Arvoin hetken kirjoitanko tänne vai positiivisuusketjuun – päädyin tänne. Explanation to follow.
Jos matsin voittaja valittaisiin pisteyttämällä joukkueiden suoritukset, olisi Kerho vienyt matsin about 3-0. Jälleen kerran peli on aivan älyttömän munatonta, ideatonta säätämistä. Avauspelistä oon avautunut jo sen verran etten mene siihen sen syvemmin. Oli kiva päästä taas paikan päälle katsomaan kun voi kiinnittää huomiota koko kentän tapahtumiin eikä vain Telian video-ohjaajan kuvakulmavalintaan. Seikat jotka ovat monien muiden asioiden lailla edelleen täysin kadoksissa ovat omien jätkien löytäminen (muualta kuin kulmista), kaksintaisteluiden voittaminen, trapin purkaminen, maalintekotilanteiden luominen ja viimeisenä laukominen. Kaikki edellämainittu saattaa kulminoitua juuri listan viimeisen, eli laukomiseen. Onhan se vaikea päästä paikoille kun kaikki edeltävät kohdat ovat hakusessa.
Tänään nousi pitkästä aikaa perse penkistä Niemisen ladatessa voittomaalin, fiilis oli huikea. Voitosta iso posi. Tavan vuoksi jolla siihen päästiin, pysyttelen yhä vitutusketjun uumenissa. Keskiviikko näyttää pääsenkö mahdollisesti laukomaan viisauksiani myös positiivisuusketjuun. Intohimoinen unelma, joka Otto Niemisen vuoksi vielä elää.