Vituiks män, eli kuka floppaa kaudella 2009-2010?

[Jack DiBiase]

Alkukauden flioppeja pistepörssiscouttauksella:

Lennart Petrell, HIFK: 9 ottelua, 0+0
Tomi Mäki, Jokerit, 10, 0+0
Tuukka Mäntylä, Tappara: 7, 0+1
Tapio Laakso, Kalpa: 10, 0+1
John Hughes, Tappara: 6, 0+1
Teemu Aalto, Kärpät: 8, 1+0
Sakari Salminen, Ässät: 10, 0+2
Kamil Piros, Ässät: 10, 0+2
Jani Rita, Jokerit: 10, 1+1
Ville Nieminen, Tappara, 8, 1+1
Miikka Männikkö, HPK: 10, 0+3
Tom Koivisto, Jokerit: 10, 1+2
Tommi Miettinen, Kalpa 10, 1+2
Toni Kähkönen, Blues, 9, 2+1
Kalle Kerman, Kalpa 9, 2+1
Tuomas Pihlman JYP, 9, 1+3
Jarkko A. Immonen, Blues: 9, 1+3
Antti Virtanen, JYP: 9, 1+4
Kristian Kuusela, Kärpät: 8, 1+4
Jukka Hentunen, Jokerit: 10, 1+5


Olisin voinut kerätä muitakin nimiä, mutta nämä ainakin paistaa tuolta pistepörssin häntäpäästä omiin silmiini eniten.

 

[He70150Ro]

Tuukka Mäntylä alkaa tehoineen ja tempauksineen olla Tapparan oma Kamil Piros, vaikka Piros ei olekaan alkanut sekoilemaan. Tosin tuo Mäntylän kymmenen vuoden sopimus taitaa olla Tapparalle aika kallis purkaa. Jospa Tuukka yrittää vain päästä varhaiseläkkeelle.

 

[kananlento]

Tuosta listasta löytyy pari nimeä, joiden en ole tajunnut pelaavan noin heikkoa alkukautta. Lähinnä Sakari Salmisen, Tommi Miettisen ja Ville Niemisen heikot ovat jääneet itseltäni huomaamatta.

Miettiseltä en toki kauheita pisteitä odottanutkaan, mutta kun joukkue pelaa hyvin, kuten KalPa voisi kuvitella että Miettisellekin jokunen piste olisi tarttunut matkaan.

 

[JZZ]

Nyt kun esimerkiksi Piros on osoittautumassa kalliiksi flopiksi ja osa kannattajista on vielä sitä mieltä, että peli voi lähteä kulkemaan ja osa taas sitä mieltä, että pitsiturnauksesta lähtien on nähnyt ettei Piroksesta tule mitään, niin minua kiinnostaisi, onko liigassa ollut montakin pelaajaa, jotka ovat kovilla odotuksilla tulleet joukkueeseen, flopanneet alkukauden ja sitten jossain vaiheessa päässeet pelistä kiinni ja pisteitä on alkanut tulla?

Oma perstuntuma näistä on (ja Lukko-fanina näitä on tullut nähtyä aivan liikaa), että jo harjoituspelien perusteella pystyy hyvin pitkälle määrittelemään tuleeko pelaajasta koskaan mitään liigatasolla. Straka vakuutti ekassa harkkapelissään, Petruzalek jo pitsiturnauksessa, Cook oli heti Lukkoon tullessaan joukkueen paras pakki. Heti alusta lähtien ja loppuun saakka huonoja otteita esittäneitä löytyykin sitten isompi kasa, mutta yhtään tuollaista sopeutumisvaikeudet voittanutta pelaajaa ei nyt tule mieleen?

 

[Saikka]

Heti alusta lähtien ja loppuun saakka huonoja otteita esittäneitä löytyykin sitten isompi kasa, mutta yhtään tuollaista sopeutumisvaikeudet voittanutta pelaajaa ei nyt tule mieleen?

Turun Palloseuran kohdalla ainut joka lähimenneisyydestä itselleni muistuu mieleen, on Layne Ulmer. Alkukausi todella tahmeaa menoa, fyysinen peli loisti poissaolollaan ja se homma nyt vaan ei toiminut. Sitten jossain about joulun korvilla alkoikin ilmeisesti kiinnostamaan ja loppukausi menikin ihan näppärästi McDonellin kanssa, ja Ulmeria pystyi jo kutsumaan ykkössentteriksi (vai oliko edes ykkössena, ei muista enää) ihan naama peruslukemilla.

