Symppaan
Punasydän, mulla on jonkinlainen suuntaa-antava käsitys teikäläisen tunnetiloista. Sain nimittäin itsekin osakseni aikoinaan asiakaspalvelijan perin vittumaisen viitan. Ja vieläpä kuutena peräkkäisenä kesänä. Kesien 1998-2004 olisi pitänyt olla nuoruuteni parasta aikaa. Varsin ikäviä muistoja kumpuaa ajoilta, jolloin hankin kesäansioita eräässä etelä-pohjanmaalaisessa puutavaraliikkeessä. Jos nuo kesät mitään opettivat, niin ainakin sen, että ihmisten tyhmyys ja saamattomuus saavat toisinaan aikaan sen, että löydät itsesi pohtimasta mahtaakohan tuo muistaa itse hengittää. Tiedän kyllä, että esim. nyt puutavaratuotteista ei voi olla kaikilla kokemusta tai tietoa, mutta ei se nyt sitä tarkoita, että idiootiksi pitää heittäytyä:
- Onko tätä laudepuuta kuusimetrisenä?
- Vähän pahaa pelkään, että ei ole, mutta tarkistan asian.
(menee noin 15min, helvetinmoinen homma löytää kuusimetrinen laudepuun kappale, kun on jossain määrin harvinainen laatu ja etenkin pituusluokka)
- No yksi näitä tuolta varastosta löytyi.
Tässä vaiheessa voitonriemuinen hymyni vaihtui täydellisen epäuskoiseen tuijotukseen, kun tyyppi otti ja sahasi hänelle tuomani lankun (tasan) keskeltä poikki. Ei tullut sitten mieleen kysyä onko kahta kolmen metrin palaa. Niitä olisi ollut vaikka kymmenen saunan lauteiksi.
Onneksi löysin tänä kesänä työpaikan läheisestä käräjäoikeudesta, niin ei paljoa tarvitse sietää kenenkään silmille hyppymistä tahi idiotismia. Puhutaan sitten lisää jahka alkavat nuo kiinteistöpäivystysvuorot pyöriä.
Koita punasydän jaksaa, aika kultaa kyllä muistot!