Se on positiivista, ettei ole Jatkoaikaan niin koukussa, että aina pahimmalla vitutuksen hetkellä pitäisi avata kone ja tulla avautumaan. Nythän tässä on auringon paistaessa jo vallan hyvä mieliala.
Mutta voi perkele sentään uniongelmien kanssa. Muuten niin ihanan vuodenajan valoisuus on terrorisoinut kesäisiä aamu-uniani vuosikaudet, mutta nyt vaihteeksi alkaa psyyke yksinäänkin tehdä tepposia.
Toissa yönä mökkireissulla nukkumaan ahtaaseen punkkaan myöhään ja uupuneena. Kunnollista REM-unta ehkä pari tuntia koko yönä, vastapainona kaksin- tai kolminkertainen määrä levotonta kieriskelyä. Ei huonossakaan nukkumapaikassa pitäisi noin huonosti nukkua niin väsyneenä.
Eilispäivänä olo oli kuumeinen pitkin päivää, vaikka mittari näytti sitkeästi terveen lukemia. Ilmeisesti sietämätön väsymys sekoitettuna auringonpaisteeseen oli myrkkyä. Silti uhmasin fyysisiä rajojani urheilemalla voipuneenakin vähän, ja kas, vastoin odotuksiani ja Murphyn lakia onnistuin nukahtamaan illalla jo puoli yhdeksältä.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Heräsin puoli neljältä, vaikkei ollut vielä yhtään valoisaa. Kohta kuitenkin jo oli. Kolmen tunnin yrittämisen jälkeen luovutin ja nousin suosiolla sängystä.
Toki ehdin nukkua viime yönä seitsemän tuntia, mutta unirytmit ovat melkoisen arveluttavalla tolalla. Illalla lukemisesta tuskin ainakaan tulee mitään, kun silmät alkavat painua kiinni.
Valoisuuskin alkaa oikeasti härnätä niin paljon, että asialle pitää tehdä jotain. Nakit silmille? Tai ehkä kuitenkin pimentävä rullaverho sälekaihtimien seuraksi.
Yleensä nukun jaksoittain levottomasti ja välillä oikein hyvin. Toivottavasti viime viikkojen huolestuttavan yleinen härnäily ei ole potku mihinkään pysyvään suuntaukseen.
Joku unettomuus-ketjukin lienee olemassa. Menköön tämä kuitenkin tänne.
Mutta voi perkele sentään uniongelmien kanssa. Muuten niin ihanan vuodenajan valoisuus on terrorisoinut kesäisiä aamu-uniani vuosikaudet, mutta nyt vaihteeksi alkaa psyyke yksinäänkin tehdä tepposia.
Toissa yönä mökkireissulla nukkumaan ahtaaseen punkkaan myöhään ja uupuneena. Kunnollista REM-unta ehkä pari tuntia koko yönä, vastapainona kaksin- tai kolminkertainen määrä levotonta kieriskelyä. Ei huonossakaan nukkumapaikassa pitäisi noin huonosti nukkua niin väsyneenä.
Eilispäivänä olo oli kuumeinen pitkin päivää, vaikka mittari näytti sitkeästi terveen lukemia. Ilmeisesti sietämätön väsymys sekoitettuna auringonpaisteeseen oli myrkkyä. Silti uhmasin fyysisiä rajojani urheilemalla voipuneenakin vähän, ja kas, vastoin odotuksiani ja Murphyn lakia onnistuin nukahtamaan illalla jo puoli yhdeksältä.
Vaan kuinkas sitten kävikään. Heräsin puoli neljältä, vaikkei ollut vielä yhtään valoisaa. Kohta kuitenkin jo oli. Kolmen tunnin yrittämisen jälkeen luovutin ja nousin suosiolla sängystä.
Toki ehdin nukkua viime yönä seitsemän tuntia, mutta unirytmit ovat melkoisen arveluttavalla tolalla. Illalla lukemisesta tuskin ainakaan tulee mitään, kun silmät alkavat painua kiinni.
Valoisuuskin alkaa oikeasti härnätä niin paljon, että asialle pitää tehdä jotain. Nakit silmille? Tai ehkä kuitenkin pimentävä rullaverho sälekaihtimien seuraksi.
Yleensä nukun jaksoittain levottomasti ja välillä oikein hyvin. Toivottavasti viime viikkojen huolestuttavan yleinen härnäily ei ole potku mihinkään pysyvään suuntaukseen.
Joku unettomuus-ketjukin lienee olemassa. Menköön tämä kuitenkin tänne.