Ja jännä juttu että on tiukka tunnelma, naiset kun tuppaa yleensä pelästymään riehuvia miehiä, monesti kun se seuraava rikottava kohde on se nainen.
Tästä tulikin mieleeni, että vituttaa oma eilinen riehumiseni uudehkon tyttöystävän edessä. Ikinä en ole naista lyönyt enkä voisi edes kuvitella koskaan niin tekeväni, mutta impulsiivisuuteni on sitä luokkaa, että tavaraa välillä hajoaa. Eilen vedin (täysin selvin päin) niinkin fiksusti, että erään puhelinkeskustelun yhteydessä teloitin pyykkitelineeni ja nakkasin kahvimukin toiselle puolelle huonetta. Tottahan se osui sitten riviin tyhjiä kaljapulloja ja siivoamiseksihan se meni. Noh, onneksi ei osunut ikkunaan.
Olin onneksi kertonut naiselle tuosta ongelmastani, joten ehkä hän ei siksi kummemmin pelästynyt. Antoi mun rauhassa rauhoittua, tarjoutui siivousavuksi ja totesi, että kannattais varmaan ostaa kaljaa tölkeissä.
Meikäläinenkin on näin "vanhemmiten" rauhoittunut aika paljon, mutta silti aika ajoin palaa lärvi nanosekunnissa ja ennen kuin edes ymmärrän, on jotain mennyt paskaksi. Kahvikuppeja, tuoppeja, puhelimia, kaukosäätimiä, mitä nyt käteen ekana sattuu osumaan. Ja kaikille neuvojille tiedoksi, että olen käsitellyt aihetta psykiatrini kanssa ja osaltaan jo oppinut elämään sen kanssa. Ehkäpä joskus nuo pimenemiset loppuvat kokonaan, koska ne ovat kymmenessä vuodessa vähentyneet murto-osaan entisestä.
Vituttaa se silti olla näinkin hermoheikko tietyillä elämän osa-alueilla.