Viime vuodella osui oikeastaan kaksi toisistaan selkeällä tavalla poikkeavaa merkityksellistä asiaa, jotka on syytä noukkia esille tässä nimenomaisessa ketjussa.
Itseasiassa ensimmäisen sai alkunsa jo jouluun 2011 lopulla kun hyvin pian valmistumiseni jälkeen pääsin työskentelemään tiimissä, joka vastasi hyvin vaikeasti vammautuneen henkilön terveydenhoidosta ja päivittäisestä elämästä. Kyseessä oli kenties eräs kotipaikkakuntani ja alueen sairaanhoitopiirin vaativimmista kotihoitoprojekteista ja tässä työssä sain käyttää ammattitaitoani parhaimmalla mahdollisella tavalla hyödyksi ja likipitäen jokainen työvuoro oli sellainen jonka jälkeen tiesin oppineeni lisää ja samalla tiesin myös tehneeni työni niin hyvin kuin mahdollista ja että kykenin antamaan oman ammattitaitoni täysin potilaan ja tiimin hyödyksi.
Muut tiimin jäsenet olivat jo toimineet vuosien ajan th-alalla ja olivat rautaisia ammattilaisia mutta huomasin hyvin pian kykeneväni samaan kuin hekin. En ollut pekkaa pahempi tässä hommassa! Toisaalta otin myös jokaisen tehtävän haasteena ja halusin oppia niin paljon kuin mahdollista, koska tiesin, että tämä työ oli sellainen mikä saattoi opettaa minua enemmän kuin lukukausi tai kaksi koulunpenkillä. Monien kannalta tällä työllä ja antoisalla kokemuksella ei kuitenkaan ollut onnellinen loppu.
Vuoden toinen kohokohta ajoittui sitten elokuulle, oikestaan se oli niin simppeli kuin ulkomaanmatka mutta se mitä kaikkea sain kokea tämän parin viikon aikana oli ja on hyvin merkityksellistä minulle. Olin yllättävän paljon ihmisistä ja tavoista elää ja tarkastella asioita.
Lähdin elokuun ensimmäisenä UIA:n lennolla Helsingistä Kiovaan, jossa vaihdoin konetta jatkolennolle Donetskiin. Kaksi viikkoa seikkailua ja matkustelua itäisessä Ukrainassa ystäväni kanssa. Donetsk oli "asemapaikka" mutta tämän kahden viikon aikana tuli kierreltyä useammassa kaupungissa ja nähtyä Slavianogorsk, jonka luona upea viikonvaihde telttaillen. Vierailu Sviatohirskin luostarissa oli sikäli mielenkiintoinen kokemus, koska paikalla vaalittiin varsin vanhoillista ortodoksilaista henkeä ja luostarin valvonnasta vastasivat kasakkaperinnettä vaalivat joukot. Niinpä luostariin ei ollut miesten meneminen shortseissa, vaan jalassa oli oltava sääret peittävät housut ja muutenkin pukeutusmiskoodi turisteidenkin kohdalla oli hyvin ankara. Ystäväni oli viettänyt lapsuutensa kesät leireillä Slavianogorskissa ja Sviatohirskin luostarilla käytiin katsomassa elokuvia 70-luvulla. Silloin se oli neuvostotapaan elokuvateatterina. Hyvin mielenkiintoinen kokemus!
Reissulla tuli nähtyä myös Artemovskin kaupunki, aiemmin tunnettu nimellä Bakhmut ja sai nimensä Artemovsk venäläisen bolsevikkijohtaja Fedor Sergeyevin mukaan, tunnettu myös nimellä "Comrade Artyom". Harmillista vaan ettei aika riittänyt alueen kuohuviinivalmistajan tiloilla vierailuun. Aikomus oli kova mutta vierailupäivä Soledarin suolakaivoksilla venyi niin pitkäksi ettei aika enää riittänyt viinitiloilla vierailulle - seuraavalla kerralla sitten sinne. Suolakaivokset Soledarissa olivat myös hyvin mielenkiintoiset, ymmärrykseni mukaan ovat eräät maailman suurimmat suolakaivokset enkä lainkaan ihmette kun suolakerrostumia on satojen metrien syvyydeltä. Käytiin noin 300 metrin syvyydessä tutustumiskierroksella ja nauttimassa kupillinen teetä maan uumenissa. Kiehtova kokemus kaikkiaan vaikka matka syvyyksiin kaivoshissillä hiukan arvelluttikin!
Kenties tyypilliseen junttitapaan onnistuin kärventämään itseni totaalisesti Yurivkassa Asovan meren rannalla. Yksi päivä todella helteisellä rannikolla riitti tähän, illalla olin kaikista varotoimista huolimatta kärventynyt likipitäen totaalisesti. Eikä ihme, lämmintä oli tolkuttoman paljon ja etelästä käynyt tuuli oli kuuma, joten ei viilennystä tiedossa ja meri oli kaikkea muuta kuin vilpoisa! Reissuni kaksi viimeisintä päivää olivatkin sitten yhtä tuskaa kun olin kauttaaltaan palanut ja jokainen askel ja liikahdus oli tuskaa.
Mutta vaikka reissu paikoiltaan ja maisemiltaan oli todella kiintoista suurimman yllätyksen minuun tekivät kuitenkin ihmiset. Minut otettiin kaikkialla hyvin vastaan ja ystäväni ystävät pitivät minusta huolta ja varmistivat moneen kertaan, että kaikki on todella hyvin ja ettei ongelmia ole. Mutta toki kommelluksiakin sattui, kun vlad ei voinut nauttia loputonta määrää snapseja vodkaa oli juomat laimennettava kokiksella tai pepsillä ja sekös sikäläisiä hiukan nauratti. En edes parhaimpina ryyppypäivinäni olisi kyennyt kumoamaan sitä määrää vodkaa raakana kitusiini!
vlad.