Olen itsekseni miettinyt, kun Hirvonenkin tuntuu olevan melko yksinkertaisten ajatusten mies, että mikähän helvetti siinä on, kun noita ei saada kitkettyä pois. Kun jos ei ole avauspaikkoja, niin pantaisiin tosiaan laidan kautta pihalle tai vaikka pitkä kiekko, mutta ei noita. Että onko siellä joku ajatus, ettei luovutettaisi kiekkoa niin helposti vastustajalle, mutta sitten taas, että ei niitä joukkeita tässä liigassa ole kovin montaa, joita vastaan Tappara voisi kiekollista peliä kumminkaan hallita tällä materiaalilla.
Hirvonen sanoi jossain vaiheessa, että on ihmeellistä kun joukkue ei saa harjoituksissa hyvin menneitä asioita siirrettyä peliin. Eli treeneissä kuviot toimivat mutta sitten pelitilanteessa unohtuu kaikki. Itse olen ihan varma, että tuo "kiekottelu" kuuluu Tapparan pelikirjaan mutta sen toteutus tökkii todella pahasti. Nimenomaan siis kyse olisi tuosta, että kiekkoa ei anneta vastustajalle helpolla.
Periaatteessa olen kyllä siinä samaa mieltä, että heikomman materiaalin joukkueelle tuollainen tyyli toimisi parhaiten, mutta toki se tuottaa samalla sitten ongelmia. Tapparan pelistä puuttuu edelleen se virtaus ja pitkälti se pelaa riistojääkiekkoa ja voittaa kiekkoja kulmapeleissä.
Nuo omat hyökkäyksiinlähdöt ovat ainakin minulle vieläkin ihan täysi mysteeri, kun en saa millään kiinni siitä miten vaikkapa sentterin kuuluisi tuossa hakea ja toisaalta kun useasti esimerkiksi Vänttinen on ollut keskikaistalla ihan hyvin pelattavissa niin pakki ei vain kertakaikkiaan syötä kiekkoa siihen vaan leipoo sitä lavassa ja sitä kauttaa se homma sitten tyssää.
Ehkä vähän liikaa on sellaista ratkaisusyötön hakemista eli haetaan pitkiä avauksia vastustajan siniselle tai sitten vähän liian vaikeita syöttöjä. Ei ole sellaista malttia rakentaa pikkuhiljaa niitä hyökkäyksiä, eli yhden pitkän syötön sijasta edes se kaksi lyhyempää syöttöä. Toinen avainasia on sitten tietysti se, että viisikko on yhtenäisessä liikkeessä ja vasta silloin voisi muodostaa pidempiä syöttöketjuja. Muistaakseni joku tuollainen 3-4 syöttöä on optimaalinen jotta saadaan laadukkaita "rintamahyökkäyksiä" toteutettua.
Tapparan pelaamisessa on ollut myös se ongelma, että liian usein ne syötöt tulevat seisoville pelaajille keskialueella. Tämäkin juontaa juurensa tuohon samaan pelinavausongelmaan eli avaukset tulevat väärään aikaan. Kun syöttö ei lähde oikeaan aikaan siinä käy huonoimmillaan juuri niin, että vastustaja pystyy ottamaan tilaa pois ja pääsee jopa riistoon mikäli pakeille tulee pikku paniikin poikasta. Toinen yleinen seuraus on roiskaisu pois omista ja kiekon luovuttaminen vastustajalle. Jos näitä tulee paljon on oman pelin pelaaminen tosi hankalaa ja se menee pitkälti sitten siihen taistelukiekkoon.
Itse käyttäisin senttereitä paljon enemmän Tapparan pelin tekemisessä etenkin noissa hyökkäyksiin lähdöissä. Doell osaa aivan vuoren varmasti tehdä peliä keskustan kautta ja uskon myös Vänttisen pystyvän siihen. Niin ikään Kangasniemi ja Koskinen ovat taitavia pelaajia joilla olisi potentiaalia tuohon. En tiedä pelkääkö Hirvonen sitä, etteivät sentterit ole sitten riittävän "kiekkovarmoja" ja sen takia tuota ei juuri näe.
