Toteutan monivuotisen haaveeni ja avaan ikioman ketjun maailman tai ainakin Euroopan tai ainakin Englannin tai ainakin Lontoon tai ainakin itä-Lontoon suurimmalle, kauniimmalle ja kiinnostavimmalle seuralle, West Ham Unitedille. Tuonne yleiseen jalkapallokeskusteluun kirjoitinkin tästä kaudesta pätkän, mutta tehdään nyt oma ketjunsa niin ei tarvi tuota spämmätä aina kun on asiaa. Saa tänne muutkin kirjottaa.
Hammersin kanssa on eletty pari vuosikymmentä, ja otsikossa esiintyvä, Leevi and the Leavingsin hittipiisiin viittaava sikermä on tullut tutuksi. West Hamista puhuttaessa mikään pliisu "vuoristoratamainen" ei ole oikea termi, koska siihen liittyy jokin logiikka ja kun Hammers on kyseessä mitään logiikkaa ei menestyksessä tai menestymättömyydessä tuntuisi olevan. Välillä vaan kaikki toimii kuin unelma, Chelseat ja ManCityt kaatuu mennentullen kotona ja vieraissa, toisinaan sitten taas ei ja tulee turpaan Websuilta ja Bournemoutheilta.
Mitään henkilökohtaista, oikeaa sidettä mulla ei jengiin ole, ehkä siksikin Hammersin seuraaminen on lähinnä fanipoikamaista öyhötystä milloin mistäkin. Ja sehän se vasta mukavaa onkin. Tähän ketjuun voi kaikki käydä jauhamassa West Hamiin liittyen ihan mitä vaan, vittuilu sallitaan ja muutenkin sopii avautua. Ei tää oo niin vakavaa hei!
Avaan pelin kommentoimalla kautta 2016/2017, johon lähdettiin uuden stadionin ja parin kohtalaisen ison nimen hankinnan myötä suurin odotuksin. Ja voi vittu mitä paskaa sieltä on tullut! Kausi lähti jo liikkeelle aivan pisin vittuja, kun avauksen vasen pakki ja kenties puolustuksen tärkein pelaaja Aaron Cresswell loukkaantui about 5 kuukaudeksi. Sitten tulikin käkeen Eurooppa-liigan karsinnoissa samalta romanialaispumpulta kuin edelliselläkin kaudella, kun Astra nöyryytti vasarapaitoja jopa Lontoossa.Puolustus oli aivan kujalla jo silloin ja hyökkäyksessä ilmeisesti odoteltiin jotain isoa kärkihankintaa ja Payetin EM-kisojen päättymistä.
Valioliigassa homma on mennyt toki myös aivan reisille, lähinnä sysipaskan puolustuksen koomailun ansiosta. Omissa soi aivan jatkuvasti, eikä siihen vaadita vastustajalta mitään erityisen suurta eforttia. Watford ja WBA takoivat neljä uunia, Soton ja City kolme. Näistä valehtelematta 2/3 oli sellaisia osumia, mitä ei ikipäivänä pitäisi Valioliigassa joutua todistamaan, tai korkeintaan kerran kaudessa kun koko puolustuslinja maalivahteineen päivineen nukahtaa. Nyt näitä aivokramppeja tulee aivan jatkuvalla syötöllä, oli siellä puolustusnelikossa kuka tahansa. James Collins saa ottaa piikkiinsä vähintään 5 omiin kolissutta ja Adrian on muutamasta paraatipelastuksesta huolimatta maalin suullaan vedellyt vähän miten sattuu. Varsinkin kauempaa, sieltä kuudentoista rajan tuntumasta tulevat pallot ovat jotenkin mystisesti yhtäkkiä täysin mahdottomia torjuttavia, vaikka lähietäisyydeltä reaktiotorjunnat ovat Valioliigan eliittiä. Ei vaan riitä jos puolustus koomailee vastustajalle 2 per peli ja veskari yhden.
Vaikka hyökkäyspäässä on teoriassa nimiä taitofutiksen pelaamiseen, ei pelisysteemi sielläkään tunnu toimivan ja varsinkin viimeisellä kolmanneksella menee sormi perseeseen. EM-kisoista puolikuntoisena palannut Dimi Payet yrittää ratkoa pelejä yksin ja liian usein tilanteet kuolevat liian vaikeaan syöttöyritykseen tai muuhun typeryyteen. Vähän sama tilanne kuin Roman Eremenkolla Suomen maajoukkueessa. Lisäksi Payetia on työnnetty laidalle, missä menee melkoisen hukkaan ilman kunnollista tukea. Slaven Bilic on pyöräytellyt formaatio-rulettia jatkuvasti ja jostain älyttömästä syystä nyt on päädytty siihen kaikkein heikoiten toimivaan, jossa yhdenkään pelaajan taidot eivät pääse oikeuksiinsa.
