Viina, menevän ja trendikkään ihmisen dödö vai jotain ihan muuta?

[hörkkö]

Juhannus saapuu, viinapullot korkataan ja taas rellestetään khuulisti humalassa, hei me ryypätään!

Hämyisessä baarissa soi ajaton klassikko "...kohtalon koura tarttuu väkijuomaan" viisikymppiset lähiökapakan toivot hyräilevat tätä upeaa biisiä mallasjuomaansa viikset vaahdossa. Paska haisee, naama on pöhöttynyt, ja rahatkin on loppu. Elämä tuskin on heille enää sitä, mitä se aikoinaan kenties oli - Juhlaa.

Samaan aikaan viisitoistavuotiaat rasvanaamat korkkailevat päivän ensimmäisiä upsiidereitään. Kondis on kohdallaan ja kaikilla hemmetin hyvä fiilis. Illaksi on bileet tiedossa, nyt vaan äkkiä naama rullalle ja iskemään tyttöjä. Joukon ujoin, Kalle ei jostain syystä välitä tuosta jumalten juomasta, ja taas kerran hän kieltäytyy kännäämästä. Kaverit ympärillä huutelevat: "mikä vitun jätkä sä olet.." jne. Mutta Kalle ei retkahda.

Muistan itse lapsuuden ajat, jolloin lauloimme missä milloinkin "Juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi vain" jne. Muistan, miten jo pienestä pitäen olen saanut sellaisen kuvan, että jos aikoo olla hyvä, normaali suomalainen ihminen, täytyy olla joskus kännissä. Känni on pop, vai..?

Nuorille valistetaan: "Viina on erittäin haitallista" yms. Kuitenkin perjantai-iltana nuori tulee elokuvista ja näkee opettajan suurin piirtein konttaamassa vastaan, opettaja on se sama joka kertoi kovaan ääneen aamulla viinan haitoista. Nuori tulee kotiin, isä ottaa yhden oluen, lehdessä on halpaa kaljaa, lauluissa ylistetään viinaa, tekstiteeveellä lukee, että viinan käyttö on lisääntynyt neljänneksellä, isoveli valittelee kovaa krapulaa. Väkisinkin nuoren mieleen kiirii: "tuskin se nyt on niin haitallista, kun kaikki muutkin sitä kittaavat"

Kerroin joskus Terveystiedon tunnilla, että ainakin itse otan alkoholia, koska haluan esim. pippaloista tai baari-illoista enemmän irti. Jostain syystä terveys-intoinen opettajani ei tätä hyväksynyt. Fakta on kuitenkin se - harvemmin itse viihdyn kovin hyvin perjantai-iltana yökerhossa selvinpäin, tämä pätee suurinpaan osaan, jotenka viikonloppuisin ei montaa selvää nuorta miestä - tai naista kaupungin pintaliito-yökerhoissa näe. Kaikkihan ovat kännissä, koska humala on khuul...vai?

Itselläni baari-illan tärkein tarkoitus on löytää nätti tyttö itselleni ja pitää hauskaa. En ole ujo, en laisinkaan, mutta lähes mahdotonta, tai ainakin hankalaa on lähteä tanssilattialle joraamaan, jos on vesiselvänä. Sieltähän ne tytöt parhaiten löytyvät..Jotta voisin pitää hauskaa oikein kunnolla, täytyy aina ennen baari-iltaa kokoontua jonnekin ottamaan pohjia. (Tämä tarkoittaa siis sitä, että minunkin kohdallani selvä viikonloppu on ollut utopiaa jo monta kuukautta...) Hyvä känni päälle ja eikun menoksi. Matkalla lauletaan porukassa vähän Irwiniä ym. Vittu me ollaan khuul..vai?

Tämä voi kuulostaa kukkahattutäteilyltä, mutta sen ei ole tarkoitus olla. Haluan herättää keskustelua miksi viinalla on moinen trendi-arvo? Mikä saa itseni ja hengenheimolaiseni ajautumaan joka perjantai kauppaan ostamaan juotavaa? Juhannus tulee, miksi minun pitää vetää naama täyteen, kun kaikki muutkin vetävät? Olenko siis niin persoonaton, tylsä ja muiden mukana menevä nuori etten pysty edes yhtä viikonloppu-juhlaa olemaan selvinpäin? Vai olenko sittenkin niin vitun khuul, kun juon joka viikonloppu pidän hauskaa niin helvetisti...?

