Ilolla sain huomata tulleeni hyväksytyksi tähän armoitettuun joukkoon, hyväksymisestäni tahi hylkäämisestäni ilmoittavaa mailia olin jo odottanut reilun viikon ajan kuin kuuta nousevaa ja tänään tämä riemunpäivä viimein koitti minulle.
Seurattuani jatkoaikaa useamman kuukauden ajan päässäni alkoi kypsyä ajatus oman “rekisteröitymishakemuksen” lähettämisestä ja kun pohdin ja kääntelin asiaa mielessäni usean päivän ajan rohkaisin mieleni ja laitoin hakemuksen matkaan asenteella “katsotaan mitä tästä seuraa”. Suhtauduin mahdolliseen hyväksyntään kaikesta huolimatta pienoisella varauksella - pessimisti kun luonteeltani olen.
Olin aiemmin seruannut muinaista “Kiekkopesää” ja jopa kirjoitellut sinne mutta sitten erinäisten sattumien ja oikkujen tähden ajauiduin eroon niin “Kiekkopesästä” kuin kiekostakin eri keskustelupalstojen osalta menettämättä kuitenkaan rakkauttani kiekkoon näiden eronaikojen kuluessa. En muista mikä sai minut eksymään kuukausia sitten “Jatkoaikaan”, niin vain pääsi käymään ja tässä sitä nyt kirjoitellaan pienoista esittäytymiskirjoitusta. - Kohtelias kun vielä kaiken hyvän lisäksi koetan olla.
Muutamalla sanalla suhteestani jääkiekkoon, tai kiekkoon, kuten sitä mielusti kutsun. En todellakaan väitä olevani perillä kiekon sisäpiiriasioista vaan ennemminkin sen suhteen olen “untuvikko” ja koetan luottaa siihen mitä lehdistä ja muista lähteistä luen. Muutenkin suhtaudun kiekkoon nykyisellään hyvin kriittisesti ja uskon jopa kykeneväni asettumaan ulkopuoliseksi tarkkailijaksi jolloin tunteet eivät sen suuremmin saa minussa valtaa... mutta mutta, kyllä sydämeni palaa kiekolle ja eritoten Red Wingseille vaikka nykyisellään Wingsit eivät mielestäni pelaa sitä “Oikeaa kiekkoa“, kiitos valmennusportaan ja muiden taustavaikuttajien. Suhteeni on siis eräällä tapaa perinteinen viha-rakkaus -suhde asian näin ilmaistakseni. Joukkuetta en vaihda pelasivatpa he miten tahansa, olen seurannut Wingsejä yli 13 kauden ajan joten helpolla tällaista suhdetta ei katkaista. Go Wings, Go!
Muuten itsestäni voin sanoa kaikessa lyhykäisyydessään, tapani tulette kirjoitusteni muodossa tuntemaan ja parhaani mukaan koetan paneutua kirjoituksiini edes jonkin verran niin etteivät ne nyt pelkäksi epämääräiseksi “chattaamiseksi” tahi latteaksi kommentoinniksi latistuisi.
Auringonpaistetta, kevättä ja kiekkoa kaikille!
vlad #16.
Seurattuani jatkoaikaa useamman kuukauden ajan päässäni alkoi kypsyä ajatus oman “rekisteröitymishakemuksen” lähettämisestä ja kun pohdin ja kääntelin asiaa mielessäni usean päivän ajan rohkaisin mieleni ja laitoin hakemuksen matkaan asenteella “katsotaan mitä tästä seuraa”. Suhtauduin mahdolliseen hyväksyntään kaikesta huolimatta pienoisella varauksella - pessimisti kun luonteeltani olen.
Olin aiemmin seruannut muinaista “Kiekkopesää” ja jopa kirjoitellut sinne mutta sitten erinäisten sattumien ja oikkujen tähden ajauiduin eroon niin “Kiekkopesästä” kuin kiekostakin eri keskustelupalstojen osalta menettämättä kuitenkaan rakkauttani kiekkoon näiden eronaikojen kuluessa. En muista mikä sai minut eksymään kuukausia sitten “Jatkoaikaan”, niin vain pääsi käymään ja tässä sitä nyt kirjoitellaan pienoista esittäytymiskirjoitusta. - Kohtelias kun vielä kaiken hyvän lisäksi koetan olla.
Muutamalla sanalla suhteestani jääkiekkoon, tai kiekkoon, kuten sitä mielusti kutsun. En todellakaan väitä olevani perillä kiekon sisäpiiriasioista vaan ennemminkin sen suhteen olen “untuvikko” ja koetan luottaa siihen mitä lehdistä ja muista lähteistä luen. Muutenkin suhtaudun kiekkoon nykyisellään hyvin kriittisesti ja uskon jopa kykeneväni asettumaan ulkopuoliseksi tarkkailijaksi jolloin tunteet eivät sen suuremmin saa minussa valtaa... mutta mutta, kyllä sydämeni palaa kiekolle ja eritoten Red Wingseille vaikka nykyisellään Wingsit eivät mielestäni pelaa sitä “Oikeaa kiekkoa“, kiitos valmennusportaan ja muiden taustavaikuttajien. Suhteeni on siis eräällä tapaa perinteinen viha-rakkaus -suhde asian näin ilmaistakseni. Joukkuetta en vaihda pelasivatpa he miten tahansa, olen seurannut Wingsejä yli 13 kauden ajan joten helpolla tällaista suhdetta ei katkaista. Go Wings, Go!
Muuten itsestäni voin sanoa kaikessa lyhykäisyydessään, tapani tulette kirjoitusteni muodossa tuntemaan ja parhaani mukaan koetan paneutua kirjoituksiini edes jonkin verran niin etteivät ne nyt pelkäksi epämääräiseksi “chattaamiseksi” tahi latteaksi kommentoinniksi latistuisi.
Auringonpaistetta, kevättä ja kiekkoa kaikille!
vlad #16.