Pakko vihdoin kysyä kun on vaivannut jo pidemmän aikaa, mikä on tuo syntymäpäivälaululta kuulostava renkutus jota Raumalla soitetaan alituiseen?
En ihan satavarmasti tiedä mitä tarkoitat, mutta kenties kyse on Jukka Koiviston tekemästä 30 vuotta vanhasta Lukkolaulusta?
Ja asiaan. Tämä oli rankka päivä vanhalle miehelle, mutta jaksoin kuin jaksoinkin katsoa turnauksen loppuun saakka. Ei onneksi ollut ihan niin kuuma ja paahtava helle kuin vuosi sitten mutta ihan riittävän lämmintä nytkin oli. Vaan eipä mennyt päivä harakoille, turnaus päättyi Lukon voittoon neljännen kerran peräkkäin ja vaarassa onkin että Lukon murskaava ylivoima vie mielenkiinnon koko Pitsiturnauksesta. No, semmoista se on kun kerran Lukon kauden päätavoitteesta on kyse.
Jokaisen joukkueen näin jäällä, mutta en niitä muita tietenkään niin seurannut kuin Lukkoa joten jääköön ne arvioimatta. Poislukien Pelicans, joka oli selvästi alkusarjan paras joukkue. Erityisesti pisti silmään Antti Erkinjuntin ja Ryan Potulnyn hyvin toiminut yhteistyö. Ehdinkin jo siinä Lukon hävittyä Sportille ääneen nolaamaan itseni kun ennustin että Pelicans marssii Lukon yli finaaliin.
Lukosta tietysti pitää kirjoittaa jotain, ja kyllähän Lukko jokaista peliä hallitsi. Ässiä vastaan aamupäivällä Lukko vei ensimmäistä erää, toinen erä puolestaan oli Ässien. Sipiläisen ohjauksella ja Ässien omalla maalilla Lukko kuitenkin pelin voitti.
Sportia vastaan iltapäivällä Lukko vei peliä oikeastaan mielin määrin, osin ylivoimiensa turvin mutta maalit jäi tekemättä ja kun Sport onnistui kertaalleen niin samalla kaikkosi lohkovoitto Lukon käsistä. Saattoi olla hyväkin niin saatiin pidempi valmistautuminen välierään. Henrik Koivisto sen Sportin voittomaalin teki hienolla veivauksella, tosin Lukon puolustuksen suosiolla avustuksella.
Välierässä Pelicans ei sitten enää ollutkaan niin hyvä kuin alkusarjan peleissä. Lukko hallitsi peliä ja vieläpä selvemmin kuin iltapäivän Sport-peliä ja hirmuinen vääryys olisi ollut jollei Lukko finaaliin olisi mennyt. No rankkareiltahan se voitto vasta haettiin mutta kumminkin, ja oli siinä pelissä toki Pelicansillakin yksi tai kaksi hyvää maalintekopaikkaa. Iloinen yllätys oli kuitenkin se että Lukko ylipäätänsä voitti Pelicansin.
Finaali oli siis viime vuoden toisinto Sportia vastaan. Saattaa olla että aika kultaa muistot, mutta mielestäni Sport tarjosi viime vuoden finaalissa kovemman vastuksen kuin tänä vuonna vaikka numerot nyt olivat maalin verran tiukemmat. Tottahan finaalissa jalka painoi molemmilla, mutta Sportilla selkeästi vielä Lukkoa enemmän. Oikeastaan missään vaiheessa 1-0 numeroista huolimatta Lukon voitto ei ollut uhattuna, NHL-Rinne maalilla pääsi todella helpolla. Lukon maalin teki Sami Lähteenmäki Aaron Gagnonin terävällä rannevedolla Gagnonin aloitusvoitosta.
Lukon uudet pelaajat tietysti olivat tarkkailun alla. Paljon meni varmaan ohi silmienkin, mutta Sami Lähteenmäki ja Rasmus Rinne esiintyivät edukseen. Lähteenmäki oli Ässiä vastaan vielä hiukan pimennossa, teki toki rankkarista hienon maalin mutta finaalissa oli jo elementissään ja ratkaisi sen. Rinne puolestaan oli yllättävän hyvä Ässiä vastaan vaikka kyllä se Kallelan tekemä maali hiukan helpolta näytti. Finaalissa Rinne pääsi todella helpolla. Uudet puolustajat jäivät vielä hiukan pimentoon, mutta ei noista kumpikaan suuria virheitä tehnyt. Roni Ahonen ja Miika Koivisto siis kyseessä.
Aamun lehdessä oli puhetta Keuruun miehistä, että "he tulevat kokeilemaan", ja kyllä mä ihan selvästi omilla silmilläni päästä käsin näin että numero 21 pelasi Sportia vastaan ainakin yhden vaihdon, ja laukoi rankkarinkin. Muita Keuruun pelaajia en pelien aikana jäällä nähnyt ja tuohon #21:n esiintymiseen ja yllättävän isoon vastuuseen veikkaan Keuruun miesten pelien Lukossa tällä kaudella jäävänkin.
Semmoista. Hieno päivä on takana ja kyllä turnaus taas tehtävänsä teki sillä tavalla että hieman tämä kiinnostusta lisäsi alkavaan kauteen. Ei paljon mutta hiukan. Saas nähdä vieläkö ensi vuonna jaksan.