Mitkä ovat Peltosen vahvuudet valmentajana? Millä osa-alueella hön on liigan kärkeä?
Olen saanut sen käsityksen, että Ville on hallilla eka ja hallilla vika. Tekee töitä pirusti. Ongelma vaan on siinä, että joko a) Ville ei tutki peliä systemaattisesti / osaa vetää datasta oikeita johtopäätöksiä, tai b) ei saa jalkautettua peli-ideaansa kentälle.
Kohdasta a: esimerkiksi. Jukka Jalonen on tietääkseni tehnyt about enemmän töitä pelien tilastoinnin kohdalla kuin kukaan ennen häntä. Joskus oli juttua, kuinka Jalonen pystyi tilastoillaan näyttämään, että keskiviivan paitsi aka. kahden viivan syötön poisto ei nopeuttanut peliä, eikä tuonut lisää maaleja niin kuin oli odotettu. Päin vastoin, pelien maaliodottama vähentyi. Syy oli se, että keskiviivan paitsion ansiosta hyökkäävä joukkue saattoi kiekon menetyksen jälkeen karvata aggressiivisesti saaden kiekonriistoilla kiekon takaisin hallintaansa. Keskiviivan paitsion poistamisen jälkeen tällainen aggressiivinen karvaus loppui, kun piti varoa puolustavan joukkueen läpiajosyöttöjä. Yleisellä tasolla ahkeruus on siis palkittu tässäkin, tietysti sillä rajoitteella, että ahkeruus on suunnattu pelin kehittämisen kannalta oikeisiin asioihin. Vaikka Ville tekee paljon hommia, en ihan heti osta ajatusta siitä, että tekeminen on oikeissa kohdissa. Jos on, herää kysymys siitä, osaako Ville vetää oikeita johtopäätöksiä. Sekään ei ole varmaa, kas kun duunielämässä olen monesti huomannut, etteivät johtopäätökset ollenkaan vastaa kerättyä infoa, vaan "tehdään niin kuin aiemminkin", vaikka data kertoisi mitä.
Kohdasta b: Villellä voi olla hyväkin käsitys siitä, miten voittavaa peliä pitäisi pelata. Jostain syystä Ville ei saa jalkautettua tätä käsitystään itse peleihin. Toteemipaaluna seisominen vaihtoaitiossa kertoo ainakin välittömän palautteen puutteesta. Eihän koirakaan opi temppuja, ellei palaute (herkku) seuraa välittömästi hyvää suoritusta. Erätauolla tai harjoituksissa annettu palaute, jos sellaista ylipäätään Ville antaa, on auttamattomasti liian myöhässä. Vaikka myöhässä tullutta palautetta tulisikin, ei Ville taatusti voi muistaa jokaista sellaista suoritusta, mistä pitäisi sanoa. Pelaajien kanssa varmasti käydään videoilta läpi joukkueen suorituksia harjoituksissa tai niiden ohessa. Niin tosin tekevät muutkin joukkueet, eli tässä Ville antaa muille paljon etumatkaa, kun kyse on pelin ja pelaajien kehittämisessä.
Grönborg ja Olli Jokinen tulevat ensimmäisenä mieleeni aktiivisista, osallistuvista valmentajista, jotka antavat palautetta välittömästi niin peleissä kuin harjoituksissakin. Kaikilla ei tarvitse olla pedagogin opintoja (Jukka Jalonen tai futiksen maajoukkueen Markku Kanerva), mutta jonkinlainen henkilökohtainen "sopivuus" opettajaksi/valmentajaksi olisi aika ehdoton edellytys tulosten aikaan saamiselle. (Opettajat, jotka saavat oppilaissaan tuloksia aikaan, ovat usein vähän "valmentajamaisia". Opettajissakin on toki "osapäivänatseja", ja jotkut heistäkin saavat tuloksia aikaan, tosin osa näiden oppilaista saattaa kärsiä rajusti ja lopettaa kiinnostuksensa opetettavaan aiheeseen vuosikausiksi.)
Villen halu menestyä ja työn tekemisen määrä ovat varmasti vaikuttavia. Tietämys lajista ja kokemukset siitä, mitä voittaminen vaatii ovat nekin aivan kärkeä. Nämä ominaisuuden varmasti hämäävät Villeä lähellä olevia henkilöitä (HIFK:n hallitus, tj. ym.) luulemaan, että tässä on voittava kortti. Kuitenkin, kun katsotaan (nuorten) pelaajien kehittymistä, pelin evoluution etujoukoissa olemista ja menestystä, on selvää, että jotain puuttuu, kun puhutaan voittavasta valmentajasta.
O. Jokinen sai Jukureista sellaiset tehot irti, että vastaavaa ei luultavasti nähdä Mikkelissä kymmeneen vuoteen, ei ehkä kahteenkymmeneenkään. OJ muutti Jukureiden pelitapaa paljon, aluksi jopa sanoi, ettei Jukureiden pelissä nähdä träppiä. Se oli valmentajalta kova linjaus, joka sisälsi sen, että Ollilla oli selkeästi oma näkemys siitä, mihin peliä vie. (Kyllä sitä träppiä sitten myöhemmin näkyi, ihan täysin OJ ei siitä luopunut, vaikka yleisesti linja olikin pelata ilman.) Nuoria pelaajia hakeutui Ollin oppeihin, jotain OJ teki siis oikein, jos pelaajien kehittämistä ajatellaan. Eipä suomalaisia valmentajia ole Ruotsiin ruuhkaksi asti palkattu, joten siinäkin mielessä OJ on tehnyt tulosta, joka huomioitu myös muualla. Grönborgin lähtöasemat olivat aivan erilaiset: joukkueen runko oli sarjan paras, ja organisaatiossa voittamisen kulttuuri. Silti Grönborg tuli vaikeaan paikkaan, koska muutti Tapparan pelitavan aivan totaalisesti. Hienosti onnistui hänkin.
Villen tekemät muutokset joukkueen pelitavassa eivät ole läheskään vastaavalla tasolla. Itse asiassa: onko Ville kertonut, miten joukkue tulee pelaamaan. "Sitkeys" ei riitä vastaukseksi. Mikä on Villen visio? Sen haluaisin kuulla. Ehkä Villellä ei visiota ole, vaan "mennään niin kuin ennenkin, mutta parannetaan joka osa-alueella vähän" on Villen visio. Mutta silloin herää kysymys, mikä on se "niin kuin ennenkin", jota pitäisi parantaa. Onko se J. Jalosen Meidän peli, jota yleisesti pidetään vanhentuneena, siis pelin evoluution vanhentut master plan?