Varmaan kummassakin on perää. Leskinen on historiallisesti ollut muutoinkin hyvin ailahteleva pelaaja eli hän on varmasti pelaaja, jolla korostuu valmentajan osaaminen. Karkeasti Mamba sai aika paljon irti Leskisestä, mutta Ruotsissa ei kyllä saanut kukaan eikä IFK:ssakaan sen kummempaa saatu ulosmitattua Leskisestä. Pelaajat on yksilöitä ja toiset pelaajat tarvitsevat juuri tietynlaiset tavat, jotta pääsevät itse aivan parhaimpaansa.
Mitä tulee sitten Marjamäen pelitapaan niin Marjamäen peluuttamasta lätkästä ei varmasti kärsi ainoastaan joukkue vaan enemmänkin kaikki yleisöön asti. Marjamäen voimakkaasti puolustuksen päälle rakennetulla liikkuvalla talolla on ollut kulta-aikansa ja voi olla, että tämäkin kulta-aika tulee vielä uudestaan, mutta juuri nyt jääkiekon evoluutio ei ole tässä pisteessä. Tappara hinkkasi tätä samaa tapaa varmaan nyt semmosen 7 vuotta ja viimeistään kun Mamban Kärppä teki hakkelusta Tapparasta 2018, oli selvää, ettei tuolla enää mestaruuksia tulla voittamaan.
Marjamäki oli hyvin vaihteleva valmentaja jo Jokereissa, mutta Jokereiden seuraaminen on niin kovin vaikeaa, koska se pelaa käytännössä aivan eri tason materiaalilla ja tuohon maailman aikaan myös aivan erilaisen pelin päälle rakennetussa liigaympäristössä. Marjamäki pärjäsi sen leijonakatastrofin jälkeen Jokereissa ihan ok, mutta vaihteluväli oli hirmuinen: välillä peli oli aivan roskaa ja välillä se oli melkein Jokerien parasta KHL:n aikana (2020, keskeytetty kausi).
Viime kaudella Marjamäki tuli aivan erilaisiin tilanteeseen Kärppiin. Joukkue oli kipuillut kovasti ja Marjamäen toimintatavat varmasti siinä hetkessä toivat joukkueelle lisää, koska kukaan ei kyseenalaistanut yhtään mitään siinä hetkessä. Ja jälleen kerran tämä Marjamäen pelitavan kova ydin pääsi arvoonsa: Ilvestä vastaan saatiin tila ja aika pelattua niin vähäiseksi ja peliä niin hitaaksi, että siinä aukesi Kärpillekin paikat. Kesällä vaikutti ainakin minulle siltä, että Marjamäki oli täysin sitoutunut Kärppiin ja hän ulkoisesti vaikutti siltä, että tiesi, ettei tuolla pelitavalla ainakaan voittoja enää tule saati mestaruuksia. Saa sillä toki tiukkoja sarjoja, mutta viime kausi saatiin kuitenkin sinne toisen Laurin piikkiin.
Nyt tällä kaudella organisaatio laittoi paljon rahaa kiinni hommaan. Syksyllä yllätys oli suuri, kun Marjamäen joukot tulivat kentälle täysin samalla suunnitelmalla kuin viime kauden lopulla ja Kärppien vuoden 2015 pelitavan kanssa. Pelaajat olivat nätisti trapissa, ei yhtään alivoimaista hyökkäystä vaan aina nätisti ryhmänä. Marjamäki ei ole uskaltanut venyttää viisikkoaan koko tänä aikana. Marjamäen joukkueet hakevat kiekot syvältä oman maalin takaa ja lyövät rytmikkäitä päätykiekkoja vastustajan trapin ohitse, mutta ne eivät vieläkään saa peliä kiihtymään. Marjamäen pelitapa näyttää pelaajille raskaalta, jonka vuoksi joukkueen on varmasti myös vaikeaa käsitellä väistämättömiä peliin kuuluvia tilanteita kuten kahden maalin tappioasemaa.
Oikea lääke ei varmasti ole se, että Leskiselle annetaan täysin vapaat kädet. Sen sijaan joukkueen liikkumatilan on kasvettava kolektiivisesti ensi kautta silmällä pitäen. Marjamäen on kehitettävä peliinsä huomattavasti enemmän variaatiota avauksiin, jotta pelinopeutta voi oikeasti kasvattaa. Ennakoitava ja hidas viisikko on äärimmäisen helppoa tämän päivän pelillisillä trendeillä venyttää hengiltä. Marjamäen tämän kauden päänahkat Liigan muilta huippuvalmentajilta ovat oikeasti vähäiset - käytännössä Kärpät on voittanut päävastuksiaan ainoastaan silloin, jos se on saanut jotakin merkittävää etua peliin sairastumisista tai poissaoloista johtuen. Jos joukkueet ovat pelanneet edes lähellä parhailla kokoonpanoillaan, Marjamäen Kärpät on ollut keskikastin joukkueiden kanssa aivan mielettömissä ongelmissa.