Niin. Jos ihminen on hyvin uskonnollisista tai konservatiivisista taustoista, niin aika yleinen näkemyshän tämä on. Kyseinen näkökanta oli moraalisesti hyveellinen silloin, kun raskauden jälkeen ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin puskea lapsi maailmaan. Nykyään on toinenkin vaihtoehto.
Mielestäni vapaudenriisto on moraalisesti huomattavasti kyseenalaisempi kuin toisen ihmisen jättäminen omilleen tämän ihmisen oman valinnan seurauksena. Lapsen synnyttäminen ja kasvattaminen tänä päivänä on valinta. Lapsi ei automaattisesti jää ilman isää, vaan nainen voi sellaisen itselleen kyetessään tai tarvitessaan hankkia. Jos muutaman kuukautta seurustellut nainen ei kykene kasvattamaan lasta kenenkään muun kuin biologisen isänsä kanssa, terapia kyseiselle naiselle on enemmän kuin paikallaan.
A. En mielestäni ottanut kantaa aborttiin. Minulla ei ole minkään näköistä uskonnollista näkemystä tästä tai muustakaan asiasta vaan luotan Suomen lakiin, joka sallii abortin.
B. Jos lapsi kuitenkin maailmaan tulee, minusta isän tulisi olla jollain tasolla mukana lapsen elämässä. Ei välttämättä heti vauva vaiheessa, mutta ainakin siinä vaiheessa kun lapsi alkaa isästään kysellä. Jos ei-biologinen puoliso ryhtyy isäksi, tilanne on ihan ok, tällöin biologinen isä voi jatkaa omia touhujaan.
C. Aikuiset voivat tehdä mitä haluavat, sen sijaan syntyvä lapsi ei voi perhettään valita. Olen nähnyt liikaa isättömiä lapsia, jotka on isän taholta hylätty. Eivät he kaipaa perinteistä perhe-elämää vaan yhteyden isäänsä.
Jos on valmis seksiin, pitäisi olla valmis myös sen seurauksiin.