 

[bozik]

Heti alusta lähtien ja loppuun saakka huonoja otteita esittäneitä löytyykin sitten isompi kasa, mutta yhtään tuollaista sopeutumisvaikeudet voittanutta pelaajaa ei nyt tule mieleen?

Näin se menee. Jokerien ulkolaisia kun on seurannut niin melkein uskaltaa sanoa, että 1-2 pelin perusteella näkee millainen ukko on kyseessä. Huippujätkät tyyliin Metropolit vakuuttivat saman tien ja sitten on näitä nimeltä mainitsemattomia, joille edes kausi ei riittänyt näyttöjen antamiseen.

Käytännössä isoin ongelma ulkkarien kanssa on silloin, jos liike ja luistelu ei riitä liigaan. Noita ominaisuuksia ei hetkessä korjata ja käytännössä huonosti liikkuva ulkkari on lähes aina floppi. Joitakin poikkeuksia toki löytyy, mutta harvassa ne ovat. Pirokselta en ole pelejä nähnyt eli sitä ei uskalla arvioida voisiko tuo tapaus vielä nousta vahvistukseksi.

 

[JZZ]

Turun Palloseuran kohdalla ainut joka lähimenneisyydestä itselleni muistuu mieleen, on Layne Ulmer. Alkukausi todella tahmeaa menoa, fyysinen peli loisti poissaolollaan ja se homma nyt vaan ei toiminut. Sitten jossain about joulun korvilla alkoikin ilmeisesti kiinnostamaan ja loppukausi menikin ihan näppärästi McDonellin kanssa, ja Ulmeria pystyi jo kutsumaan ykkössentteriksi (vai oliko edes ykkössena, ei muista enää) ihan naama peruslukemilla.

Eikös viime kauden Johnson ollut myös melko myöhäisherännäinen (lieko tietty valmentajan vaihdolla osuus asiaan)? Molemmat (Johnson ja Ulmer) eivät kyllä mitään supertähtiä olleet loppujen lopuksikaan, tuskin heistä sellaisia toki odotettiinkaan.

Eli siis alkuperäisellä kysymykselläni hain pelaajia, joista on alkukauden flopin jälkeen tullut selkeästi joukkueen johtavia pelaajia, ykköskentän syömähampaita jne.

 

[Blinder]

Zero to Hero

En tiedä lasketaanko näitä nyt täysin tähän kategoriaan (flopista syömähampaaksi) mutta nopeasti jonkunlaisesta tason nostosta lähiaikoina tulee mieleen: Brad Smyth, Kärpät ja Ryan Vesce, Hifk. Tarkemmin tilastoja muistamatta tälläinen tuntuma jäi kavereista, että taso nousi kevättä kohden (runkosarja).

 

[jamppa1919]

En usko että ihan huipuksi voi nousta, mutta voi nostaa selkeästi tasoaan kuten Erik Rasmussen teki viime kaudella. Rasse oli Kilpeläisen ohella Ässien parhaat pelaajat keväällä. Ottaisin ihan koska tahansa hänet takaisin joukkueeseen, mutta taisi lopettaa uransa viime kauteen.

Piros on siitä hauska pelaaja, että selkeästi näkee taitoa olevan ja miehen ongelmat ovat lähinnä pehmeydessä, pelinopeudessa ja suoraviivaisuuden puutteessa. Kaikki korjattavia asioita, ainakin tässä tapauksessa. Miehestä itsestä kiinni. Laukauskin helvetin napakka, mutta kun mielummin syöttää jollekin puukädelle, tai hautoo ja hautoo ja yrittää harhauttaa kaikki, kunnes menettää kiekon.

 

[JZZ]

En usko että ihan huipuksi voi nousta, mutta voi nostaa selkeästi tasoaan kuten Erik Rasmussen teki viime kaudella. Rasse oli Kilpeläisen ohella Ässien parhaat pelaajat keväällä. Ottaisin ihan koska tahansa hänet takaisin joukkueeseen, mutta taisi lopettaa uransa viime kauteen.

En toki Rasmussenin otteita kauheasti nähnyt (2 x Lukko - Ässät playouteissa + ratkaiseva karsintaottelu), mutta 1+8 runkosarjassa, 1+4 playouteissa ja 3+1 ei mielestäni ainakaan tehollisesti voi tyydyttää ketään kun kyseessä on kuitenkin melkoisen kallis ja selkeästi joukkueen liideriksi hankittu pelaaja. Yhtä suurena floppina pidän Rasmussenia kuin Pirosta.

