Aamun lehdessä oli koko sivun mitalta tarinaa Rauman kuuluisimmasta polvesta eli siitä mitä kuluneen kauden aikana Ville Vahalahdelle sattui ja tapahtui ja miten se pojan polvi paranee-projekti etenee. Tässä jotain ranskalaisilla viivoilla vapaamuotoisesti listattuna:
- Polvi leikattiin 1.4., normaalielämää polvi ei haittaa ja kuntoutus on aloitettu, mutta harjoittelusta ei vielä voi puhua. Nyt yritetään liikeratoja palauttaa entiselleen.
- Missään tapauksessa Vaha ei ole mukana kun kausi syyskuussa starttaa. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa hän saa peliluvan lokakuun alkuun. Aiemmin näissä vastaavissa tapauksissa tultiin liian kovalla höökillä pelaamaan, nykyään puoli vuotta on minimi jonka jälkeen katotaan missä mennään. Joka tapauksessa polven pitäisi parantua täysin.
- Kun loukkaantuminen tapahtui, Ville ei ensin tajunnut mitä tapahtui. Polveen sattui, hän luuli saaneensa siihen kovan iskun ja kun kaatumisessa aukesi myös silmäkulma ja verta tippui jäälle, pelaaja oli ihmeissään.
- Pukukoppiin taluttamisen jälkeen hän otti luistimet pois, kokeili kävelyä ja aikoi palata jäälle myöhemmin samassa pelissä. Hetken kävelyn jälkeen jalka kumminkin petti alta ja paluu samaan peliin piti unohtaa.
- Ensitiedot eivät pahasta vammasta kertoneet koska jalka tuntui tukevalta. Vaha poistui hallilta omin jaloin.
- Seuraavan aamun twitter-huhut kertoivat Vahalahden olleen juoksemassa, mutta ei sillä jalalla juostu. Vahan mukaan se oli Ilkka Mikkola jota luultiin häneksi.
- Vielä seuraavanakin päivänä toivo eli että Vaha olisi pystynyt pelaamaan kauden aikana. Tarkemmat syynit kuitenkin kertoivat että leikkaus kannattaa tehdä heti.
- Polvivamma oli Vahalahdelle jo kauden kolmas loukkaantuminen. Ensimmäinen tuli kauden neljännessä pelissä Tepsiä vastaan. Vahalahti kaatui taklauksen jälkeen selälleen ja olkapää pomppasi kuopastaan. 1-1,5 kuukautta sen jälkeen meni niin ettei Vaha pystynyt lainkaan laukomaan suoraan syötöstä. Taklaaminen, sekä oma että vastustajan kohteeksi joutuminen, sattu. Koko loppukauden ajan Vaha pelasi olkapää topattuna.
- Tammikuun tasauspelissä Ässiä vastaan Vahalahti sai Ilkka Mikkolan lämärin jalkaansa ja nilkka murtui. Sekin haittasi hieman loppukauden aikana pelaamista.
Vaha sivuaa haastattelussa myös tapaansa lähettää maalin jälkeen terveiset yläkertaan. Tämä on perua siitä, kun hänen velimiehensä menehtyi yllättäen kolme päivää ennen liigan alkua syksyllä 2013. Jotain juttuahan tästä tosiaan palstalla olikin silloin, oma luuloni oli että tuo tapahtui vasta myöhemmin syksyllä kauden jo ollessa käynnissä.
Jutun loppuun Vaha toteaa että siirto Lukkoon oli fiksu teko. Toisin kuin takavuosina Linköpingin keikka, Rauma on ollut loistava juttu. Ja se Paraisten talo meni kaupaksi, isoimmat tavarat tulivat maanantaina muuttokuormassa Raumalle.
-----------------------
Alunperin pidin Vahalahden siirtoa Lukkoon suht koht neutraalina asiana, toisin kuin hyvinkin vastenmielisiä ajatuksia herättänyttä Nummelinin tuloa samaan aikaan. Jälkikäteen on todettava, ties kuinka monennen kerran, että olihan tämä Lukolle melkoinen lottovoitto. Uskoakseni Villellä on vielä paljonkin Lukolle annettavaa jatkossa, mutta se on nyt tietysti pääasia että se polvi paranee. Ja kuten mies itsekin jutussa toteaa sen paranemisen jälkeisestä ajasta: "en ole ajatellut niin että heti rupeaisin tekemään hirveää tulosta." Kova sälli, ei voi muuta sanoa.