Molempia. Vituttaa että hävitään hävettävällä esityksellä kummatkin kotipelit tällä viikolla, mutta enemmän hävettää tuo ylimielisyys, jolla Tyni ja lakeijansa tekevät JYPiä naurunalaiseksi muualla Suomessa.
Ei siinä pitäisi olla mitään hävettävää. Samoin tuo asian nimeäminen 'ylimielisyydeksi' pitäisi ajatella uudelleen. Aiemmin kirjoitin samasta ilmiöstä ja nimesin teot ja tapahtumat sallituksi uhoksi.
Tuon uhon varaan monet urheiluseurat rakentavat omaa voittajan identiteettiään. Pitäisikö ruveta kuorossa nauramaan Tapparalle jokaisen sen häviämän pelin jälkeen muistuttamalla 'Tappara on terästä' -laulun sanoista: 'toiset Tapparaa niin kunnioittaa – että aniharva vieras voittaa – jos niin käy, on turha naamaa soittaa – kas joskus onni muille hymyilee'. Noilla riimityksillä halutaan sanoa, että 1) on syytä olla nöyrä Tapparaa kohtaan ja hyväksyä häviönsä, ja että 2) voittokin Tapparasta on enemmän onnea kuin omaa pelillistä ansiota. Onko tämä sitten urheiluseura Tapparan taholta ilmaistua ylimielisyyttä? Itselleni se ei sitä ole; se on pikemminkin aiemmin mainittua humoristista urheiluun kuuluvaa uhoa, jolla rakennetaan samaistumispohjaa symbolisella tasolla.
On tottakai lähtökohtaisesti väärin lähestytty, jos kieltäisi toisen ihmisen oikeuden omiin tunteisiinsa. Otsikon mukainen tunnetila on varmasti koettua todellisuutta – itse en vain enää kykene liigakiekkoilussa ja sen ympärillä tapahtuvien ilmiöiden äärellä kokemaan noin kielteisiä tunteita. Lienee ikäkysymys: muistan sairastuneeni ihan fyysisesti, kun KalPa voitti välieräsarjan vuonna 1991. Jotenkin pitkä jännitys laukesi Jari Pulliaisen jatkoaika-maaliin ja elimistö antoi periksi. Tiedän siis, mitä jääkiekko, oma seura ja mentaalinen panostaminen emotionaalisella tasolla ovat. Minulla ei tuolloin ollut nuorena miehenä mentaalisia välineitä käsitellä suurien odotuksieni nopeaa romahtamista, ja projisoin ja samaistin ehkä liikaa itseäni silloiseen joukkueeseen (minä olen voimakas, koska JYP (JyP HT) on voimakas et vice versa).
Mutta tuossa vitutuksessasi (rakentaa itsellensä vitutuksen siitä, mitä muut minusta (meistä) ajattelevat) on jotain aitosuomalaista regressiivisyyttä! Tutkimusten mukaan vitutus lyhentää elinikää pahimmillaan 15 vuodella aiheuttamalla somaattisia oireita, jotka pitkittyessään johtavat hormonaaliseen epätasapainoon. Siihen meillä ei ole kansantaloudellisesti varaa.
ZayWest näyttää ratkaisseen asian edukseen ottamalla asiaan ironista etäisyyttä. Toivottavasti metodin käyttö ei kroonistu, sillä sen tien päässä on kyynistyminen, ja se ei tee hyvää rakkaalle seurallemme.