Jep, pohdimpa näitä kysymyksiä sitten myöhemmin. Nyt pitää kuitenkin huolehtia juhannuksen juomatarpeista. Otankin askeleeni kohti Citymarkettia, kun sieltä kuulemma saa kopan Karhua pilkkahintaan. Kippis!

 

[Arnold]

Suhteeni alkoholiin

Oma asenteeni alkoholiin on lämpöinen. Hän ei hyljeksi minua, enkä minä häntä. Hän tosin välillä pistää meikäläisen suun vaahtoamaan humalassa sen verran paljon, ettei muut kerkeä kissaa sanomaan.

Kyllä, alkoholi tekee minusta sosiallisemman. Humalassa katoaa se pienempikin ujous, mitä minussa on. Humala on ystävä siinä mielessä. Puhutan, pälätän, höpötän ja meluan mitä kerkeän siinä juomisen ohessa. Tavoitteeni on olla showmaster, kun olen humalassa. Se tulee alitajunnasta, jokaisessa meissä asuu pieni julkisuuden tavoittelu-fiilis. Humala edesauttaa siinä. Itselläni melkoisesti.

En ollut nuorena poikana vittumarko, joka cittarin kassi kädessä meni pitkin Vr:n ratapihoja. Ei, minä olin (ja olen toki vieläkin) kiltti poika. Löysin alkoholin ihanuuden hieman lähempänä täysikäisyyttä. Olinhan silti maistanut kaikenmaailman troppeja sitäkin ennen, mutta olin kahta kuukautta vaille 18, kun voidaan sanoa itseni vetäneen kunnon humalat. Krapula olikin sitä luokkaa, ettei sen jälkeen ole ollut.

Pikkuhiljaa huomasin, että sehän tekee minusta sosiaalisemman, vaikka se nyt ei ollut ihan kaiken a ja o. Punainen lanka oli se, että sehän olikin kivaa. Niin, absolutistin korvaan ehkä kuulostaa oudolta, mutta kivaa se totta vie oli. On vieläkin, ja kyllä nykyään se on jopa vielä kivempaa.

Aloittelin ennen varovasti, enkä juonut pohjia paljon kotona ennen baariin menoa. Baarissa menikin aina jumalaton rahamäärä. Ihmettelin vain, että mihinkäs ne rahat hupenivat. Nykyään meno on päinvastainen. Kotona vedän kirkasta ja pieniä ruskeita pulloja sekaisin lärviini. Baarissa menee ainoastaan pari lonkeroa tahi useampi paukku. Näillä mennään, ja humala on taattu. Toisin kun ennen olin aina lähes selvin päin, kun lähdin baarista, niin nyt on aivan eri tavalla.

Ikinä ei ole ollut korjaussarjoja. Ainoat monen (3) päivän ryyppäjäiset rajoittuvat penkkarit-potkijais -aikaan sekä juhannuksiin. Krapulan sairastaminen opettaa sen, että seuraavana päivän ei tee mieli. Mikäs siinä muuten on, olenko vanhenemassa. Meinaan, kun nykyään on hyvä olo kun herää, mutta illalla alkaa tulla helvetinmoinen liskojen ja vaaleanpunaisten elefanttien hyökkäys. Mitäs se sitten onkaan, kun olen 30? Tai 40? Apuva..

Omasta humalasta vielä sen verran, että onneksi humalani kasvaa sitä mukaa lineaarisesti, kun juon. Huomaa omat rajansa hyvin, kun jo pienestäkin määrästä saattaa tulla humalaan. Se etu on pienestä koosta.

Minä ja alkoholi emme kulje käsi kädessä, siinä toisessa kädessä kulkee rakkaani. Alkoholi ei vie kaikkea ajatusmaailmaani, eikä ole riippuvuus. Tosin välillä yksi, ainoastaan yksi, maistuu terassilla niin hemmetin hyvälle.

 

[ervatsalo]

Katsaus viinanjuonnin ihanuuteen

Niin, itse olen sitä mieltä, että pieni ja hallittu tipottelu silloin tällöin pitää mielen virkeänä ja ajatuksen kirkkaana, etenkin sitten kun pää on selvinnyt.

