Viimeinen sammuttaa valot!

  • 2 501
  • 10

Mr. Walker

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Tunnettu tosiasiahan on se, että joskus tulee päivä, jolloin tämä maailma lakkaa olemasta. Sitä ei tiedä kukaan kuinka se lopulta tapahtuu, vaikka arvailuja ja teorioita on heitelty kautta vuosisatojen.
On myös mahdollista, ja erittäin todennäköistä, että ennen maapallon tuhoutumista ihminen ja ehkä myös eläimet ovat kadonneet planeetalta.
Ihmiskunnan sukupuutto-kuolemaan johtavista teorioista yksi mahdollinen selitys on se, että ihmiskunta menettää lisääntymiskykynsä. Syntyvyys lähtee laskuun ehkä ensin hitaasti, mutta pikkuhiljaa tappavan tehokkaasti karsien ihmisiä ikään, rotuun, sukupuoleen ym. katsomatta.
Myös virukset, kulkutaudit ja maailmanlaajuinen ydinsota ovat mahdollisuuslistan kärkipäässä.
Jos ei ihmiskunnan tuho tapahdu kertarysäyksellä, niin väistämättä väen vähitellen vähentyessä joku/jotkut jäävät ihmiskunnan viimeisiksi edustajiksi.
Keitä he ovat? miksi juuri he? missä päin maailmaa? Miksi juuri siellä? jne. jne... Avoimia kysymyksiä ihmiskunnan tulevasta historiasta matkalla kohti jääväämätöntä loppua.

Eli toisinsanoen keskusteltaisiinko maailmanlopusta ihmiskunnan näkökulmasta. Ei oteta aihetta kuitenkaan liian vakavasti, eli yritetään pitää hihulismi ulkona tästä ketjusta. En tarkoita sitä, etteikö uskonnoista saisi puhua. Niillähän saattaa olla hyvinkin ratkaiseva rooli ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.
Huumorikaan ei ole kiellettyä, sillä tunnetustihan nauru pidentää ikää. Ehkä ihmiskunnankin.

Itseäni kiinnostaa asia noiden ihmiskunnan viimeisten edustajien kannalta. Millainen heidän maailmansa on ja kuinka he tietävät (ehkä) olevansa viimeisiä ja kulkevansa pitkin ihmiskunnan loppusuoraa.

Loppuun vielä pari kirjavinkkiä, joista voi ammentaa tähän keskusteluun virikkeitä:
Arthur C. Clarke - Lapsuuden Loppu, Avaruusseikkailu 2001
Neville Shute - Viimeisellä Rannalla (Sir Elwoodin Hiljaisten Värien samannimisen biisin teksti saattaa avautua ihan eri tavalla tämän kirjan jälkeen)
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
On myös mahdollista, ja erittäin todennäköistä, että ennen maapallon tuhoutumista ihminen ja ehkä myös eläimet ovat kadonneet planeetalta.

Tietysti ovat, mutta ei se sukupuuttoa tarkoita. Ihminen levittäytyy hyvinkin pian muualle Linnunradalle ja myöhemmin kauemmaksikin.
 

mikse

Jäsen
Suosikkijoukkue
Juniorijääkiekko
Oliko tuo "Maapallon ja ihmisrodun mysteerit" -ketju, jossa käsiteltiin jo jotenkin tätä aihetta. Tosin vissiin enemmän tähtitieteen näkökulmasta.

Jossain vaiheessa ennen auringon loppumista (5 mrd vuotta), maapallon keskilämpötila on noussut tälle elämälle liian korkeaksi. Saa nähdä onko ihminen tätä enää todistamassa.

Uskon silti, että Zagerin & Evansin kaavan mukaan ei sentään mennä. =)
 

Jeffrey

Jäsen
Niin. Itse uskon aikalailla vakavissani siihen, että ihmiskunta on levittäytynyt jo kauemmaksi ja muihin universumeihin silloin kun maapallo lakkaa olemasta. Mahdollinen koko ihmiskunnan tuhoava skenaario on se, että syttyy iso War of Worlds III jossa tuhoamme toistemme universumit.

Ei, mutta ihan vakavasti ottaen jos otetaan huomioon se kuinka paljon ihmiskunta ja, etenkin teknologia yms. tietotaito on lisääntynyt ihan viimeisen sadan vuoden aikana niin uskon, että on ihan vain enää muutaman sadan vuoden kysymys millon ihmiskunta on jo levittäytynyt muihin universumeihin. En pysty millään keksimään sellaista skenaariota jossa koko ihmiskunnan kaikki yksilöt tuhoutuisivat, koska se vaatisi useamman universumin täydellistä tuhoa. Tietysti evoluutio saattaa muokata meistä sellaisia olentoja joita ei voi enää ihmisiksi kutsua.

Pitäisin todennäköisimpänä vaihtoehtona ihmiskunnan täydelliselle tuholle sitä mikäli iso ydinsota syttyisi ennen kuin ihminen on keksinyt keinot asuttaa muita planeettoja.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mielenkiintoinen aihe aina.

Maapallo tosiaan tulee varmasti ennen auringon sammumista jo jossain välissä asumiskelpoiseksi ainakin tunnetunkaltaiselle elämälle. Tuskin siinä helvetillisessä kuumuudessä elää edes mitkään mikroskooppiset elämänmuodot.

