80-luvun alussa kuulemma suhtauduin suosikkijoukkueiden tappioihin lähinnä itkemällä, huutamalla, pieremällä ja potkimalla. Nyt varttuneempana suhtautuminen on... No, samanlaista.
Jotenkin sitä toivoisi näkevänsä satalasissa yrittämistä kaikilta ja eniten korpeaakin se fiilis, että kaikki ei tee töitään nyt kunnolla. Siellä on nyt ryhmä pelaajia ja muuta porukkaa, jotka edustavat liigan huonointa jengiä tällä hetkellä. Ovat siis olennainen osa liigan pohjasakkaa tällä hetkellä. Turha uskotella itselle mitään muuta tai etsiä syyllisiä muualta. Luulisi, että kilpaurheilussa mukana olevia ketuttaa sen verran tuollainen asetelma, että edes pelipäivänä antaa kaikkensa voiton eteen. Jos et ole sataprosenttisesti tehtävään hommaan sitoutunut ja yritä täysillä, tulet tehneeksi eri tilanteissa valintoja, joilla pääse helpomalla itse sen sijaan, että palvelee ryhmän tavoitetta.
Kyllähän tuosta pelistä näkee, että puolet joukkueesta vain odottelee kesälomalle pääsyä, ehkä eläkettäkin tai uran jatkoa muissa joukkueissa.
Tähän se oma ketutus tiivistyy. Jos siellä tosiaan näitä mietitään, niin olisi ehkä ollut parempi lopetella aiemmin tai vaihtoehtoisesti miettiä, mitä (tällä hetkellä) liigan huonoimmassa joukkueessa puolivaloilla esiintyminen tekee omalle markkina-arvolle ja tulevalle pelaajasopimukselle.
En minä pelin hienouksista niin paljon ymmärrä. Fanitan. Voihan se olla, että pakan totaalinen sekavuus näyttäytyy minulle siltä, ettei jakseta yrittää. Vituttaa se silti.