussa haastatellut ihmiset ovat suurimmaksi osaksi tyytyväisiä että vihdoin joku kuuntelee heitäkin ja "tekee asialle jotain". Kun kaupunki samaan aikaan vajoaa taloudelliseen ahdinkoon ja ottaa lisää maahanmuuttajia, vetää väestö helposti näiden välille syy-seuraussuhteen, vaikka oikeasti ilman ulkopuolisia tulijoita kaupunki voisi todennäköisesti huomattavasti huonommin.
Se tuosta jutusta kuitenkin käy harvinaisen selväksi, ettei USA:n pienten kaupunkien köyhä ja kouluttamaton tai välttämättä keskiluokkainenkaan väestö ole pätkän vertaa kiinnostunut Ukrainasta, NATOsta, kansainvälisistä suhteista, poliittisesta korrektiudesta tai presidenttiehdokkaiden käytöstavoista. Heitä kiinnostaa seuraavaan palkkapäivään selviäminen, yleinen turvallisuus ja lastensa tulevaisuus. Asiat olivat paremmin tai "paremmin" 80-luvulla, joten takaisin sinne haikaileva puolue on erittäin houkutteleva vaihtoehto.