Muuttaisinkin samantien mutta on pikkuveli 10v. Faijakin on ns. tuurijuoppo eli ei pikkubroidin sielä ainakaan paljon parempi olis. Tuskin myöskään mikään huostaanotto tulisi edes kysymykseen.Simon kirjoitti:Tiedän tunteen. Itse muutin aikanaan 19-vuotiaana pois himasta, eikä se ollut yhtään liian aikaisin, päinvastoin. Sen jälkeen helpotti huomattavasti, kun ei tarvinnut katsella mutsinsa sekoiluja päivästä toiseen. Se on ikävä tosiasia, että läheisen jeesaaminen on melko lailla mahdotonta, jos kyseinen ongelmatapaus ei halua itse auttaa itseään.
Olen yleensä tai ainakin olin positiivinen aina.. alkaa tuntua että ei jaksa olla. Tuntuu että pienimmätkin vastoinkäymiset vetää maahan ja vedän herneet nenään todella helposti.
Vituttaa kun kaikki vaan aina hyssyttelee, ei tapahdu mitään konkreettista. On vaan niin helvetin masentavaa tulla kotiin ja katsoa kun toinen dokaa kaikki rahat . Erityisesti näin joulun alla. Huomen aamulla herään ennen kun kaupat aukeaa, sosiaaliviranomaisille puhelua. Sanon että nyt ne kukkahatut vittuun ja toimintaa jos sieltä ei muuta tarjota kuin ajanvarausta.
Koitin myös soittaa tossa yksi ilta poliisit että saisi tuon selvittämään päätänsä jonnekkin. Soitin vielä hätänumeroon kun normi ei enää siihen aikaan ollut käytössä, kerroin tilanteen ja olin puhelimessa erittäin murtunut. Kerroin pikkuveljestäni ja siitä että kaikki rahat menee sekä ei osaa yhtään hallita itseään. Puhelimen toisessa päässä puhui "ei kiinnosta"-äänellä poliisi joka sanoi mulle vaan tylysti että "kyllä ihminen saa kotonaan juoda niin paljon viinaa kun haluaa säkin olet jo 17 niin lähdet illalla jonnekkin". Kysyin vielä eikö tässä tosiaan kukaan voisi mitään tehdä etten jaksa tätä enää. "Ei me tehdä mitään ennaltaehkäisevää." Ei edes yrittänyt tarjota mitään apua. Onneksi pikkubroidi pääsi siskon luokse espooseen.
Niinhän se on että ei koulujenkaan viereen saada liikennevaloja ennen kuin se ensimmäinen skidi kuolee jäädessään auton alle.
Helpotti vähän.