Ja kyllähän tämä Koivun "esiinmarssi" on ollut jo odotettavissa jonkin aikaa. Samalla tasolla Koivu pelaa - joskus jopa paremmin - lähes jatkuvasti, eilen vain hyökkäyspäässä homma natsasi aikalailla täydellisesti.
Kylläpä taas sylettää, kun muistelee viime vuoden Öhlund-viikatetta. Koivu olisi todistanut tasonsa ja meidän ei tarvitsisi käydä tätä keskustelua, heh. Pisteitä Koivu teki viime kaudella 57 pelissä 42, joka olisi suhteutettuna 82 peliin n. 60 pistettä. Viime pleijareissa hän sentään todisti, että pystyy dominoimaan ns. isoissa peleissä. Hän teki päämäärätietoisesti koko ajan oikeita ratkaisuja, sijoittui sekä puolusti hyvin. Näiden pelin osa-aluiden hallinta loi enemmän hyökkäysmahdollisuuksia. Koivu pelasi kovalla itseluottamuksella ja se näkyi pisteissäkin (6 peliä, 4+1). Jos jossitellaan, niin syöttöjä olisi varmasti ollut enemmän, jos Wild olisi ollut tehokkaampi hyökkäyspäässä ja eikä Theodore olisi loistanut maalilla. Sentterinä Koivu on kuin tehty Lemairen pelifilosofiaan. Vielä hitusen nopeampi saisi olla, mutta hyvä sijoittuminen korvaa osin. Erittäin tasainen suorittaja kaiken lisäksi. Ilo on katsella Wildin pelejä, kun nyt kerätään Mikon "koron kasvamisen" jälkeen voittoja.