Kyllä tässä herää sellainenkin ajatus että, joo Havu on ihmisläheinen valmentaja, mutta kuinka hyvä ihmistuntemus hänellä sitten todellisuudessa on? Jengillä on paha olla, tuska paistaa kilometrien päähän ja sille pitää pystyä osaavan valmentajan jotain tekemään. Auttamaan pelaajia. (Lässynlää keskustelut on eriasia, en sitä tarkoita, niillekin toki on aikansa ja paikkansa.) Haastamaan pelaajia olemaan paras versio itsestään ja tekemään ketjukavereistaan parempia. Jos kentän ulkopuoliset kemiat ei toimi ketjukavereiden kanssa tuskin ne pelaa kaukalossakaan. Jos kentään ulkopuolella on ongelmia pelaajien kesken, niin sillekin voi tehdä jotain. Havu ei vaikuta sellaselta äijältä joka osaa olla luotettava ja uskottava pelaajien edessä. Soosi vaikuttaa samanlaiselta toteemipatsaalta. Vaikka usein kuulee häntä kehuttavan joukkueen sisältä.
DARTSIA prkl!! (voin vain kuvitella kuinka Hölö osasi vapauttaa jengin tuskastaan, se kyky paistaa hänestä)
Oon paljon katsellut (kuunnellut) entisaikojen pelaajien ja valmentajien kokemuksia/tarinoita, niissä toistuu usein äärettömän kova harjoittelu, että harjoituksissa oli paha olla niin kovaa rääkki oli. Ja se oli tuonut itsevarmuutta peleihin, kun tiesi että jaksamisesta se ei ainakaan jää kiinni. En usko että tämä jengi on harjoitellut itsensä kesällä ja preseasonilla itsensä siihen kuntoon että itsevarmuus olisi sitä luokkaa. Myös tuollaiset kokemukset hitsaavat jengiä yhteen todella paljon.