Työnteosta puhuen, kun kerran on porukalla avauduttu...
Itseäni vituttaa suomalaisten yleinen voivottelu, että miten pitkä työvuoro taas onkaan ja miten vitusti onkaan paiskittu töitä ja voi kun ei mitenkään jaksaisi sitä työtä ja kuinka vähän on lomapäiviä ja milloin loma vasta alkaa ja milloin se jo loppuu.
Taatusti työ voi väsyttää, en sitä kiistä ja stressatakin, mutta olisivat perkeleet nyt tyytyväisiä, että niitä töitä on. Samalla on tuloja joilla voi jotain tehdäkin, vaikka tiedän kyllä, että ei työnteolla Suomessa rikastu, mutta kyllä sillä nyt työtöntä paremmin elelee joka tapauksessa, ellei ihan hirmuvelat ole niskoissa.
Tuntuu vaan, että osalle motiivi tuosta työnteostaan jauhamiseen on jonkinlainen (ehkä alitajuinenkin) leuhkiminen ja ilmaisu, että ollaan sosiaalisessa luokassa siellä kunnollisten kastissa, kun pitää joka käänteessä kertoa, että on menossa duuniin, tai kuinka pitkä ja raskas työpäivä on takanapäin.
Tuota näkee ja kuulee vähän väliä ja vituttaa joka kerta ihan yhtä paljon.
Ehkä jos ei olisi itse työtön, niin ei niin vituttaisi, mutta ärsyttävä tapa se on silti. Toivottavasti en siihen itse koskaan tule sortumaan. Tuntuu, että sillä jauhamisella haetaan vaan jotain kunnioitusta ja irtopisteitä.
Suomalainen ei kait koskaan ole tyytyväinen elämäntilanteeseensa?