Tai no ehkä enemmän vituttaa se, mitä omalle innostukselle ja mielenkiinnolle Kärppiä kohtaan on tapahtunut.
Tämä se vituttelee täälläkin. Suurimmalta osin tosin syynä tuohon mielenkiinnon hiipumiseen on Kärpät itse, sillä viimeisen viisi vuotta ovat jääneet muistoihin lähinnä kohtalaisista taloudellisista tuloksista. Kiva juttu hei, mutta ei lämmitä niin vähillä osakkeilla kyllä perstaskussa. Urheilullinen puoli on ensin jäänyt hallin ja muuton vuoksi livenä pois oikeastaan kokonaan, eikä koronan jälkeen ole Raksilassa liigakiekon takia käytykään. Liiga itsessään ei niin paljoa kyllä kiinnosta, että alkaisin maksamaan mistään TV-paketista kymppiä enempää, enkä Soneralle saatana sitäkään. Siinä alkaa hiipua kiinnostus, kun ei Kärpät enää arjessa kulje mukana.
Kaukana ollaan Reksan, Kojon, Arpin ja Kimun päivistä. Ei jonoteta lippuja pakkasessa hallin kulmalla tai kiskalta. Ei konkassa mietitä joka kausi uutta nimeä seuralle. Ei Mäkitalo hämmästytä kiemuroillaan divarissa, Bergeron paiski maalia per ottelu, eikä veny eeppiset ottelut Hermestä vastaan. Liiganousua ei nähdä enää, sillä toivottavasti ei koskaan sitä tippumistakaan toista kertaa (tai no, periaatteessa kait kolmatta, en jaksa tarkistaa). Eikä taideta tuota liiganoususta alkanutta ryminää toistaa, joka Alataloon toppasi. Marjamuki ja tiukat mestaruudet joo, mutta oltiin siinä jo kärppämäisyydestä kaukana silloin, kun ei sitä vitun virkamieskiekkoa kehdannut omakseen ottaa. Eikä sitä ota tänäänkään, kun tietää oman joukkueen parempaankin pystyvän.
Kukkonenkin lähti perkele noihin selänpesutalkoisiin mukaan. Pöhöttynyttäkö muka? Meidän Oulun Kärpissä? Eeei kait nyt sentään! Ei lainkaan laske kiinnostavuutta sellainen, kun joka helkutin pakki joukkueen historiasta saa kyllä paikan toimistolta, kun ei oikeita töitä tunnu löytyvän. Kaupan päälle sillä rahalla ei ainakaan urheilujohtamista tai kannattajia arvostavaa työtä tuoteta!