Itselläni on ainakin pienessä pierussa huomattavasti mukavampaa. Ei sillä, ettenkö osaisi pitää selvinpäinkin hauskaa, mutta pieni tissuttelu vapauttaa ja saa luovuuden kukkimaan.

Tämän lisäksi on todettava, että en ole humalassa vaarallinen kuin korkeintaan itselleni, koska humalakohelluksen takia olen viettänyt vuosien varrella noin kymmenkunta sairaslomapäivää. (4 päivää palaneista kankuista, 5 päivää nilkan venähdyksestä, sekä pari kertaa on ollut muuten vain kokovartalojumissa)

Tämän lisäksi olen saanut kerran silmän mustaksi (tramboliinionnettomuus), sekä koko kyynärvarren kokoisen mustelman (lyhtypylvään huolimaton taklaaminen). Pieniä mustelmia ja muita naarmuja en jaksa edes laskea.

Muille tuottamani vammat ovat korkeintaan mustelmia sekä kerran olen repinyt tahallaan yhden jannun paidan. Ko. jannu kyllä kerjäsi sitä.



Tutkittu tosiasiahan on, että ihminen on luovimmilaan sellaisessa pienessä nousuhumalassa. Tämä muuten selittää senkin, miksi isoja miehiä joskus kännissä lapsettaa.

Loppukaneetiksi päädyn esittämään kysymyksen, että jos viina kerran tylsistyttää ihmistä, niin miksi ihmeessä ne kaikki tylsimmät jannut istuvat pippaloissa aina kuivin suin?

Täältä tähän

 

[vilpertti]

Itse pystyn joraamaan ja pitämään hauskaa myös ilman viinaa, mutta se vaatii tuekseen hyvää seuraa ja hyvää musiikkia. Olen siitä erikoinen ihminen, että ajoittain kanssaolijoiden humalatila edesauttaa jossain määrin omaa euforisen olotilan metsästystä, joskaan ei aivan samassa määrin kuin sopivasti naukkailtu viinas. Tämän sanottuani haluan kuitenkin tähdentää yhä, että minulla on hauskaa ystävieni seurassa vaikka heistä kukaan ei olisi humaltuneena.

Nykyään olen vastuullinen viinankäyttäjä, uskokaa tai älkää. Nautin ennen baariinmenoa jonkinasteiset pohjat ja kun baariin pääsen, otan ehkä yhden lonkeron ja sen jälkeen vettä/vissyä. Tanssilattialla on kivempi olla, kun juo vettä.

 

[Poison]

Nopeat syövät hitaat. Hörkkö avasi ketjun aiheesta, josta olin aikeissa itsekin luoda keskustelun alun.

Alkoholi... Käytän sitä itsekin, mutta suhtautumiseni on jossain määrin kielteinen siitäkin huolimatta. Itse asiassa pienenä vannoin tomerana pikkutyttönä näin: "Isona mie juon vain shampanjaa ja siideriä!". Kai ne tuntuivat lapselle jotenkin lievemmiltä vaihtoehdoilta kuin esimerkiksi kalja, johon taisin oppia yhdistämään äidin pienemmän tai suuremman humalatilan ja pitkät baari-illat jo melko varhain.

Join alkoholia viimeksi sunnuntaina, jolloin kurkustani valui alas yksi lonkero, kun olin ns. istumassa iltaa. Yhden pullon join myös lauantaina saunoessa. Enemmän kuin yhden pullon kerralla olen juonut viimeksi toukokuun lopulla, kun hieman juhlistin opiskeluvuoden päätöstä. Tästä jokainen varmaankin voi päätellä, että oma alkoholin kulutukseni on melko vähäistä. Kovin suurta se tosin ei määrällisesti voisi ollakaan, sillä tämä nainen on hieman nopeammassa tahdissa juotuna jo neljästäkin pullosta melkoisen iloisessa ja lopulta väsähtäneessä kunnossa. Halvaksi siis tulee, jos humalaa lähtee hakemaan.

Elämässäni on ollut ajanjakso, jolloin hain alkoholista lohdutusta suruun. Tuolloin 14-vuotiaan tytön viikonloppuillat kuluivat parin kuukauden ajan enemmän tai vähemmän tuiskeessa. Hauskaa oli aina tietyn aikaa, sitten tuli ikävä ja itku. Ja ei, kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään pissisteineily, vaikka se hieman siltä kuulostaakin. Viinapullon sijasta olisin tarvinnut rinnalleni aikuista. Jossain vaiheessa oma järki ja arvot saivat kuitenkin taas otetta ja humalahakuisuuteen tuli äkisti stoppi. Alkoholi jäi täysin joksikin aikaa, ja tuon jälkeen en ole sillä vastaavasti leikkinyt. Enkä tule leikkimään.