Piros on siitä hauska pelaaja, että selkeästi näkee taitoa olevan ja miehen ongelmat ovat lähinnä pehmeydessä, pelinopeudessa ja suoraviivaisuuden puutteessa. Kaikki korjattavia asioita, ainakin tässä tapauksessa. Miehestä itsestä kiinni. Laukauskin helvetin napakka, mutta kun mielummin syöttää jollekin puukädelle, tai hautoo ja hautoo ja yrittää harhauttaa kaikki, kunnes menettää kiekon.

Itse väitän, että noita asioita on lähes mahdotonta korjata, kun kyse ei ole enää junnukiekkoilijasta. Jokin toinen sarja olisi varmasti Pirokselle parempi, toki voihan monesti palaset loksahtaa kohdalleen kun siirtyy toiseen joukkueeseenkin.

 

[jamppa1919]

En toki Rasmussenin otteita kauheasti nähnyt (2 x Lukko - Ässät playouteissa + ratkaiseva karsintaottelu), mutta 1+8 runkosarjassa, 1+4 playouteissa ja 3+1 ei mielestäni ainakaan tehollisesti voi tyydyttää ketään kun kyseessä on kuitenkin melkoisen kallis ja selkeästi joukkueen liideriksi hankittu pelaaja. Yhtä suurena floppina pidän Rasmussenia kuin Pirosta.

Rassen avut olikin jossain aivan muussa kuin pisteiden teossa. Toki karsinnoissa teki muutaman maalinki, mutta lähinnä henkisellä puolella miestä ei pysty kovin moni korvaamaan. Lisäksi hänen fyysinen pelinsä oli kiitettävä + luokkaa. Taklasi puhtaasti ja kovaa. Hintaluokaltaakin kuitenkin selkeästi halvempi kuin Piros.

Itse väitän, että noita asioita on lähes mahdotonta korjata, kun kyse ei ole enää junnukiekkoilijasta.

Mieheltä löytyy kaikki ominaisuudet asioiden korjaamiseen. Kyse on asenteesta. Ei ole hidas luistimella ja näkee kentän loistavasti. Pitää kuitenkin mielummin kiekkoa ja luistelee laiskasti. Asenteesta siis kiinni. Osaa myös taklata ja ottaa taklauksia vastaan, mutta pelaa silti pääosin pehmeästi, miksi?

Esim. Marko Luomala on muuttanut peliänsä aika rajusti Ässissä pelatessaan ja tuloksen voi lukea tilastoista. Lukko aikaiset surffailut ovat kadonneet.

 

[enigma]

niin minua kiinnostaisi, onko liigassa ollut montakin pelaajaa, jotka ovat kovilla odotuksilla tulleet joukkueeseen, flopanneet alkukauden ja sitten jossain vaiheessa päässeet pelistä kiinni ja pisteitä on alkanut tulla?

Jokerien Tim Stapleton tulee ensimmäisenä mieleen vaikka miehen odotusarvot eivät tietenkään olleet aivan näiden yli 200k palkkaisten ulkkarien tasolla mutta kuitenkin. Stapleton jakoi kovasti mielipiteitä vielä syksyn aikana mutta viimeistään joulutauon jälkeen jopa nimimerkki cobol ymmärsi ettei kyseessä ollutkaan pelkkä "pörrääjä".

Seuraavalla kaudella Stapleton olikin sitten osa yhtä kaikkien aikojen parasta sm-liiga ketjua.

 

[Saikka]

Eikös viime kauden Johnson ollut myös melko myöhäisherännäinen (lieko tietty valmentajan vaihdolla osuus asiaan)? Molemmat (Johnson ja Ulmer) eivät kyllä mitään supertähtiä olleet loppujen lopuksikaan, tuskin heistä sellaisia toki odotettiinkaan.

Aivan, totta turiset. Ilmeisesti ei ole tarpeeksi aikaa kulunut Jönssin lähdöstä, tai sitten vain unohdin äijän jostain syystä. Tiedä sitten. Johnsonistahan tuli loppukaudella ihan pirun tärkeä pelaaja Tepsille Ville Vahalahden kanssa, tuo kaksikko toi voiton jos toisenkin Palloseuran tilille henkilökohtaisilla suorituksillaan. Se helvetin simppeli YV-kuvio (maalin kulmalta kulmalle passi) oli jostain syystä liian monimutkainen todella usealle jengille.

