Tuolla matkailuketjussa vihjasin, että tähän ketjuun saattaa tulla raporttia reissusta. Reissun motiivi oli merkkipäivän juhlistaminen, ja mikäpä olisi mukavampaa kuin tehdä pieni kiertue viskin kotimaahan. Tarkemmin sanottuna Speysiden tislaamoja kuului ohjelmistoon. Ohjelmisto oli valmiiksi laadittu, Rabbie's Tourin kolmen päivän pyhiinvaellusmatka alkaen Edinburghista. Kuski oli loistotyyppi ja kyydissä olleet muut oikein mukavaa väkeä ympäri maailmaa. Voin suositella lämpimästi.
Ensimmäinen etappi oli Lindores Abbey, joka on uusi tuttavuus viskikartalla. Tai oikeastaan vanha tuttavuus, koska munkit tuossa luostarissa tislasivat itselleen viihdykettä arkeologien mukaan 1400-luvun lopussa, tiettävästi vanhin löydös tällä hetkellä. Viskiä saa kutsua viskiksi, kunhan sitä on ensin kypsytetty tynnyrissä kolme vuotta ja yksi päivä. Koska tislaamo aloitti toimintansa 2017 lopulla, ensimmäiset myyntiin päässeet tuotteet olivat saatavilla 2021. Tai sellainen tarkennus, että ekat kolme vuotta laitos rahoitti toimintaansa myymällä historiallisen vanhalla reseptillä valmistettua Aqua Vitaeta, eli yrteillä maustettua viinaa (ei kypsytetty tammitynnyreissä). Sekin oli ihan hyvää, jos jotain kiinnostaa. Laitos oli hyvin moderni ja kiertue sen läpi oli poikkeuksellisen kiinnostava. Mainittakoot, että laitoksen suunnitellut Jim Swan menehtyi juuri ennen kuin tuotanto päästiin aloittamaan. Suuri sääli, ettei päässyt todistamaan käsiensä jälkiä.
Lindoresin tuotteista meille maistatettiin nimikkotuotetta MCDXCIV (1494, tarkistakaa vaikka), ja sen lisäksi punaviini- ja bourbontynnyreissä kypsytettyä veljiään. Noista tuo ensin mainittu on käväissyt sekä bourbon- että sherrytynnyrissä. Ja se oli noista kolmesta ehdoton suosikkini. Muistaakseni kiertueella kerrottiin, että siitä oli lähetetty näytteitä eksperteille, jotka veikkasivat sen 8-vuotiseksi. Sain ennen reissua muuten sisäpiirin vinkin, että Pasilan Triplassa sijaitsevassa Towerissa järjestetään lokakuun loppupuolella tasting, missä nimenomaan maistatetaan Lindoresin viskejä. Sinne vaan, jos kiinnostaa.
Toinen etappi oli pieni erikoiskauppa The Whisky Castle, joka on erikoistunut aika eksklusivisiin tuotteisiin. Ylähyllyltä löytyi joku £6999 spessupullo, viereisellä hyllyllä oli £800 alennuksessa pullo, joka maksoi alennuksenkin kera kolmisen tonnia. En uskaltanut edes kuvata niitä. Maistelu vietiin aika nopsaan läpi ja osa infosta meni hiukan ohi korvien. Kuvien perusteella maistelimme Tomatinin tekemää 12yo bourbontynnyritavaraa, Linkwoodin tekemää 14yo (First Fill Sherry Hogshead) ja Càrn Mòr 14yo Cask Strenghtiä (Craigellaghie Distillery). Jos oikein ymmärsin, noita ei voi ostaa mistään muualta. Tuo Linkwood oli mun top-3:ssa koko reissulta.
Tokana päivänä matkasimme ensin Cardhun tislaamokiertueelle. Myös sillä on oma mielenkiintoinen historiansa. Kun verolakeja muutettiin 1700-luvun lopulla, salapoltto muuttui kaupalliseksi toiminnaksi. Cardhu on ensimmäisiä tislaamoja, joka virallisen toimintansa aloitti. Tislaamossa korostetaan voimakkaasti sitä, että se on yksi Johnnie Walkerin kulmakiviä. Blendit tehdään neljän tislaamon tuotteista ja tuntuvat olevan hyvin ylpeitä tuosta. Itse maistelu ei jättänyt mitään euforiaa. Settiin kuuluivat 12yo (viinitynnyrikamaa), 15yo ja Distillery Exclusive Bottling batch1 (first fill bourbon & kunnostetut punaviinitynnyrit).
Sitten oli vuorossa vierailu tynnyrien kunnostuslaitokseen, mikä oli oikeastaan aika hauska paikka. Olen aina tykännyt käsityötaidosta. Jannut saavat ensin neljän vuoden oppisopimuspaikan ja ruljanssin läpi käyneet palkataan. Oli jopa hiukan hypnoottista touhua, kun konkarit vetivät tynnyriä kuntoon liiukuhihnalta. Tynnyrit kärtsätään sisäpuolelta, jotta puunsyyt avautuvat ja viskitisle pääsee tekemisiin tammen kanssa. Amerikkalainen tammi on paljon tiiviimpää kuin eurooppalalainen, mistä tulee osa viskin luonteesta. Tietäjät tietää. Minä en taida kuulua toistaiseksi heihin... Tuolla oli myös yksi dram tarjolla kiertueen päätteeksi. Eivät paljastaneet edes tislaamoa, mutta se oli tosi hyvää. Olishan sitä voinut ostaa sieltä, mutta kun oli vielä pari kohdetta jäljellä, niin ei viitsinyt riskeerata kuljetuskapasiteettia.
Päivä päätettiin Glen Morayn maisteluun. Tuo maistelu oli aika antelias, heidän draminsa oli varmaan tuplat Lindoresiin verrattuna. Lyhykäisyydessään lista meni näin:
Twisted Vine (konjakkitynnyrit), Phoenix Rising (kunnostetut tynnyrit), 12yo ja Peated Malt
Noista jäi oikeastaan mieleen vain tuo viimeinen, joka oli ainoa maistamani savuviski koko reissulla. Joissain maisteluissa sai valita itse viimeisen muutamasta vaihtoehdosta. Savuiset kuuluivat näihin ja ne jäivät multa siis väliin, kun en ihan hirveästi niistä välitä. Mutta jos ostaisin savustettua, tuo Peated Malt kyllä olisi ehdottomasti vaihtoehto.
Kolmas ja viimeinen päivä aloitettiin kovasti odottamaltani Dalwhinnien maistelulla. Enkä ollut pettynyt. Eteen kannettiin neljä dramia: 15yo, Winter's Gold, Distiller's Edition (Double matured in Oloroso seasoned American oak casks), Distillery Exclusive Bottling batch1 (First fill Bourbon, kunnostetut punaviinitynnyrit). Kaikki olivat juuri niin hyviä kuin odotin. Varmaan reissun paras mun suussa oli tuo viimeinen. Mutta koska se maksoi ainakin tuplat muihin verrattuna ja rouva tykkäsi enemmän talviviskistä, se lähti mukaan. Tislaamo on aika korkealla ja talvella on kylmä. Tuo Winter's Gold tislataan talviaikaan ja se tuo siihen oman vivahteensa.
Ja siihen ne maistelut sitten loppuivatkin ja loppupäivä meni turreilussa. Mainittakoon nyt tässä vielä ennen kiertuetta hörpätty Edradour 10yo, mitä ihan taatusti ostaisin kotiin, jos vain lähikaupassa myytäisiin. Hinnat olivat Edinburghissa aika kovat, mutta tislaamoissa hintataso oli suorastaan kohtuullinen.