Kirjoitan tällä hetkellä melko avointa tekstiä, mutta sen jälkeen, kun avauduin vitutusketjuun ei ole paljoa menetettävää.

Itselleni alkoholinkäyttö on siis nykyään melko harvaa ainakin noin humalatilaan joutumisen kannalta ajateltuna. Joskus (useinmiten) on mukavaa istua iltaa ja ottaa yksi; joskus on mukavaa hieman juhlia ja ottaa enemmän. En kuitenkaan usko, että itsestäni tulee ikinä henkilöä, joka hankkisi itselleen humalatilan jokaisena viikonloppuna pitkäkestoisesti. En halua sellaiseksi ja samalla myös oletan, ettei mahdollinen tuleva aviomiehenikään perusta elämäänsä kovin pitkälti humalahöyryihin. Saunakalja toki on ok, mutta muutoin olisi syytä osata pysytellä pääosin selvänä, vaikka seuraavana päivänä ei olisikaan töitä. Minun lapsillani ei tule olemaan äitiä, eikä myöskään isää, jonka tarvitsee aina nollata viikon tapahtumat humalalla, känniriitelyllä ja lopulta keittiön pöydän ääressä nuokkumalla. Tuo on asia, josta olen täysin varma ja ehdoton.

Hauskanpito, rentoutuminen, tuulettuminen ja juhliminen - kaikki ovat alkoholinkäytön syitä ja melko useasti käytettyjä. Tottahan se onkin, viina antaa pienen kivan nosteen, ja jopas ottajaa naurattaa. Itsekin hyväksyn nuo asiat täysin omalla kohdallani niin kauan, kun kunnon läträämisen ei tarvitse mennä jokaisena viikonloppuna tapahtuvaksi. Tuossa menee myös oma käsitykseni siitä, mikä on alkoholin kohtuukäyttöä: Pari pulloa silloin tällöin, joskus enemmän. Henkilökohtainen asiahan tuo on, jokaiselta varmasti löytyy oma määritelmä kohtuukäytölle. Pikaisesti netistä löytämäni sivusto määrittelee turvallisen kertakäytön (!) maksimiksi miehellä seitsemän pulloa keskiolutta, pullo mietoa viiniä tai puoli pulloa kirkasta viinaa. Naisella kertakäytön maksimi on viisi pulloa keskiolutta, kaksi kolmasosaa pulloa mietoa viiniä tai yksi kolmasosa pulloa kirkasta viinaa.

Mielestäni pelkkä alkoholinkäytön määrä ei kuitenkaan kerro sitä, onko kyseessä ongelma vai ei. Ajattelen, että alkoholi on ongelma silloinkin, kun ihmisen rentoutuminen toimii vain viinan kautta, ja omat murheet on aina ratkottava kossupullon kanssa. Silloin alkoholista on muodostunut ihmiselle ainainen ja usein myös ainoa pakokeino arjesta ja stressistä. Kerran opittua mallia on vaikea lähteä muuttamaan. Uskaltaisinkin myös epäillä, että pahan olon toistuva "purkaminen" viinan avulla vain heikentää ihmisen kykyä kestää huonompaa henkistä vointia selvinpäin. Oravanpyörä on valmis, kun helpotusta lähtee aina vain hakemaan ja hakemaan syiden ja kynnyksen madaltuessa. Asioista todellista faktaa tunteva saa näpäyttää ja korjata nyt, mutta tuohon suuntaan itse päättelisin.