Ykkösketjulle tuo sopisi hyvin koska sekä Doell, että myös Lucenius pystyisivät syöttelemään keskialueen yli. Kakkonen voisi Vänttisen johdolla myös rakentaa keskustan kautta ja pelata syvälle jolloin Jukka Peltola pääsisi käyttämään nopeuttaan ja fysiikkaansa. Kolmonen on ollut nyt enemmän sellainen neppailutrio jolle ei ensinnäkään sovi päätykiekkojen viljely, vaikka Strömberg niissä välillä ihan hyvin pärjääkin. Koskela varsinkin on pelaaja jonka kanssa pitäisi pelata pieniä syöttöjä ja sitä kautta voittaa alueita, suora luistelunopeus hänellä ei ole kummoinen eikä vääntövoima riitä mihinkään.
Nelosketju sitten koostumuksesta riippuen pelaisi idioottivarmaa peliä mutta edelleen silläkin tulisi olla pyrkimyksensä pitää kiekkoa. Perustan tämän sille, että jos kentälle joudutaan heittämään vaikka Samu Vilkman niin hänelle on ihan turha heitellä päätykiekkoja koska hän ei niihin pääse. Jos taas Tappara pystyisi pitämään kiekkoa enemmän ja hyökkäämään paremmin viisikkona niin Vilkmanille tulisi tavallaan lisää aikaa ja silloin ehkä hänen isosta koostaan olisi jotain apua.
Taistelukiekko on Suomessa vähän turhan yliarvostettua eikä se minun mielestäni saisi olla ainoa pelityyli. Sitä ei ensinnäkään pysty kehittämään lainkaan eikä sillä loppujen lopuksi pitkässä juoksussa voiteta. Jos puhutaan tästä "90-lukulaisesta" kiekosta jossa pelattiin suoraan ylöspäin ja juostiin kieli vyön alla kiekon perässä, niin sitä ei enää soisi näkevän. Vaikka välillä kiekko on vain heitettävä sinisen yli niin koko aikaa sitä ei kannata tehdä, huolimatta siitä, että se alkuun voisi tuntua turvalliselta. Kyse on siitä, että mikäli paineen alta pystytään tulemaan syöttelemällä pois, käy niin, että vastustaja alkaa kunnioittamaan sitä ja tilaa syntyy kuin itsestään. Roiskimisjengit sahaavat taasen koko ajan omaa jalkaa poikki, koska paine ei oikeastaan koskaan pääse edes purkautumaan omista.
Kyse on vähän henkimaailman hommista siinä mielessä, että jos ajattelet kentällä tilanteen jossa joukkueesi on jatkuvasti puolustusasemissa ja aina kun saatte kiekon niin joko vain heitetään keskialueelle tai sitten lyödään pitkä. Se turhauttaa ensinnäkin aivan prkl:n paljon ja toisekseen mitään omaa peliä ei pääse ikinä syntymään ja kolmanneksi aloite pysyy koko ajan vastustajalla. Tämän vuoksi olisi tärkeää pystyä pitämään kiekkokontrolli. Ihan Pekka Virran tasolle ei sentään tarvitse mennä mutta samoilla periaatteilla kuitenkin.
Tapparassa olisi mielestäni ihan kohtuulliset palikat em. asioiden toteuttamiseen ja Mikko Saarinen osoitti keväällä, että nämä pelaajat osaavat pelata myös kiekkokontrollia. Jotenkin itselläni on sellainen kutina, että Hirvonen myöskin haluaa tätä mutta jostain syystä ei ole onnistunut saamaan hommaa kuntoon. Yksi kysymys tietenkin on siinä onko joukkueessa sellaisia vahvoja pelaajapersoonia jotka välillä kävelevät koutsin yli. Eli vaikkapa niin, että Jesse Turkulainen yrittää pelata kuten on harjoiteltu, tekee virheitä ja joku johtava pelaaja tuskastuu ja alkaa vain huutaa, että kiekkoa v:hen sieltä omista. Sitten puolet pelaavat kuten on harjoiteltu ja toinen puoli roiskii kuten pelaaja on "käskenyt". Tällaisissa asioissa valmentajan johtajuus mitataan ja toki sitten myös sillä toimiiko se hänen pelinsä oikeasti vai ei.
Itse koen ihan oikeasti, että Tappara voisi olla jopa kuuden joukossa jos se saa hyvän kiekollisen kakkossentterin, Ilvonen pystyy nousemaan kevään tasolle ja Hirvonen saisi tuon pelin rakenteen kuntoon. Katsotaan nyt.