 

[lintu]

Mitäs näitä nyt näin suoralta kädeltä tulee mieleen:

Eric Perrin, fudut narreista.
Dale Clarke, ekalla liigakaudellaan 48 peliä ja 5 pistettä.
Charlie Cook, aluksi surkea.
Shayne Toporowski, toisella visiitillään Pelicansissa aivan surkea.
Bob Halkidis oli muistaakseni saapuessaan aika kehno, loppukaudesta melkeinpä liigan paras pakki.
Petr Ton, fudut narreista.

Lisäksi jo mainitut Vesce sekä Smyth loistoesimerkkejä.

 

[Bismarck]

Bob Halkidis oli muistaakseni saapuessaan aika kehno, loppukaudesta melkeinpä liigan paras pakki.

Tästä olen erimieltä. Jo ensimmäisessä pelissään punanutussa Bob vakuutti minut varmoilla ykkössyötöillään ja sijoittumisellaan. Siitä olen samaa mieltä, että paransi kohti loppua ja kuntokaan ei varmasti ollut kohdallaan alussa, mutta pelimieheksi kaverin kyllä tunnistin.

 

[mirasane]

Mitäs näitä nyt näin suoralta kädeltä tulee mieleen:

Eric Perrin, fudut narreista.
Dale Clarke, ekalla liigakaudellaan 48 peliä ja 5 pistettä.
Charlie Cook, aluksi surkea.
Shayne Toporowski, toisella visiitillään Pelicansissa aivan surkea.
Bob Halkidis oli muistaakseni saapuessaan aika kehno, loppukaudesta melkeinpä liigan paras pakki.
Petr Ton, fudut narreista.

Lisäksi jo mainitut Vesce sekä Smyth loistoesimerkkejä.

Tuohon listaan voisi heittää myös Cory Murphyn, joka ei ensimmäisella liigakaudellaan ollut vielä se siniviivan kiekollinen jumala, miksi hän muuttui matkustettuaan junalla Espoosta Tampereelle.

 

[JZZ]

Tuohon listaan voisi heittää myös Cory Murphyn, joka ei ensimmäisella liigakaudellaan ollut vielä se siniviivan kiekollinen jumala, miksi hän muuttui matkustettuaan junalla Espoosta Tampereelle.

No joo, nuo maisemanvaihdot toki saattaa piristää monesti, mutta tekihän Murphy nyt kuitenkin puolustajalle ihan kivat 9+15 tehot jo ekalla Blues-kaudellaan.

Haussa oli nyt siis jo täydellisiksi flopeiksi tuomittuja, jotka yhtäkkiä kesken kauden ovat piristyneet.

 

[Porvoon Kärppä]

Nyt kun esimerkiksi Piros on osoittautumassa kalliiksi flopiksi ja osa kannattajista on vielä sitä mieltä, että peli voi lähteä kulkemaan ja osa taas sitä mieltä, että pitsiturnauksesta lähtien on nähnyt ettei Piroksesta tule mitään, niin minua kiinnostaisi, onko liigassa ollut montakin pelaajaa, jotka ovat kovilla odotuksilla tulleet joukkueeseen, flopanneet alkukauden ja sitten jossain vaiheessa päässeet pelistä kiinni ja pisteitä on alkanut tulla?

Äkkipäätä tulee mieleen ja muistelen että Daniel Corsosta ei kovin mairittelevia ensivaikutelmia kuulunut Kärppäleiristä mutta osoittautuikin lopulta ihan kelpo pelimieheksi. Taisi vetää reenipelit melko vaatimattomilla tehoilla mutta runkosarjassa tahti olikin sitten pikkaisen toinen.

Toinen Kärppämies muutaman vuoden takaa, Brad Smyth, aloitti myöskin vaatimattomasti ensimmäiset pelit ja luistelu oli luvalla sanoen melko hirveän näköistä, mutta jossakin kohtaan sai sitten juonesta Viuhkolan ja Tenkratin kanssa kiinni ja tulosta alkoi tulla ihan eri malliin. Tätä ketjua muistellaan vieläkin lämmöllä Kärppäpiireissä.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Äkkipäätä tulee mieleen ja muistelen että Daniel Corsosta ei kovin mairittelevia ensivaikutelmia kuulunut Kärppäleiristä mutta osoittautuikin lopulta ihan kelpo pelimieheksi. Taisi vetää reenipelit melko vaatimattomilla tehoilla mutta runkosarjassa tahti olikin sitten pikkaisen toinen.