Alkoholi on kenties loistoaine sen suhteen, että usein se voi toimia todellisena totuusseerumina. Helposti ajatellaan jonkun sanomisesta, että "Ei se tarkoittanut, se oli humalassa". Tarkoittaako päihtynyt olotila kuitenkaan aina automaattisesti sitä, että ihminen ei tarkoittanut? Tuskinpa. Se on kyllä totta, että humalassa sanoo helposti asioita, joita ei sanoisi selvinpäin, mutta se taas ei läheskään aina kerro siitä, etteikö asiaa tarkottaisi. Joskus on myös huvittavan säälittävää, kun näkee ihmisen, joka selvinpäin vannoo omaa vahvuuttaan ja voimaa, jolla selvisi vaikeista ajoistaan, itkemässä, huutamassa, raivoamassa ja riehumassa kännipäissään omaa pahaa oloaan ulos. Tuolloin ihminen ei mielestäni ole todellakaan selvittänyt asioitaan, ennemmin hän vain padonnut niitä sisälleen - kenties juuri alkoholin avustuksella. Myöhemmin elämässä nuo tuntemukset sitten pulpahtelevat pintaan etenkin humalassa, kun estot ja tietty "rajoittuneisuus" poistuu.

Viina on viisasten juoma -sanonta pitää melkein liiankin hyvin paikkansa.


edit: Juhannus tosiaankin lähestyy. Itse taidan ottaa kolme, ehkä neljä. Hauskaa on muutenkin. Sama homma pätee festarielämään - en lähde 300km:n päähän ryyppäämään, vaan kuuntelemaan musiikkia.

 

[hörkkö]

Viestin lähetti Poison

Alkoholi on kenties loistoaine sen suhteen, että usein se voi toimia todellisena totuusseerumina. Helposti ajatellaan jonkun sanomisesta, että "Ei se tarkoittanut, se oli humalassa". Tarkoittaako päihtynyt olotila kuitenkaan aina automaattisesti sitä, että ihminen ei tarkoittanut? Tuskinpa. Se on kyllä totta, että humalassa sanoo helposti asioita, joita ei sanoisi selvinpäin, mutta se taas ei läheskään aina kerro siitä, etteikö asiaa tarkottaisi.

Jep, tämähän on aika klisee: "se oli kännissä, ei se muuten." Toki, puhun nyt täysin omalla rintaäänelläni, mutta ainakin minä tarkoitan juuri sitä mitä sanonkin, vaikka olisin aivan "naamat". Sama koskee myös tekemisiä. Jotenkin vaan humalatilan taakse on helpompi piiloutua. Pienessä huppelissa on kymmenen kertaa helpompi lähestyä tuntemattomia ihmisiä, varsinkin naisia. Ja niinkuin Erva sanoi, ainakin minun puheenlahjani toimivat paljon paljon paremmin, kun sitä keittoa on tullut naamaan sopivassa määrin heitettyä...

 

[dana77]

Minun suhtautuminen alkoholin juontiin on samanlainen kuin suhtautumiseni lihansyöntiin. Pidän molemmista asioista erittäin paljon, enkä niistä suostuisi "mistään hinnasta" luopumaan, mutta samalla tunnustan, että niistä on yhteiskunnan kannalta huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä (lihantuotannon kohdalla ekologiset seikat) eli toivon muiden ihmisten näitä molempia mahdollisimman vähemmän tekevän. Koska ymmärrän ristiriidan, niin en asiasta saarnaamiseen ja sitäkautta kaksinaismoralismiin ole koskaan lähtenyt.

Minulle alkoholi sopii erittäin hyvin kahdellakin tavalla. Ensiksi olen alkoholin vaikutuksen alaisena sosiaalinen, hyväntuulinen ja minulla on todella hauskaa, eikä minun tarvitse pelätä tai katua tekemisiäni/sanomisiani juurikaan. Viina sopii minulle myös fyysisessä mielessä hyvin eli pystyisin sitä useimmiten juomaan, vaikka edellisenä päivänä tai päivinä olisi tullut juotua kunnollakin, joten minusta voisi tulla hyvä alkoholisti jos vain olisi enemmän aikaa ja mahdollisuuksia panostaa sille uralle.

Kaikesta huolimatta pitäisin erittäin hyvänä jos julkisuudessa olevaa kuvaa alkoholin käytöstä ja sen uskomattomasta hienoudesta saataisiin jollain tavalla muutettua. Tuntuu että se on nykyään liian keskeisessä asemassa yhteiskunnassa ja siitä aiheutuu turhan paljon haittaa tyyliin tuhansien murheellisten laulujen maa.

