Kiitos etenkin
@Lert hyvästä ja perustellusta kommentista. Niitä muuten näkee valitettavan harvoin enää tällä palstalla. Oman pahoinvoinnin purkaminen julkisilla onelinereilla ei ole keskustelua. Tiedoksi etenkin tietylle täällä kovaäänisesti esiintyvälle klikille.
Hieman eri mieltä tuosta näkökulmasta, että Liiga jotenkin poikkeuksellisen nihilististä tai junnaavaa tällä hetkellä. Liigassa pelataan usein aika kaunista lätkää. Se, että peli välillä pysähtyy maalin taakse ei ole välttämättä huono asia. Se on usein ainoa tapa rakentaa keskialueen yli kiihtyvä hyökkäys, semminkin kun keskialue on entistä ahtaampi siniviivamuutoksen takia. Siniviivan siirtämisellä saatiin ehkä lisää tilaa laukauksille, mutta vähemmän tilaa koko kentän viisikon hyökkäämiselle. Peliä haetaan luonnollisesti enemmän päätyjen ja kulmien kautta, myös muualla maailmassa kuin Liigassa.
Oletteko oikeasti katsoneet muiden maiden liigoja viime vuosina? Käyneet esim Ruotsissa tai K-Euroopassa hallissa? Vai elättekö aamun NHL-highlights -koosteiden varassa? Peräti vanhojen VHS-nauhojen lumossa?
Monessa sarjassa yritetään yhä havumetsän pystysuunnan kiekkoa kärkimiehellä ja pitkillä syötöillä. Siitä tulee kieltämättä näyttäviä yksittäisiä maaleja, mutta suurimmaksi osaksi tuottamatonta alivoimaisena hyökkäämistä ja keskialueen miekkailua. Esim Ruotsissa pelin viihdearvo on
parhaimmillaan todella korkeaa, mutta moni ottelu on itse asiassa aikamoista nyhjäämistä, koska viisikkopelin rakenne ja etäisyydet ovat huonommat kuin Suomessa. Tämä näkyy usein myös matalina laukausmäärinä. Useat pohjoisamerikkalaiset ja ruotsalaiset joukkueet ovatkin ottaneet viime kausina pelisuunnitelmiinsa "Meidän pelin" toimintamalleja.
Peli muuttuu ja kehittyy. Oikeasti ainoa asia, mitä valmentajan tulee pohtia on se, pystytäänkö pelitavallisilla tekijöillä luomaan kilpailuetua suhteessa vastustajaan. "Viihdevalmentajien" urat ovat kovin lyhyitä.