Itselleni vastenmielisimmät tavat lähteä, ei missään erityisessä järjestyksessä.
- Sahaamisteloitus. Tässä siis ihminen sidotaan pää alaspäin raajat kohti nurkkia ja lähdetään sieltä jalkovälistä eli välilihasta sahaamaan alaspäin. Sitä sitten hissukseen sahaillaan kunnes ukko on halki. Pahinta tässä on se, että ihminen kuolee vasta yleensä siinä vaihessa, kun saavuttaa pään, kiitos upside-down-asennon, joka takaa tiedostavan elämisen, kun gravitaatio pitää veren päässä pitkään.
Tässä joitain vuosisatoja sitten piirretty havainnollistava kuva.
- Seivästäminen. Tässä ilmeisesti keskiajalla oltiin vielä sen verran professionaaleja, että osattiin olla tuhoamatta tärkeitä elimiä, jolloin saatiin mahdollisimman hyvin pitkitettyä tuskallista kuolemaa. Tästä on erisortin versiota, sillä joissain ihminen laitettiin "istumaan" seipään läpi, toisissa taas "pienemmillä" seipäillä lävistettiin ihminen muutamasta kohdasta ja heitettiin arkkuunsa ja hautaan kitumaan. Tästä päästäänkin oivasti seuraavaan:
- Elävältä hautaaminen. Voi olla henkisesti raskain tapa kuolla. Ei sinänsä ole kipua, joka vie kaiken huomion, vaan ihminen pääsee keskittymään vain omaan voimattomuuteensa ja edessä häämöttävään tukehtumiseen. Selviytymisvietti jyllää täysillä, mutta samalla järki sanoo, että ei tästä selviä. Erittäin vittumainen tapa lähteä. Sitä en osaa arvioida, että onko fyysinen vai henkinen tuska pahempi ennen kuolemaa, kun kummastakaan ei ole kokemusta. Tuossa seivästys-elävältähautaamis-metodissa toki saadaan kivasti yhteen molemmat, mutta en tiedä, että onko pahempi haudassa lähteä täysissä voimissaan pelkkien ajatusten keskellä vai mukana vielä fyysinen kipu, johon keskittyä.
Tuo skafismi kuulostaa kyllä melko vasiten vittumaiselta, mutta ei silti herätä ihan samanlaista reaktiota.
Bubbling underina mainittakoon vielä nylkeminen. Tätä ilmeisesti Afrikassa ja Lähi-Idässä käytettyä teloitusta voidaan pitää perin ikävänä. Ihminen siis julkisesti nahastetaan ja heitetään vuotamaan kuiviin. Kaveriksi päälle saatettiin heittää suolaa tai muuta kivun maksimoimiseksi ja nahka luonnollisesti ripusteltiin kaikkien nähtäväksi.
Onhan noita kaikenmoisia, mitä jää tässäkin mainitsematta. Kyllä ihminen on sanoinkuvaamattomat brutaali olento. Esimerkiksi varkaita ja pettäjiä on kohdannut rangaistuksena suolistaminen keskiajalla Englannissa, Benelux-alueella, sekä Japanissa. Joku nälkäisenä pöllii aateliselta sormuksen ja hups heijakkaa, kun seuraavaksi ollaankin torilla ihmisjoukon edessä ripustettuna ja pyöveli on teroittaa veistään, jolla aikoo avata mahasi ja vetää sisukalut pihalle.
Jotenkin vielä vastenmielisempää tuosta kaikesta tekee se, että hallitsija sai päättää miten tykkää siitä kenelle tuollaisia tuomioita jaettiin. Myös jonkun väittämä riitti todisteeksi syyllisyydestä. Huvin vuoksi ja muille esimerkiksi teloitettujakin löytyy aimo läjä. Rangaistukset sanoinkuvaamattoman brutaaleja ja oikeudenmukaisuus taas loistaa poissaolollaan. Siinä voi olla "aamulla oli kiva tulla töihin, mutta nyt vituttaa"-fiilis, kun joku sinua korkeamman kastin ihminen väittää tehneen jotain mitä et ole ja seuraavaksi oletkin sahattavana mahan kohdalla.