 

[Fordél]

Kuuntelin tässä Enbusken radio-ohjelmaa, jossa puhutaan alkoholista ja suomalaisista. Mielenkiintoisia ajatuksia ja yksi parhaista on mielestäni sukupolvien väliset erot suhtautumisessa alkoholiin. Itse en ainakaan näe alkoholissa mitenkään erityisen kiellettyä tai kiehtovaa kuten ehkä vanhemmat sukupolvet. Mielestäni se on yksi hyödyke muiden joukossa vaikka sillä on omat vaikutuksensa. Toisaalta niinhän on rasvaisilla ruuillakin jne. Ihmettelen suuresti vanhempia ihmisiä, joilla on jollain tapaa erilainen käsitys alkoholista. Se näkyy esim. siinä, että on jotenkin todella hienoa jos alkoholia on ilmaiseksi tarjolla esim. firman juhlissa. Samaa reaktiota ei tule vaikka vichyn kanssa, valitettavasti.

Voisiko siis olla, että nuoremmilla on terveellisempi suhtautuminen alkoholiin eikä ehkä niin myyttinen kuin vanhemmilla sukupolvilla? Nuorillakin on toki ongelmia alkoholin kanssa ja ainakin osa niistä on heijastuksia näiden vanhempien sukupolvien suhtautumisista, mutta pitkällä tähtäimellä meille kasvaa koko ajan sukupolvia, joihin vaikutukset ovat koko ajan pienemmät. Näin heille on tulossa yhä terveempi suhtautuminen kuningas alkoholiin.

 

[Kummeli]

Itse en juo oikeastaan koskaan "kunnolla". Toki saunan kanssa viikonloppuisin menee ehkä pari kaljaa, mutta ei sen enempää.
Osaan pitää hauskaa selvinpäin. Monesti jos ollaan veljen kanssa juhannuksena selvinpäin, ja koko muu konkkaronkka kännissä kuin käki, niin yleensä ne iloisimmat persoonat, varsinkin loppuillasta ovat minä ja veljeni, sekä muutama muu selviytyjä, jotka osaavat juoda kohtuudella.

Vielä tuohon yläpuolella olevaan viestiin: Jos jossain paikassa on ilmaista viinaa tarjolla, niin se pistää lähinnä vituttamaan, koska monet eivät osaa juoda kohtuudella, jos sitä saa ilmaiseksi. Näin sitä taas siirtyy selvimmät ihmiset holhoojan rooliin ja kännääjät pilaavat muiden illan. Kumpi on parempi, se että yksi on kännissä ja hänellä on "hauskaa" ja muiden ilta on perseestä, vai se, että kaikki ovat ainakin melkein selvänä ja kaikilla on ainakin kohtuullisen hauskaa? Ja jos joku marisee, että ei saa viinaa, niin voi mennä Alkon kautta kotiin.

Sori, tässäkin oli vähän kukkahattumainen ote, mutta näin se vain on.

 

[anzie]

Kumpi on parempi, se että yksi on kännissä ja hänellä on "hauskaa" ja muiden ilta on perseestä, vai se, että kaikki ovat ainakin melkein selvänä ja kaikilla on ainakin kohtuullisen hauskaa? Ja jos joku marisee, että ei saa viinaa, niin voi mennä Alkon kautta kotiin.

Parasta on mielestäni se, että koko kaveriporukka ottaa sen verran että kaikilla on kyllä darra seuraavana aamuna, mutta kaikilla on silti edellisenä iltana ollut erittäin hauskaa. En tiedä sinun kavereistasi, mutta minä ainakin saan olla onnellinen siinä asiassa että ystäväni pystyvät olemaan pilaamatta muiden iltaa.
Meillä meininki on vähän kuin The Hangover leffassa, tosin seuraavan aamun kokemukset eivät ihan niin rajuja ole.

Alkon kautta on muuten baari-illan jälkeen paha mennä, ellei ilta ole venynyt seuraavaan päivään...

 

[Jupe]

Voisiko siis olla, että nuoremmilla on terveellisempi suhtautuminen alkoholiin eikä ehkä niin myyttinen kuin vanhemmilla sukupolvilla? Nuorillakin on toki ongelmia alkoholin kanssa ja ainakin osa niistä on heijastuksia näiden vanhempien sukupolvien suhtautumisista, mutta pitkällä tähtäimellä meille kasvaa koko ajan sukupolvia, joihin vaikutukset ovat koko ajan pienemmät. Näin heille on tulossa yhä terveempi suhtautuminen kuningas alkoholiin.

