W.A.S.P.:n paras biisi?

[Daespoo]

The Idol. On vaan niin voimakas "powerballadi".

Tietysti I wanna be somebody ja Love Machine kolahti junnuna aivan kybällä mutta myöhemmin ilmestynyt The Idol oli vaan jotain niin suurta.

 

[Deus Ex]

Ballcrusher on ehdottomasti parhautta. Oikeastaan koko The Last Command -levy menee kaikkien aikojen albumien top 10:n ihan heittämällä.

 

[teroz]

No vähän fiiliksen mukaan, mutta ääni meni nyt Tormentorille. Pidän eniten nimikosta, Last Commandista sekä Headlesista, mutta muiltakin levyiltä löytyy hetkensä. Esim. Still Not Black Enoughin Scared to Death on aina kolahtanut ja kovaa. Myös uusimmalta tekeleeltä löytyy yksi aivan loistava veisu, eli "Take me up".

Ääni olisi ehkä voinut mennä myös "The Flame":lle, kun katsoin taannoin aivan legendaarista "W.A.S.P. live at the lyceum 1984" pätkää ja Chris Holmes jäätävät taustavokaalit ko. biisissä ovat vielä elävästi mielessä.

ps. Jos joku ei ole vielä ko. rainaa nähnyt, niin tehkää se mahd. pian!

 

[M#77]

Tällä hetkellä The Idol ylivoimainen ykkönen, mutta eipä Forever Free:tä voi huonoksi haukkua. Suurin osa tuotannosta täyttä rautaa!

 

[Sledge Hammer!]

Yli puolet kappaleista ihan outoja, mutta vanhoista äänestin tietty Blind in Texasia joka tuli aikanaan otettua Hittimittarista videolle ja katsottua se n. 50 kertaa.

 

[Jupe]

Kyllähän se toi Animal on.

En ole hc-fani, enkä edes fani. Ehkä jonkinasteinen kasarihevifani mutta tuotahan joskus teininä hoilattiin kun siinä oli niin siistit sanat.

Koko bändissä on niin vahva ajan leima, jotenkin oli Blackie orvon oloinen Jäähallin lavalla kun erehdyin katsomaan bändiä pari vuotta sitten. Ei oikein toiminut enään pääkallo-mikrofonitelineet jne.. :)

 

[Pavlikovsky]

Koko bändissä on niin vahva ajan leima, jotenkin oli Blackie orvon oloinen Jäähallin lavalla kun erehdyin katsomaan bändiä pari vuotta sitten. Ei oikein toiminut enään pääkallo-mikrofonitelineet jne.. :)

Aikaansa kutakin. Ei yli viisikymppinen "pappa" jaksa enää heitellä naudanlihaa ja läträtä veren kanssa niin kuin hyvinä aikoina 80-luvulla ja oikeastaan hyvä niin. Pakkahuoneella heinäkuussa W.A.S.P nähtynä voin sanoa, että oli oikeastaan ihan vitun kova keikka klubikeikaksi, kun soittivat koko Crimson Idolin alusta loppuun ja lopuksi vielä Wild Child, Take Me Up, Love Machine ja I wanna be somebody. Kolahti todella kovaa ja volyymit käännettiin encoreitten kohdalla kyllä kaakkoon.

I Wanna Be Somebodyhan se riuhtoo kaikki äänet itselleen, kulttibiisi, mutta nämä myöhemmän ajan kappaleet, jossa poiketaan hieman tästä "sex, drugs, rock`n roll"- meiningistä ovat W.A.S.P:illa todella tiukkia yhtään väheksymättä bändin alkuvuosien Glam-metal levyjä.
Pitääpä nostaa "W.A.S.P:in paras levy"-ketju jossain vaiheessa ylös naftaliinista.

 

[Jupe]

Aikaansa kutakin. Ei yli viisikymppinen "pappa" jaksa enää heitellä naudanlihaa ja läträtä veren kanssa niin kuin hyvinä aikoina 80-luvulla ja oikeastaan hyvä niin. Pakkahuoneella heinäkuussa W.A.S.P nähtynä voin sanoa, että oli oikeastaan ihan vitun kova keikka klubikeikaksi, kun soittivat koko Crimson Idolin alusta loppuun ja lopuksi vielä Wild Child, Take Me Up, Love Machine ja I wanna be somebody. Kolahti todella kovaa ja volyymit käännettiin encoreitten kohdalla kyllä kaakkoon.

Tässä tullaankin siihen että Klubi-keikka on ok juttu. Mielestäni ihan hel*etin suuri määrä juuri tämän tason/suosion bändejä lähtee ahneudessaan Jäähalli-keikoille. Tunnelma on nolla.

Itse kannatan mielummin sitä että tulkoot alle tonnin vetävälle klubeille sitten vaikka tuplahinnalla mutta mahdollisuus on moninkertainen onnistua luomaan hyvä tunnelma vaikka 5-kymppisenä hevivaarina.



