QAnnon pitää dt pelastajana. Joten yhteys on selvä siitä suunnasta. Ja onhan se retwiitannut q-salaliittoja, joten väitteelle on vahvaa pohjaa.
Turvallisuuspolitiikka maanpuolustus väkivallattomuus informaatiosodankäynti aseistakieltäytyminen kyber asevelvollisuus kansalaispalvelus
uusimaanpuolustus.blogspot.com
Viittasin lähinnä siihen, että Trumpia ei ole pidetty Jatkoajassa osana maailmanalaajuista pedofiilirinkiä.
QAnonista on hyvä tietää jotain, mutta vain jotain. Järjettömyyksien parissa askartelu vieraannuttaa sekin todellisuudesta. Tai sen voi sanoa niinkin, että vaarattomat järjettömyydet ovat toisinaan hupaisia, kuten vaikkapa ne, joissa uskotaan litteään Maahan. Näihin uskovat eivät vainoa toisinajattelevia, vaan varmaan kehittelevät omaa teoriaansa ihan akateemisessa hengessä.
Tiedon auktorisoinnin kannalta somemaailma on todella aikaansaanut vallankumouksen. Kun aikaisemmin tiede ja laatulehdet olivat pääsiallisena objektiivisen tiedon lähteitä jokaiselle itseään kunnioittavalle poliitikolle, näin ei ole enää. Nykyään tietoa tuotetaan intersubjektiivisesti, ihmisten välisen kommunikaation seurauksena ja tämä "tieto" voi olla mitä hyvänsä.
Tieto tuntuu olevan vain sitä, mitä ihmiset haluavat olevan totta. Tieto on verkoston tuottamaa ja verkosto puolestaa verifioi tiedon. Jos klikkaat jonkun toisen blogia, saat siitä varmistuksen omalle tiedollesi.
Some tuntuu liberaalin demokratian ja kulttuurin vastustajien piilopaikalta. Siellä voi uskoa mitä tahansa, tuottaa omia faktoja, saada seuraajat uskomaan mitä kummallisimpiin väitteisiin. Paradoksi on siinä, että internetin perustajat eivät varmasti ajatelleet aikaansaavansa mitään tällaista. Ihanteena oli se, että ihmiset voisivat vapaasti vaihtaa ajatuksiaan, että kommunikaatiosta tulisi vaivattomampaa. Kenties näin onkin joissakin akateemisissa keskusteluryhmissä, mutta todellisuudessa some on erittäin hyvä väline perustelemattomien salaliittoteorioiden levittämiseen.
Siinä, missä 60-luvulla väittelijät kohtasivat arvoineen saman pöydän äärellä, sivistyneesti, nykyään näin ei tapahdu, vaan keskustelu menee huutamiseksi ja puhumiseksi toisen ohi. Ongelmana on se, että enää ei olla vain eri mieltä asioista, ollaan myös eri mieltä niistä faktoista, joihin mielipiteet perustuvat, Yliopistossa tämä on ollut varsin tavallista hyvin kauan, varsinkin yhteiskuntatieteissä, koska teoriat selittävät havaintoja, mutta myös havainnot sisältävät niin paljoa teoriaa, etteivät havainnotkaat voineet ratkaista erimielisyyksiä. Toinen näki yrittäjän riistäjänä, toinen toinen taas työpaikkojen luojana jne. jne.
Eli havainnot itsessään olivat sellaisia, että ne voidaan tehdä vain tietyn teorian kautta.
Niin sanottu arkimaailma on pitkään pystynyt ratkomaan erimielisyyksiä turvautumalla tieteeseen, hyvään journalismiin, joihinkin yhteisiin arvoihin ja terveeseen järkeen. Vaikka ei oltu samaa mieltä asioista, voitiin kuitenkin tehdä kompromisseja ja ymmärtää toisen mielipiteitä ja näkökohtia. USA:ssa näyttää siltä, että tällainen "toiseuden" kohtaaminen alkaa olla mahdotonta.
Sen sijaan, että asioista, jotka ovat periaatteessa ymmärrettävissä, keskusteltaisiin, käännetään vastapuolelle selkä ja luodaan ihan oma mielikuvitusmaailma, johon paetaan ja jonka kautta sitten esitetään kummallisia teorioita maailmasta. Vastapuoli demonisoidaan ja keskitytään suorastaan lapselliseen mielikuvitusmaailmaan, jossa kaikki kanit ovat vaaleanpunaisia: niitä, jotka eivät usko tähän maailmaan, pidetään vastustajina. Joskus toivoisi, että esim. QAnonin tarinankertojat voisivat kuulla itseään ja oikeasti miettisivät satujaan.
Tai edes ymmärtäisivät, että on olemassa mielikuvitusmaailma, pelimaailma ja sitten ihan se reaalimaailma. Reaalimaailmassa on tapana perustella asiat ihan asianmukaisiin lähteisiin ja kokemuksiin viitaten. Voi olla, että pelimaailma on tavallaan rohkaissut joitakin keksimään myös ihan politiikkaan kuuluvia satuja: on helppoa kuvitella maailma, jossa kaikki tapahtuu oman mielen mukaan.
