Täytyy myöntää., että hieman on jopa haikeat fiilikset. Nimittäin, tätä Trump-viihdettä on jäljellä enää 7 viikkoa ja veikkaan, että Bidenin ajan viihdepitoisuus tulee olemaan monta dekadia tylsempää. Varmaankin alkuvuodesta vielä sitä jaksaa seurata tuota USAn uutta politiikkaa, mutta ajan myötä kiinnostus tullee tipahtamaan.
Trumpin aikakausi on ollut suurta viihdettä, eihän tuota voi kiistää. On ollut mielenkiintoista seurata paitsi Trumpia, myös sitä miten hän on vaikuttanut myös lähipiiriinsä ja saanut muokattua heistäkin ns. Trump-viihteen edustajia. Esim. Kayleigh MacEnanyn toiminta lehdistösihteerinä/kampanjan seriorineuvonantaja on ollut varsin viihdyttävää ja noudattanut taattua kafkamais-trumplaista linjaa heti ensimetreiltä lähtien. Kayleigh on esim. hienosti lanseeranut noiden paperipinojen ja mappien heiluttelun puheensa lisukkeeksi ikäänkuin kompensoimaan kaikkea sitä paskaa mitä hän suustaan suoltaa. Uskon, että varsinkin Trumpin kannattajakuntaan tuollainen uppoaa hienosti: Tuon on pakko olla totta, koksa katsokaa minkälainen paperimäärä hänellä on esittää puheensa tueksi! Ja minkälainen määrä niissä on ympyröintejä ja alleviivauksia! Toinen asia, joka on jäänyt mieleen Kayleighin toiminnasta, on se, miten hienosti hän on osannut erottaa tuon kaksoisrolinsa. Viimeksi toissapiväisessä lehdistötilausuudessa hän kiersi monia toimittajien kysymyksiä vastaamalla, että asiaa pitäisi kysyä Trumpin kampanjalta. Hienosti tietysti unohtaen että hän on Trumpin kampanjan seniorineuvonantaja. Jännä nähdä, minkälaisen duunipaikan hän seuraavaksi keksii itselleen. Ei ole vaikea arvata, että liittyy jotenkin Trumpiin.
Toinen- ja ylivoimaisesti käsittämättömin- Trumpin ilosanoman soihdunkantaja on ollut Rudy Giuliani. Kuka olisi uskonut että tämä aikoinaan New Yorkin pormestarina sankarin statuksen saanut lakimies löytää uuden tasonsa Trumpin rakkikoirana? Mieleen ovat jääneet erityisesti Rudyn vaalien jälkeinen toiminta: Käsittämätön tragikoominen lehdistötilaisuus Philadephialaisen maisemointifirman takapihalla, jossa äityi kesken puheen jonkinnäköiseen jodlaukseen, sekä tietysti tuon oudon mustan mönjän hikoileminen ja julkinen piereskely näissä feikki-oikeudenkäynneissä , joihin sai raahattua mitä mielipuolisempia "todistajia".
Ikävä kyllä tulee tuota porukkaa. Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi ei voi sanoa muuta kuin: Aikamoisia velikultia.