Eli nyt mennään 4-2-3-1 viritelmällä, mikä on ilmeisesti jotain kuuminta hottia nykyään. Hammersin kohdalla vaan millään kaistalla ei saada yhtään mitään aikaiseksi ja etäisyydet on aivan jäätävän pitkiä molempiin suuntiin. Hyökätessä ei ehditä tukemaan pallollista ja puolustaessa ei ehditä muuten vaan pelin alle. Varsinkin Southampton-ottelussa voi nähdä kuinka helvetin kujalla olivat kaksi alinta keskikenttämiestä Noble ja Koyate, eikä laitapakeille tullut mistään ikinä apuja. Sieltä sitten käveltiin yhdellä syötöllä boksiin ja näennäispuolustaminen onnistui taas helvetin hienosti. Siellä ollaan ikäänkuin paikalla, mutta mitään ei tehdä, ei merkata ketään, ei anneta painetta, ei kommunikoida. Tai sitten kun jotain tehdään niin se on järjestäen täysin väärä ratkaisu, joku puupäinen vastapalloon sukellus tai muu häröily.
Tuolla joukkueella on täydet saumat olla top-10 Valioliigassa, mutta se vaatii puolustuksen heräämistä ja jonkinlaisen peli-ilon löytymistä. Lisäksi paluu viime kaudella hyvin toimineeseen 4-1-3-2 muodostelmaan olisi kenties paikallaan, niin tulisi jotain järkeä tuohon pelaamiseen eikä siellä olisi täysin pelin ulkopuolella käveleviä sankareita. Ja hyökkäyksessä olisi joku muukin variaatio kuin jälleen se legendaarinen laidasta sisään ja kukkupalloa yksinäiselle kärjelle. Mutta ei taida tapahtua kun Valioliigatason kärkiä ei ole, ellei Simone Zaza nyt sitten sellaiseksi muovaudu. Toistaiseksi ollut aivan kujalla, kuten kyllä koko muu poppookin.
Michail Antonio on ollut kauden ainoa onnistuja, mutta ei todellakaan ole pallollisena soveltuva tuollaiseen laitapelaajan rooliin, koska tekniikka on ihan divaritasoa. Juoksujen ajoitus ja pääpelaaminen sen sijaan erinomaisella tasolla, eli voisi kenties kokeilla pelata kärjessä tai ainakin keskemmällä hyökkääjänä. Puolet ajasta on nyt aivan hukassa haastamassa pallon kanssa laidassa, kun pitäisi olla juoksemassa pystyyn tai takatolpalle nikkailemaan palloja maaliin tai ainakin boksiin.
Seuraava matsi Middlesboroa vastaa on elämän ja kuoleman kamppailu. Voitolla valo syttyy tunnelin päähän, tappiolla voidaan kirves ja Bilic heittää kaivoon ja alkaa funtsia miten Championshipissa myydään Olympiastadion täyteen.
Hammersin kanssa on eletty pari vuosikymmentä, ja otsikossa esiintyvä, Leevi and the Leavingsin hittipiisiin viittaava sikermä on tullut tutuksi. West Hamista puhuttaessa mikään pliisu "vuoristoratamainen" ei ole oikea termi, koska siihen liittyy jokin logiikka ja kun Hammers on kyseessä mitään logiikkaa ei menestyksessä tai menestymättömyydessä tuntuisi olevan. Välillä vaan kaikki toimii kuin unelma, Chelseat ja ManCityt kaatuu mennentullen kotona ja vieraissa, toisinaan sitten taas ei ja tulee turpaan Websuilta ja Bournemoutheilta.
Mitään henkilökohtaista, oikeaa sidettä mulla ei jengiin ole, ehkä siksikin Hammersin seuraaminen on lähinnä fanipoikamaista öyhötystä milloin mistäkin. Ja sehän se vasta mukavaa onkin. Tähän ketjuun voi kaikki käydä jauhamassa West Hamiin liittyen ihan mitä vaan, vittuilu sallitaan ja muutenkin sopii avautua. Ei tää oo niin vakavaa hei!
Avaan pelin kommentoimalla kautta 2016/2017, johon lähdettiin uuden stadionin ja parin kohtalaisen ison nimen hankinnan myötä suurin odotuksin. Ja voi vittu mitä paskaa sieltä on tullut! Kausi lähti jo liikkeelle aivan pisin vittuja, kun avauksen vasen pakki ja kenties puolustuksen tärkein pelaaja Aaron Cresswell loukkaantui about 5 kuukaudeksi. Sitten tulikin käkeen Eurooppa-liigan karsinnoissa samalta romanialaispumpulta kuin edelliselläkin kaudella, kun Astra nöyryytti vasarapaitoja jopa Lontoossa.Puolustus oli aivan kujalla jo silloin ja hyökkäyksessä ilmeisesti odoteltiin jotain isoa kärkihankintaa ja Payetin EM-kisojen päättymistä.
