Inisen nyt samoista asioista kuin muut jo aiemmin, mutta suomalainen jääkiekkoilu näyttää olevan jonkinlaisessa kriisissä. Nuorten kisoissa tulee huippumailta turpaan, aikuisten kisoissa tulee myös keskikastin mailta turpaan ja leijonat kokonaisuutena tuntuvat moneen kertaan lämmitetyltä keitolta. Kun itse olin lapsi, niin pystyin seuraamaan televisiosta sellaisia herroja kuin Koivu, Lehtinen, Peltonen, Selänne ja Peltonen. Nykyiset lapset joutuvat tyytymään Björniseen ja kumppaneihin vuosi toisensa jälkeen. En rehellisesti sanottuna edes tunnista suurta osaa pelaajista, kun ovat niin tasaista massaa liigasta. Nyt valitettavasti suomalainen pelaajatuotanto on niin syvässä kuopassa, että ei ole parempaakaan tarjolla, kun meidän huiput pelaavat NHL:n pudotuspeleissä. Onneksi meille on sentään tulossa parhaiden mahdollisten pelaajien turnauksia ensi vuodesta lähtien, eli yritetään sentään nauttia Barkovin sukupolvesta niin pitkään kuin mahdollista. Uutta ei nimittäin ole tiedossa.
Lisäksi kun ihaillen katsoo Prahan yleisön hurmiota, niin auttamatta sitä vertaa Tampereeseen. Suomi pääsi järjestämään muutamat kotikisat putkeen, mutta tunnelma oli aivan paska. Nuorilla perheillä ei ole juuri mahdollisuuksia mennä katsomaan pelejä, kun hinnoittelu on mietitty maksimaalisia voittoja ja pukumiehiä varten. Hävettävää. Mielestäni IIHF:n pitäisi miettiä jotain hintakattoa tai sitten antaa sanktioita, jos peleissä on liikaa tyhjyyttä. Jotain keppiä noille liiton herroille on pakko antaa.
Kokonaisuutena siis kaikki on nyt enemmän tai vähemmän päin persettä, mutta onneksi tiedämme ketä syyttää. Suomen jääkiekkoliittoa. Voi kun joku masinoisi avoimen kirjeen jääkiekkopäättäjille, jossa käytäisiin kaikkia mahdollisia epäkohtia läpi. Painetta sinne suuntaan.
Vähän tällaista ajatuksenvirtaa, mutta jotenkin vaan yksinkertaisesti vituttaa tällä hetkellä. Tosin sekin on sentään tunne, eli leijonilla on vielä iso paikka sydämessäni.