Omasta mielestäni alkoholin ongelmakuluttaminen liittyy suomalaisessa kulttuurissa kahteen eri asiaan, toinen on yksin kotona juominen syystä tai toisesta. Lasken yksin kotona juomisen myös siihen jos on perhe kotona joista kukaan muu ei juo, aika suurella prosentilla tästä seuraa yksin juomista siinä tilanteessa ja varsinkin myöhemmin.

Ja toinen on viihdejuominen mitä itse harrastan, välillä liikaakin.

Itse en juo himassa ollenkaan mutta lievästi kärjistäen piru on irti kun ollaan frendiporukalla liikenteessä, mutta onneksi nämä ovat vähentyneet nuoruusvuosilta kun on perheasiat vieneet aikaa.

Ilmaisen viinan tarjoilua en voi käsittää millään verukkeella. Yleensä mielletään firman juhliin jne. Voiko olla teennäisempää kuin juoda pää täyteen ennen kuin osaa pitää hauskaa ja uskaltaa puhua työtovereille.
Rahan voisin sijoittaa työhyvinvointiin lähtien työpisteistä, ergonomisista tuoleista jne. Kyllä hyvä työyhteisö heittää läppää ihan arkisinkin ruokalassa, kahvitauolla, eikä kukaan kiellä käydä vaikka tuopilla sen hyvän duunifrendin kanssa töiden jälkeen.

Mistä muodostuu terveempi suhtautuminen alkoholiin?
Omassa ja hyvin monen frendin tapauksessa sanoisin että kun lopettaa viihdekäytön ja ei harrasta arkena juomista. Jäljelle jää vain terveellä pohjalla olevat pari saunakaljaa, viiniä ruoan kanssa esimerkiksi kun käy ulkona syömässä(pari krt kk), lätkämatsissa.
Joka tapauksessa se ei saa kuulua joka päiväiseen arkeen...

Tässä muutamia ajatuksia...


_

 

[Uleåborgir]

Ihmettelen suuresti vanhempia ihmisiä, joilla on jollain tapaa erilainen käsitys alkoholista. Se näkyy esim. siinä, että on jotenkin todella hienoa jos alkoholia on ilmaiseksi tarjolla esim. firman juhlissa. Samaa reaktiota ei tule vaikka vichyn kanssa, valitettavasti.

Voisiko siis olla, että nuoremmilla on terveellisempi suhtautuminen alkoholiin eikä ehkä niin myyttinen kuin vanhemmilla sukupolvilla?

Ennenhän ei ollut Alkoholiliikettä joka nurkan takana, ja taisipa aikoinaan olla käytössä viinakortitkin. Itsepalvelusta ei ollut puhettakaan, vaan viina pyydettiin myyjältä tiskillä ja myyjä haki sitten tuotteen, mikäli katsoi ostajan olevan siinä kunnossa, että hänelle voi viinaa myydä. Alkoholiliikkeiden kulmilla pyöri laitapuolen kulkijoita heitä varten, joilla oli viinakortista kupongit loppuneet.

Lapissa lähdettiin tilipäivänä taksilla satojen kilometrien päähän hakemaan viinalastia vielä 60-luvulla. Syrjäseuduilla ei todellakaan ollut Alkoja. Koillismaaltakin lähdettiin muutaman kerran vuodessa "merimaihin" eli Ouluun ja aina ostettiin täysi lasti viinaa mukaan. Eikä silloin todellakaan juotu viinejä vaan Kippurahäntää ja sellujätteistä käytettyä ja tislattua Pöytäviinaa. Jälkimmäisen maku lieni aikamoinen. Ja silloin ennen, ainakin kirjoista lukeneena, eivät suomalaiset juomatavat olleet ainakaan fiksumpia kuin nykyään. Silloin kun ryypättiin, oltiin lähes poikkeuksetta nakit silmillä. Mutta aamulla lähdettiin tukkimetsään. Mystiikkaa lisännee myös se, että ravintolassa sai alkoholia ainoastaan jos tilasi ruokaa.

Viinaan liittyi aikoinaan mystistä romantiikkaa. Ilmainen viina firman pikkujouluissa on kai vanhemmalle väelle samankaltainen kokemus kuin pikkulapselle karkkitehtaalla ilmaisia näytteitä kaapimassa. Paha olo tulee kummastakin.