Valioliigassa homma on mennyt toki myös aivan reisille, lähinnä sysipaskan puolustuksen koomailun ansiosta. Omissa soi aivan jatkuvasti, eikä siihen vaadita vastustajalta mitään erityisen suurta eforttia. Watford ja WBA takoivat neljä uunia, Soton ja City kolme. Näistä valehtelematta 2/3 oli sellaisia osumia, mitä ei ikipäivänä pitäisi Valioliigassa joutua todistamaan, tai korkeintaan kerran kaudessa kun koko puolustuslinja maalivahteineen päivineen nukahtaa. Nyt näitä aivokramppeja tulee aivan jatkuvalla syötöllä, oli siellä puolustusnelikossa kuka tahansa. James Collins saa ottaa piikkiinsä vähintään 5 omiin kolissutta ja Adrian on muutamasta paraatipelastuksesta huolimatta maalin suullaan vedellyt vähän miten sattuu. Varsinkin kauempaa, sieltä kuudentoista rajan tuntumasta tulevat pallot ovat jotenkin mystisesti yhtäkkiä täysin mahdottomia torjuttavia, vaikka lähietäisyydeltä reaktiotorjunnat ovat Valioliigan eliittiä. Ei vaan riitä jos puolustus koomailee vastustajalle 2 per peli ja veskari yhden.
Vaikka hyökkäyspäässä on teoriassa nimiä taitofutiksen pelaamiseen, ei pelisysteemi sielläkään tunnu toimivan ja varsinkin viimeisellä kolmanneksella menee sormi perseeseen. EM-kisoista puolikuntoisena palannut Dimi Payet yrittää ratkoa pelejä yksin ja liian usein tilanteet kuolevat liian vaikeaan syöttöyritykseen tai muuhun typeryyteen. Vähän sama tilanne kuin Roman Eremenkolla Suomen maajoukkueessa. Lisäksi Payetia on työnnetty laidalle, missä menee melkoisen hukkaan ilman kunnollista tukea. Slaven Bilic on pyöräytellyt formaatio-rulettia jatkuvasti ja jostain älyttömästä syystä nyt on päädytty siihen kaikkein heikoiten toimivaan, jossa yhdenkään pelaajan taidot eivät pääse oikeuksiinsa.
Eli nyt mennään 4-2-3-1 viritelmällä, mikä on ilmeisesti jotain kuuminta hottia nykyään. Hammersin kohdalla vaan millään kaistalla ei saada yhtään mitään aikaiseksi ja etäisyydet on aivan jäätävän pitkiä molempiin suuntiin. Hyökätessä ei ehditä tukemaan pallollista ja puolustaessa ei ehditä muuten vaan pelin alle. Varsinkin Southampton-ottelussa voi nähdä kuinka helvetin kujalla olivat kaksi alinta keskikenttämiestä Noble ja Koyate, eikä laitapakeille tullut mistään ikinä apuja. Sieltä sitten käveltiin yhdellä syötöllä boksiin ja näennäispuolustaminen onnistui taas helvetin hienosti. Siellä ollaan ikäänkuin paikalla, mutta mitään ei tehdä, ei merkata ketään, ei anneta painetta, ei kommunikoida. Tai sitten kun jotain tehdään niin se on järjestäen täysin väärä ratkaisu, joku puupäinen vastapalloon sukellus tai muu häröily.
Tuolla joukkueella on täydet saumat olla top-10 Valioliigassa, mutta se vaatii puolustuksen heräämistä ja jonkinlaisen peli-ilon löytymistä. Lisäksi paluu viime kaudella hyvin toimineeseen 4-1-3-2 muodostelmaan olisi kenties paikallaan, niin tulisi jotain järkeä tuohon pelaamiseen eikä siellä olisi täysin pelin ulkopuolella käveleviä sankareita. Ja hyökkäyksessä olisi joku muukin variaatio kuin jälleen se legendaarinen laidasta sisään ja kukkupalloa yksinäiselle kärjelle. Mutta ei taida tapahtua kun Valioliigatason kärkiä ei ole, ellei Simone Zaza nyt sitten sellaiseksi muovaudu. Toistaiseksi ollut aivan kujalla, kuten kyllä koko muu poppookin.
Michail Antonio on ollut kauden ainoa onnistuja, mutta ei todellakaan ole pallollisena soveltuva tuollaiseen laitapelaajan rooliin, koska tekniikka on ihan divaritasoa. Juoksujen ajoitus ja pääpelaaminen sen sijaan erinomaisella tasolla, eli voisi kenties kokeilla pelata kärjessä tai ainakin keskemmällä hyökkääjänä. Puolet ajasta on nyt aivan hukassa haastamassa pallon kanssa laidassa, kun pitäisi olla juoksemassa pystyyn tai takatolpalle nikkailemaan palloja maaliin tai ainakin boksiin.
Seuraava matsi Middlesboroa vastaa on elämän ja kuoleman kamppailu. Voitolla valo syttyy tunnelin päähän, tappiolla voidaan kirves ja Bilic heittää kaivoon ja alkaa funtsia miten Championshipissa myydään Olympiastadion täyteen.