Sinällään en puutu rajaukseen (paitsi hompanssi on eläin), mutta onhan ihminen nyt kaiken järjen mukaan eläin. Simpanssit (suku Pan) ovat läheisempää sukua meille kuin millekään muulle eläimelle.
Ilman muuta ihminen on eläin. En ole muuta väittänytkään. Sivumennen sanoen, arkikielessä ihmistä ei lueta tavallisesti eläimeksi, eli kun tyypillisesti puhutaan eläimistä, niin tällöin tarkoitetaan kaikkia muita otuksia paitsi ihmistä. Tämä ei ole kuitenkaan äänestyksessä olennaista. Olen erikseen määritellyt, ettei ihmistä huomioida tässä äänestyksessä, sen pitää nyt riittää. Täällä äänestetään jo mm. parasta ja huonointa presidenttiä, paskinta filosofia, jne., joten ihmiset ovat jo niin monessa mukana. Äänestäkäämme nyt keskuudessamme muita eläinlajeja!
Kyllä jos ihminen olisi eläinlajin sijasta kansakunta, niin ihminen olisi suomalainen. Sellainen on itsetuntomme ja arvostuksemme itseämme kohtaan, että jos on valittava vittumaisin elollinen olio kaikkien lukemattomien joukosta, niin ihmisen valkkaisimme. Näinhän suomalainenkin tekisi. Itse saisimme itseltämme kolossaalisen äänivyöryn, jos meidän pitäisi äänestää maapallon vittumaisin kansakunta. Äänestäisikö palokärki omaa lajiaan, tai edes lintuja? Entäpä elefantti? Rohkenen epäillä. Niillä on terveesti rinta rottingilla! Palokärki hakkaa niin perhanasti kuoloa kohti hiipuvaa puunkarahkaa, eikä märritä naama änkyrässä oman sukukuntansa vittumaisuutta. Joku mäkättäjä nyt toteaa, ettei palokärjillä ole syytä moittia omiaan, mutta ihmisilläpä hyvinkin. Toki on myönnettävä, ettei palokärkein perhe liene toistaiseksi saanut aikaiseksi mitään holokaustiin tai Stalinin vainoihin verrattavaa, mutta palokärjen näkövinkkelistä tuollaiset asiat ovat sivuseikkoja. Helvetinmoiset metsähakkuut ne toki palokärkeä rassaavat, se on myönnettävä. Siitäpä sitten on palokärjen siirryttävä muuanne, jos ei höttöpuuta kulmilta enää löydy. Mutta suomalainen hakkuupolitiikka on ottanut jo pitkään ja varsin laajalti huomioon palokärjen tapaisten pesijöiden tarpeet. Hakattavalle alueelle jätetään pystyyn kelopuita ja etenkin palokärkeä varten säästetään vanhoja haapoja. Noihin palokärki tekee mieluusti pesäkolon. Jos nykyään Suomessa asuvaa palokärkeä haastateltaisiin eläinlajien vittumaisuus pääpuheenaiheena, niin saattaisipa ahkeran hakkaajan vastaus yllättää ihmisen, joka leuka rintaa vasten odottaisi palokärjeltä oman lajinsa ankaraa tuomitsemista. Hyvinkin saattaisi palokärki kiitellä ihmistä, että mukava kumminkin olet, vaikka touhuat niin perhanasti metsässä, niin hyvät pesäpuut näyt usein meille jättävän. Ja muurahaispesiä et pyri särkemään metsäkoneillasi, mitä nyt vahingossa, kyllä olet kohtuullinen toimissasi. No tyhmäksi ja lyhytnäköiseksi omaan napaan tuijottajaksi anorakkitakkinen luontoihminen tuossa palokärjen moittisi, kun ei ymmärrä onneton lintu ihmistä ruoskia kaikenlaisista myrkyistä ja jätteistä, joita ihminen tuppaa luontoon työntämään. Hyvä ettei saakeli kierrä niskoja nurin palokärjeltä, osoittaakseen tälle ihmislajin vittumaisen luonnon, kun ei järkipuhe lintuun tehoa.