Huhhuh, olihan sarja. Rangers laittoi Capsin tiukemmalle mitä olisin missään vaiheessa ajatellut ja oli tänään kahden erän ajan selvästi parempi joukkue. Vähän käy sääliksikin, koska Rangers pelasi 3/4 vieraspelistään loistavaa playoff-kiekkoa. Jos neutraalina katsojana tällaista sarjaa seuraisin, niin voi hyvinkin olla, että sympatiat olisivat olleet New Yorkin puolella. Rangersista tuli yleisesti mieleen Suomi tämän sarjan aikana. Loistava maalivahti, jonka edessä kurinalaista viisikkopuolustusta pelaava joukkue, jonka pelaajat tekevät paljon työtä ja liikkuvat hyvin. Caps olisi tällaista vertausta hakiessa ehkä sitten se Venäjä, mikä sinällään on loogistakin.
Tämän yön pelissä Caps onneksi käänsi virran päälle kunnolla kolmanteen erään ja Rangers jäi yhteen laukaukseen maalia kohti, joten kerrankin Caps sai tällaisen tiukan pelin käännettyä edukseen. Fedorov laukoi itsensä neljän miljoonan dollarin arvoiseksi ja Chris Clark teki lupaavan paluun kaukaloon. Aika kului lopulta yllättävän huomaamattomasti loppuun, koska Caps sai pidettyä kiekkoa viime minuutit hyvin hallussa. Sitä ennen katsominen olikin piinaa, eikä käsi kolmannessa erässä enää koneen äärelläkään kovin vakaa välttämättä ollut. Luulisi NFL:n opettaneen vuosien varrella seuraamaan näitä kuolemanpelejä, mutta ei. Tänään oli aika "kaikki tai ei mitään" -fiilis, mikä ehkä Capsia koskikin Rangersia enemmän. Ehkä nimenomaan tuon tunteen voima auttoi Capsin lopulta kääntämään pelin itselleen kolmannessa erässä, mene ja tiedä.
Washingtonissa näytti paikan päällä meininkiä riittävän ottelun ratkettua. Menestyneempien joukkueiden fanit ehkä tuollaista vähän ihmettelevätkin. 1-3-tappioasemasta nousemisen lisäksi tuota selittää kuitenkin yksi aika iso asia: 10 vuotta. Noin pitkä aika siitä on, kun Caps viimeksi onnistui playoffeissa etenemään toiselle kierrokselle. Huvittaa ajatella, että itsekin olin 13-vuotias silloin, kun Caps viimeksi pleijareissa on ottelusarjan voittanut. Niin se aika kuluu, joskin täytyy sanoa, että enpä sitä finaalikevättä ihan kuin eilistä muistelekaan. Tätä on odotettu pitkään.
Playoffien sarjavoitot taitavat tällä erää jäädä tähän yhteen, koska Capsin jälleenrakennus on vielä hieman vaiheessa puolustuksen ja maalivahtiosaston osalta. Tietysti voi ajatella, että Simeon "Big Balls" Varlamov suoritti nyt komean esiinmarssin ja puolustuskin pelasi selvästi runkosarjaa paremmin, mutta Rangers ei hyvästä yrityksestään huolimatta ole laadukas hyökkäävä joukkue. Itse asiassa se oli tämän vuoden playoff-joukkueista huonoin tekemään maaleja, jos runkosarjan tilastojen mukaan mennään. Saattaa Varlamovillekin siis tulla toisella kierroksella vielä eteen se careypricemainen notkahdus, jota vähän manailin jo ensimmäiselle kierrokselle. Myös Milan Jurcina (joka oli jopa erittäin hyvä tässä sarjassa!) on varmasti totutun kuseessa, kun taitavampia hyökkääjiä vastaan joutuu taas pelaamaan.
Pens tulee siis vastaan ja se on vähän harmi. Devils olisi ollut minun valintani ihan siitä edellä mainitusta syystä, että en lähtökohtaisesti luule Capsin seuraavaa sarjaa voittavan. Jos Pensille pitää pleijareissa kuitenkin "uudella aikakaudella" hävitä, niin kaiketi tämä kevät olisi paras aika sitä varten, koska takana on jo erittäin tyydyttävä voitto ensimmäiseltä kierrokselta. Koko kauden on tuo yksi sarjavoitto ollut mielessä, koska en ole ahne, enkä myöskään yltiöoptimisti.
En oikeasti tosin näin luovuttavalla mielellä sentään ole liikenteessä, vaan pelit tulee ihan normaalilla tavalla katsottua ja jännitettyä. (tai no, playoffien aikaan ei tuo seuraaminen kovin "normaalia" välttämättä aina ole). Pyrin silti katsomaan suosikkijoukkueitani realistisesti, eikä Caps mielestäni ole vielä niin valmis paketti, että se pleijareissa tämän pidemmälle etenisi. Yllätystä odotellessa.