Ehkä voi sanoa, että maailmasta on tullut liian monimutkaista, kukaan ei voi ymmärtää kaikkea ja se luo ahdistusta. Siksi tarvitaan some, jossa samanmieliset voivat ymmärtää toisiaan, tämän leirinuotion äärellä he voivat kertoa ja toistella oman heimonsa tarinoita kaikesta mahdollisesta. Tavallaan palataan ihmiskunnan aamuhämäriin joskus miljoonan vuoden taakse. En usko, että sielläkään ihmiset ilahtuivat, jos tutun leirinuotion äärelle istahti vierailijoita, jotka kiistivät heimon uskomukset.
Salaliittoja tarvitaan paitsi selittämiseen, myös jonkinlaiseen lohdutukseen. Jos oma elämä on pielessä, syy täytyy Trumpin tapaan aina löytää ulkopuolelta. Joskus se löytyykin, mutta ihmiset tarvitsevat usein syntipukin, jota vastaan taistella. Ja mitä helpommin tuo syyllinen on identifioitavissa, sen parempi. Professori, joka selittää globalisaation ongelmista, voi tavoittaa vain kourallisen ihmisiä, valitettavasti syyllistä ei löydy kovin helposti ja se on liian abstraktikin: globalisoituva kapitalistinen talousjärjestelmä.
Mutta jos syyllinen löytyy lähempää, sen parempi. Juutalaiset, mustat, kommunistit, vasemmistolaiset, yrittäjät, kapitalistit, eliitti, kulakit jne., silloin oma tuskakin helpottaa ja sille voi tehdä jotakin. Käydä raivoisaa kampanjaa erilaisia salaliittoja vastaan ja kun tälle raivolle löytyy sopiva henkari, silloin voit liittyä tiettyyn yhteisöön. Ja se on ihmisistä kivaa. Voit marssia milloin mitäkin vastaan, tuntea kuuluvasi johonkin, etkä koskaan ole itse syyllinen epäonnistumisiisi.
Tämä tunneko, raivo, saa ihmisen unohtamaan common sensen ja suuntaamaan mielensä täydelliseen roskaan. Se ilmeisesti saa ihmisen uskomaan, että olisi parempi, jos koko demokratiaa ei olisikaan, ainakaan siten, että olisi pakko kuunnella muidenkin mielipiteitä. Ironiaa on riittävästi siinä, että Trump kuuluu tällaisen liikkeen idoleihin. Minulle ei tosiaan tulisi ensimmäisenä mieleen, että Trumpin kaltainen pohatta voisi olla kiinnostunut jostakin muusta kuin rahasta ja itsestään.
Sivumennen sanoen, kapitalismi vastustajana saisi QAnoninkin tarinankertojien aivot solmuun. Eihän me nyt kapitalismia vastusteta, koska ne jotka vastustaa on kommunisteja, mutta me vastustetaan liberaalia demokratiaa, koska se mahdollistaa sellaisia asioita kuin kansallisvaltion häviäminen, mutta itse asiassa liberaali demokratia tarvitsi syntyäkseen valtion. Me vastustetaan globalismia, joka tuottaa paljon aineellista hyvää meille tai ei oikeastaan, vaan me vastustetaan sitä, että ne muutkin pääsee hyötymään aineellisesta hyvästä. Me ei vastusteta sitä, että meidän tulotaso nousee, mutta.... me ei oikeastaan tiedetä, mitä me halutaan, sillä toisaalta pitää pistää rajat kiinni kaikelta, mutta meidän tuotteita pitää voida myydä ympäri maailmaa.
Toisin sanoen, meidän talous pitää suojata ulkoisilta uhilta, mutta emme ymmärrä, että jos muut tekevät samoin, meidänkin talous kärsii ja... Joten lopultakin pitää rakentaa muuri, joka suojaa meiltä meksikolaisilta, jotka tekevät meidän halpaduunejamme, joita me emme halua tehdä. On tosiaan sietämätöntä, jos koko maailma hyötyisi globalisaatiosta.
Tällaiset huomautukset eivät kiinnosta asianosaisia. Someleirinuotiolla luodaan yhteisyyttä, kerrotaan yhteistä tarinaa, luodaan yhteyksiä tarinan eri muotojen ja lukujen välille, otetaan monia uusia asioita mukaan tarinaan. Kuten todettua, logiikkaa ei tarvitse käyttää, riittää on kun on tuntemuksia asioista, riittää kun kannattajat jakavat toisilleen uutta materiaalia ja siten tarina pysyy koko ajan kiinnostavana.
Huhtasaari ja muut poliitikot, jotka heilastelevat salaliittojen parissa, kalastelevat aika syvissä vesissä. Kaiketi viihtyvät siellä siksi, että sieltä löytyy potentiaalisia äänestäjiä, mutta niin helppoa se ei ole. Pitää myös sopivassa määrin uskoa salaliittolaisiin. Ja tämä luo aika vaikean tilanteen, kuten Trumpilla militanttiensa kanssa. Et voi enää kieltää liikettä, jonka olemassaolon olet kerran hyväksynyt. Ja joudut tavallaan epävarmuuteen, koska et voi ennustaa, mitä sieltä vielä syntyykään: esimerkiksi juutalaisvihaa tms.