Golden AWe kirjoitti:
Viuhkolan oman kehityksen takiahan tämä eniten harmittaa, taitaa jäädä se askel supertähdeksi ottamatta, minun on vaikea uskoa että kaveri voi enää tuosta isommin kehittyä täällä. Tyytyminen on ihan kaikessa elämässä perseestä.
Jos Viuhkolalle jotkin muut arvot ovat yhtä tärkeitä kuin kiekkoura ja vaimoke esimerkiksi ei halua lähteä Chicagoon pikkuvauvan kanssa, ei Jari, joka tässä skenaariossa siis fanin näkökulmasta elää tossun alla (lue: ottaa huomioon toisenkin osapuolen, kuten fiksut ihmiset tekevät), tyydy mihinkään vaan valitsee vaihtoehdoista parhaimman.
Tyytyminen voidaan määritellä ainoastaan tyytyjän perspektiivistä. Jos Pikulla itsellään ei ole kaiken muun voittavaa kunnianhimoa kiekkoilijana, voi toki sanoa, että onhan se näin suomifanin näkökulmasta perseestä, kun toinen, lahjakas jätkä, ei valjasta lahjojaan väkipakolla. Mutta jos menetetty tulevaisuus kiekkoilijana, ei kaivele miestä itseään enemmän kuin vaimon jättäminen Suomeen kaivelisi, niin ei häntä voi tyytyjäksi haukkua.
Ja ettei tule vasta-argumentteja asian vierestä, painotan sanaa
jos.
Voi siis olla niinkin, että Jarille on tarjottu väh. ok. sopimusta, vaimo suorastaan kehottaa lähtemään ja miehekkäimpinä hetkinään Jari itsekin ajattelee että perkele, nyt mä menen ja näytän niille narrifaneille, jotka jatkiksessa mua ilkkuvat. Mutta kun ei uskalla, pelkää farmipelejä, epäilee pärjäämistään käytännön asioissa. Junno soittelee pari kertaa viikossa, puhuu lämpimiä, pyytää ehkä koko perheen mökilleen Kallaveden rannalle (ja hei, ota äitis messiin!) ja sivussa lupailee vielä leveämpää leipää tulevaisuudessa. Jari antaa periksi, tukahduttaa haaveensa ja
tyytyy kohtaloonsa.