Minun korviini ei kuulunut kuin odotuksia sitä mukaan, kun ihmiset näkivät sällin pelaavan. Etenkin luistelua kehuttiin alusta asti. JA:n palstan mielipidettä en muista enkä pisteodotuksia.

 

[Mängimies]

Muistaakseni muuan Matt Nickerson oli aluksi Suomeen tulleessaan aivan umpisurkea, mutta kehittyi roimasti kauden mittaan ja oli loppukaudella jo todella tärkeä palanen Ässien legendaarista hopeajengiä. Voin tietysti muistaa väärinkin.

Myös saman jengin seuraavalla kaudella pelannut ja nykyään NHL:ssä vääntävä BJ Crombeen oli aluksi todella hukassa Suomen synkässä syksyssä, mutta kuitenkin lopulta pelasi varsin kelvollisen kauden ja pelasi jo seuraavalla kaudella NHL:ää. Edelleen porilaiset voivat vahvistaa tai murskata muistikuvani.

E: Tietysti nämä molemmat esimerkit olivat nuoria pelaajia Suomeen tullessaan, joten kehittyminen oli ihan luonnollistakin. Sinällään ei siis voida verrata mitenkään Pirosin tilanteeseen.

E2: Niin ja sanottakoon vielä, että ei Nickerson tullut Suomeen kovin odotuksin, joten siinä mielessä esimerkkini ontuu. Crombeenilta sentään joku odottikin tehoja.

 

[Kaivanto]

Dale Clarke, ekalla liigakaudellaan 48 peliä ja 5 pistettä.

Clarke oli jo ensimmäisellä kaudellaan selkeä vahvistus. Vaisu pistesaldo johtui roolituksesta.

 

[Voimalaituri]

Dale Clarke, ekalla liigakaudellaan 48 peliä ja 5 pistettä.

Top tykkänään. Clarke oli erinomainen puolustavassa roolissa, vaikka jäikin Mika Saarisen koirankoppiin koska ei meinannut pysyä tämän kehittämässä puolustustavassa (mies vs. mies koripallopuolustus).

Miehen muuttuminen pistelingoksi on kuitenkin jonkinlainen ylläri, koska tehot Saksassakaan eivät olleet mitkään huikeat. Luistelu ja puolustuspeli on kuitenkin sujunut aina mallikkaasti. Extra-plussaa Mäkiahon silittämisestä.

 

[mirasane]

No joo, nuo maisemanvaihdot toki saattaa piristää monesti, mutta tekihän Murphy nyt kuitenkin puolustajalle ihan kivat 9+15 tehot jo ekalla Blues-kaudellaan.

Haussa oli nyt siis jo täydellisiksi flopeiksi tuomittuja, jotka yhtäkkiä kesken kauden ovat piristyneet.

Näin se muisti tekee tepposet. Muistin Murphylta vain sen 15 pisteen Blues-kauden enkä sitä, että hän oli pelannut jo edellisen kauden Espoossa noilla mainitsemillasi tehoilla.

 

[JZZ]

Näin se muisti tekee tepposet. Muistin Murphylta vain sen 15 pisteen Blues-kauden enkä sitä, että hän oli pelannut jo edellisen kauden Espoossa noilla mainitsemillasi tehoilla.

Toisellakin kaudella 11 maalia, jolla irtosi puolustajien maalipörssin kolmas sija, 1 maali enemmän kuin esim Zidlickyllä. 4 syöttöä on kyllä hirvittävän huono saldo, osa maalivahdeistakin pystyy tuon vahingossa kauden aikana keräilemään, saati sitten runsaasti ylivoima-aikaa saava kiekollinen pakki.

 

[#16]

Toisellakin kaudella 11 maalia, jolla irtosi puolustajien maalipörssin kolmas sija, 1 maali enemmän kuin esim Zidlickyllä. 4 syöttöä on kyllä hirvittävän huono saldo, osa maalivahdeistakin pystyy tuon vahingossa kauden aikana keräilemään, saati sitten runsaasti ylivoima-aikaa saava kiekollinen pakki.

Eikös Murphy pelannut tuolla toisella Bluesin kaudella jossain vaiheessa myös laiturin paikkaa? Vai muistanko ihan väärin?

EDIT: Tuomen / Tihonovin aikana Lukosta voisi nostaa esille ainakin yhden nimen, eli Zdenek Nedvedin. Pelasi ensin reilu puoli kautta (Kausi 98-99) surkeilla tehoilla, mutta sattumien kautta saikin jatkosopimuksen Lukkoon. Toinen Lukko-kausi olikin sitten lähes 30 maalin kausi.