Jännä kyllä nähdä miten Koivunen pärjää rapakon takana, kun sinne erittäin oletettavasti tämän kauden jälkeen suuntaa. Harppaus viime kaudesta on ollut selkeä ja parhaimmillaan Kille esittää Liiga-peleissä lähes dominoivia otteita, mutta pienempään kaukaloon hypätessä tila ja aika ovat huomattavasti tiukemmassa, eikä Koivuselle ominaiselle kaartelulla ja pitkäkestoiselle kiekon hallussapidolle ole samalla tavalla mahdollisuuksia.
Koivusen pelikäsitys on kyllä huippuluokkaa ja pystyy tekemään pienessäkin tilassa peliä edistäviä ratkaisuja, mutta mikään raketti hän ei ketteryydestään huolimatta ole, eikä myöskään tunnu olevan ihan vahvimmillaan laitaväännöissä ja fyysisyydessä muutenkaan. Jo AHL-tasolla pakit ovat Liigan vastaaviin verrattuna nopeampia ja vahvempia, joten lihasmassan lisäys on ainakin tilauksessa jotta nahinoissa ei ole jatkuvasti perseellään. Mikään hongankolistaja Kille ei ole, mutta eipä ole toisaalta joku Ahokaan, joka on oppinut kyllä pärjäämään fyysisessä pelissä erittäin hyvin ajan saatossa. Aikaa se tulee Koivusenkin kohdalla tosin ottamaan, kuten Aholla ja vaikkapa Granlundillakin aikoinaan.
Kulunut kausi ja iso rooli ovat tehneet selvästi hyvää paitsi pelille mutta myös itseluottamukselle, ja uskoisin että viime kauden stinttikin AHL:n puolella oli aika opettavainen kokemus, sillä nyt on ainakin jo etukäteen jonkinlainen konkreettinen kokemus siitä mitä pelaaminen jo pelkästään tuolla sarjatasolla vaatii, ja tieto siitä mitä osa-alueita pitää erityisesti kehittää.
Mitään suoraa lippua Carolinan top kutoseen ei ole vielä ansaittu eikä sellaisen odottaminen ole edes realismia, mutta Killen kehityskäyrä on joka tapauksessa erittäin rohkaiseva, ja jos onnistuu ottamaan loppukauden ja kesän aikana samanlaisia harppauksia mitä toistaiseksi tällä kaudella, onnistuneen harjoitusleirin kautta paikka ylhäällä voi jopa aueta kauden aluksi. Mikään hoppu ylös ei kuitenkaan ei pitäisi olla, ja Koivusen itsensä kannalta olisi varmasti fiksumpaa pelata ja totutella alkuun AHL:n puolella vähän isommalla vastuulla, kuin pelata alle kymmentä minuuttia Canesin alaketjuissa.
Tottakai sitä syvälle sydämessään toivoisi että Koivunen nähtäisiin Kärppäpaidassa tulevallakin kaudella, mutta mahdollisuudet tuolle ovat käytännössä olemattomat. Liiga on pelattu tavallaan jo läpi, joten mitäpä sitä nuoren miehen kehitystä suitsimaan.