Kyllähän Whitesnake ajoittain tuntui oikein messevältä, kun tuli vähän menevämpiä biisejä. Nihkeätä kuitenkin muutama setin pysäyttänyt biisi, kuten Ain't No Love in the Heart of the City. Parempikin paikka ko. vedolle olisi löytynyt, jos tuo on muka-pakko vetää. Eikä taida edes olla pakollinen ohjelmanumero? Kieltämättä kuitenkin Fool For Your Loving, Don't Break My Heart Again (joka tosin olisi voitu soittaa nopeammassakin tempossa...) ja Love Ain't No Stranger olivat varsin mukavia vetoja.
Yleisö toimi melko hyvin yhteislauluissa. Arvostin kyllä, kun Coverdale suuteli random-naista yleisöstä ja ilmeisesti jonkun pyynnöstä lauloi Soldier of Fortunea vähän alusta. Onhan se ääni kulunut, mutta kyllä sillä korkeallekin pääsi. Ihan tykkäsin Coverdalestakin.
Rumpusoolo taisi olla ihan lievästi John Bonham -vaikutteinen.Rumpusoolo hakkasi kyllä kitarasoolon mennen tullen, ei oikein ollut Aldritchin soolossa mitään.
Encore meni tosi pahasti ohi. Kukaan ei tuntunut tuntevan encoren ensimmäistä biisiä, ja samalla sitten jengi missasi Still of the Nightin. Toivoin Soldier of Fortunea ensimmäiseksi encoreksi, mutta tuon toivon heitin siinä kun Coverdale lauloi ko. biisiä eturivin jannun pyynnöstä.
Noin kaiken kaikkiaan sellainen average keikka. Huippuhetket melkoisen huikeita, mutta osa biiseistä tuntui välisoitoilta. Burn oli muuten oikein toimiva avausbiisi.