J

 

[Blackie]

W.A.S.P. on liian pieni Helsingin jäähalliin ja toisaalta liian suuri esim. Tavastialle. Sellainen ~ 4000 katsojaa vetävä mesta olisi ehkä se ideaalisin. Helsingin jäähallissa taisi tuon verran suurinpiirtein väkeä muutama vuosi sitten ja saman verran käsittääkseni Jyväskyläsäkin.

Toisaalta W.A.S.P. on niin paljon rampannut Suomessa viime vuosina, että vaikea sanoa mikä olisi tällä hetkellä ideaalisimman kokoinen keikkapaikka. Toki Dominator on bändin paras levy 15 vuoteen, mutta ei se nyt suurta yleisöä silti kunnolla tavoittanut, vaikka käväisikin esim. Suomen listalla.

 

[Sic]

Suurena W.A.S.P. fanina pitää toki vastata tähän topiciin. Olen näköjään aiemmin äänestänyt The Idolia, noh, se on kyllä omassa top-5 kategoriassa kaikista W.A.S.P. biiseistä.

Yritin karsia tähän ne suurimmat biisit minulle Waspilta (levy levyltä):

15 tämän hetken parasta lihavoitu, ei järjestyksessä toki.

I Wanna Be Somebody (Livenä toki parempi)
L.O.V.E. Machine
Hellion
Sleeping (In The Fire)
Animal
On Your Knees
Wild Child
Widowmaker
Blind In Texas
Cries In The Night
Inside The Electric Circus
9.5.-N.A.S.T.Y.
Restless Gypsy
The Headless Children kokonaan (Parhaat: Heretic, Headless Children, Thunderhead, Mean Man ja Forever Free).
The Crimson Idol doctor rockteria lukuun ottamatta (esim. The Idol, Arena Of Pleasure, The Invisible Boy, Hold On To My Heart ja Chainsaw Charlie).
Still Not Black Enough kokonaan (esim. Somebody To Love, Goodbye America, Scared To Death ja No Way Out Of Here).
My Tortured Eyes
U
Loco-Motive Man
Charisma
Euphoria
Shadow Man
My Wicked Heart
Hallowed Ground (molemmat versiot)
Stone Cold Killers
Sister Sadie
Asylum #9
What I'll Never Find
The Raging Storm
Never Say Die
The Burning Man
Take Me Up
Heaven's Hung In Black

Mutta paljon muitakin hienoja piisejä löytyy, W.A.S.P. on minulle paljon muutakin kuin sitä raakaa lihaa - showta ja muuta, vaikka nekin asiat on todella upeita show-juttuja waspilta. Eniten kuitenkin uppoaa noi The Crimson Idolin tyyliset vedot ja upeat tarinat.

 

[Pavlikovsky]

Täälläpä ei ole paljon Helldoradoa mainostettu, noh omasta mielestäni se kiekko on täyttä kuraa ja W.A.S.P:in "St. Anger". Damnation angels on sellainen ralli, jonka ohimennen voi kuunnellakin, mutta muuten levyllä kelataan samaa riffiä alusta loppuun.
Tosiaan W.A.S.P:illa erottuvat edukseen mielestäni paremmin nämä kappaleet, joissa on jotain poliittista/uskonnollista sanomaa taustalla, eikä vain ne kappaleet joissa hoetaan nussimisisen ja dokaamisen jaloa taitoa.
Varsinkin Dying for the world, uusin Dominator ja Unholy Terror ovat hienoja osoituksia siitä, että tällaisistakin aiheista voi tehdä hyvää musiikkia ja tuoda ajatuksia niinkin ilmi. Tosin pidän Unholy Terroria sen verran oikeastaan kesynä levynä, että Hate Love Me:n ja Let It Roarin olisi voinut lisätä Dyingille, niin oltaisiin saatu mahtava yksi levy, mutta hyvä näinkin.

 

[Blackie]

Helldorado tosiaan on heikko lätty. Parhaiten toimivat Damnation Angels ja Don't Cry Just Suck. Levyn ehdoton kohokohta minulle on kuitenkin Dirty Ballsin intro, joka on kaikessa huonoudessaan aivan loistava: "You know, it's a bitch, when you go to take a piss and your dicks smells like bad pussy." Ei näin luettuna tietenkään yhtä hauska.

Unholy Terror ei mielestäni ole huono levy, mutta ei erityisen hyväkään. Keskinkertainen ehkä se oikea termi, jolla itse kuvailisin. Pidän Loco-Motive Mania ehdottomana ykkösbiisinä tuolta albumilta, Let It Roar ja Charisma (etenkin lyriikat) siinä vanavedessä. Hate To Love Me on taasen mielestäni kaatopaikkakamaa yhdessä Wasted White Boysin ja Raven Heartin kanssa :). Toki toimii livenä paljon paremmin.