Pakko oli tulla vieraaseen karsinaan huutelemaan. Kyllä se asia on juuri niin miltä näyttää; paras Ville Peltonen pelaa tällä hetkellä kiekkoa ja vuonna 2011. Globenista on aikaa 16 vuotta, ikä on peltosen kohdalla vain numeroita. Taitotaso aivan jäätävä yhdistettynä ominaisuuksiin jotka ovat kehittyneet iän myötä: johtajuus ja esimerkki.
Periksiantamaton asenne näkyi tänään(kin) kaukalossa ja siitä voi jokainen juniori ja kohtuupalkalla liigakaukalossa selkä suorana liihottava asenneongelmainen pelaaja ottaa oppia. Vuosia sitten jäähdyttelijäksi leimattu nyt 37-vuotias Peltonen pelaa uransa huipulla ja kuuluisi olla ykkösvalinta arvoturnauksiin. Tärkein yksittäinen pelaaja liigassa tällä hetkellä ja toivottavasti säilyy terveenä.
Kiitokset Ässäfanille reilusta tekstistä! "Raid" kirjoitti mm. "...kuuluisi olla ykkösvalinta arvoturnauksiin". Näinhän asianlaita on ollutkin Lillehammerin olympialaisista 1994 lähtien. Niin Curre Lindströmin, Hannu Aravirran, Raimo Summasen, Erkka Westerlundin, Doug Sheddenin kuin nyt Jukka Jalosenkin aikana. Valmentajat tietävät, pelaajat tietävät mitä Peltosen tilatessa saadaan: joka ainut vaihto sovitun taktiikan mukaan, 100 lasissa, ääritärkeitä maaleja, johtajuutta, kapteeniutta esimerkillä.
Ilmeisesti syksyllä 2010 oli epäileviä tuomaita Peltosen nykyvireestä. Kaiketi viimeistään nyt näyttöjä on tarpeeksi heillekin... Että riittääkö vauhti maajoukkueesssa? - olin kuulevinani kysymyksen. Koska Peltonen on Leijonapaidassa arvoturnauksissa pettänyt? Tämän miehen kohdalla kun maajoukkue on aina
aidosti kunnia-asia. Viimeksi Vancouverin olympialaisissa 2010 jarrukentän roolissaan upea onnistuminen: +- -saldonsa joukkueen paras: +3 (J. Ruudun kanssa). Tällaiset "multipaketit" - taidot, tehot, asenne, sitoutuminen, kokemus, johtajuus... - ovat katoavaa kansanperinnettä. Valitettavasti. Muita ominaisuuksia vielä löytyykin, mutta miltei kaikilla ajatus ja kädet jäätyvät panosten kasvaessa. Peltosella taso eikun nousee, jos mahdollista.
Joku täällä aiemmin kirjoitti oivaltavasti, kuinka HIFK:n matsiin tulevaa junnua (miksei muitakin) tulisi ohjeistaa seuraamaan kultakypäräistä pelaajaa #16, katsomaan koko vaihdon aikana vain ko. pelaajaa. Se on kokonaisvaltaista jääkiekon pelaamista, niin kiekollisena kuin ilmankin! Peltonen sanoi viime syksyn haastatteluissa "tulleensa nyt henkiseen kotiinsa". Se totta vieköön näkyy jäällä. Me emme pääse näkemään miten se ilmenee kopissa, mutta uskonpa viestin vähitellen tallentuvan muun pelaajiston kovalevylle.
Nauttikaamme ikitaistelijan esityksistä vielä kun se on mahdollista. Uskoisin Peltosen suuruuden ja merkityksen koko Suomi-kiekolle ymmärrettävän kokonaisuudessaan vasta miehen jättäessä valtavan isot luistimensa naulaan.