Tässä yhteydessä kannattaa varmasti kuitenkin ottaa Mars puheeksi. Tälläkin hetkellähän sitä tutkitaan asumiskelpoisuusmielessä ja sinne lähetetään luotaimia ja mönkijöitä kartoittamaan vesivaroja ja niin edelleen. Tuskin vielä satoihin vuosiin, mutta kenties jonain päivänä siellä pystytään asumaan, ainakin jonkinlaisissa tukikohdissa. Onhan noita menetelmiä mietitty myös, millä saataisiin ko. planeetan ilmakehään muutoksia, tuntuvat tällä hetkellä aika sci-filtä, mutta niin moni muukin asia aikanaan kuulosti ja on nyt täyttä todellisuutta. Mietin sitä, että kun aurinko aikojen saatossa kasvaa ja voimistuu, niin se alkaa varmasti lämmittämään Marsiakin enemmän, silloin kun Maassa alkaa lämpötilat olemaan jo liian korkeat useimmille elämänmuodoille, Marsissa kenties ympäristö alkaa muistuttaa enemmän tätä meidän nykyistä?

Eli voisiko ihmiskunnan pelastus olla siirtyminen toiselle planeetalle, tässä tapauksessa Marsiin. Sitten jos se alkaa muuttua asumiskelvottomaksi, ehkä on keksitty keinoja vaeltaa kauemmas avaruuteen etsimään uutta kotia. Ongelma vaan tosiaan voi olla, että Maan ja Marsin kaltaisia planeettoja varmasti jossain on, mutta onko läheisimmissä aurinkokunnissa, riittääkö ihmisen kyvyt siinä vaiheessa matkustaa kauas universumiin.

Luultavasti ennemmin tai myöhemmin ihmiskunta elää tekohengityksellä, taistellen aikaa ja vääjäämätöntä vastaan. Tuho voi tietysti käydä ylitse jo vaikka tällä vuosisadalla, mutta uskon ihmisen olevan niin sitkeä ja neuvokas, että etsii viimetippaan saakka pelastumisvaihtoehtoa.

Marsin uskon olevan siis näillä nykymenetelmillä, niiden vielä kehittyessä, se viimeinen sijoituskoti, siis mahdollinen sellainen. Sen jälkeen on ihmisen pojan alistuttava.

Tietysti jos ihminen kehittäisi niin hienoviritteisiä ja kehittyneitä laitteita, että jotenkin pystyttäisiin ihmisen tietoisuus siirtämään niihin, eikä ne tarvitsisi ruokaa, juomaa ja juuri lepoakaan. Kenties nämä laitteet voisi lähettää eteenpäin avaruuteen etsimään jostakin paikkaa, missä ihmiskunnan perintö säilyisi jossain olomuodossa.

Tämä sisälsi nyt kai sitten sitä hihulismia, mitä tänne ei haluttu, mutta yritin miettiä tätä sitä kautta, että olisiko nuo tieteellisestikin katsottuna mahdollisia. Tiede ei sillä tapaa ole vahvin alani, mutta joku asiasta enemmän sanokoot, onko nuo täyttä utopiaa. Itse en suinkaan odota, että nuo sovellukset olisi mahdollista moneen sataan vuoteen.
 

Txjokeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Men in Blue ja muut oikeudenjakajat
Arthur C. Clarke - Lapsuuden Loppu, Avaruusseikkailu 2001
Neville Shute - Viimeisellä Rannalla (Sir Elwoodin Hiljaisten Värien samannimisen biisin teksti saattaa avautua ihan eri tavalla tämän kirjan jälkeen)

Lisätään vielä tähän antoisaan kirjalistaan:
Olaf Stappleton - Viimeiset ja ensimmäiset
 

fiftyeight

Jäsen
Suosikkijoukkue
Iddrott Förskott Puukädet
Joskus, n. 8-9 -vuotiaana meni yöunet yhdeksi yöksi, kun kuulin jostain että iso meteoriitti menee erittäin läheltä Maata ja saattaa jopa törmätä Maahan. Siinä se yö meni sekunteja laskeskella ja isoa pamausta odotellessa. Ei sitten tullutkaan ja piti aamulla vaan väsyneenä talsia räntäsateessa kouluun.

Saattaa se semmoinenkin olla ihmiskunnan loppu maapallolla. Meteoriitin törmäys pimentää taivaan muutamiksi kymmeniksi vuosiksi ja kaekki jäätyy. Vaan missäpä ja kuka se on viimeinen? Linkolan Pentti?
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Jossain vaiheessa ennen auringon loppumista (5 mrd vuotta), maapallon keskilämpötila on noussut tälle elämälle liian korkeaksi. Saa nähdä onko ihminen tätä enää todistamassa.
Toisaalta tuo lämpeneminen on erittäin hidasta. Onhan íhminen alkanut kehittyä nykyiselleenkin jostain hiivatin alkulimasta jo miljoonia vuosia ennen kuin Jumala maailman loi, joten miksei lajimme voisi ajan oloon muuntua myös kestämään toisenlaisia olosuhteita?

Uskon silti, että Zagerin & Evansin kaavan mukaan ei sentään mennä.
In the year 2525...


Kyllähän se niin on, että viimeiseksi täällä palloilevat rotat, torakat ja mustalaiset - niihin ei pysty mikään.
 

Mr. Walker

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi
Aloituksessa vihjasin Neville Shuten kirjasta "Viimeisellä Rannalla". Kirjassa maapallon viimeiset ihmiset viettävät elämänsä viimeisiä päiviä Australiassa, tietoisena siitä, että ydinsota on tappanut ihmiset kaikkialla muualla maailmassa. Ja tietoisena myös siitä, että koko ajan tuuli kuljettaa tappavaa pilveä kohti heitä. He yrittävät työntää tulevan mielestään ja pyrkivät elämään viimeiset päivänsä mahdollisimman normaalisti.

Vielä tuli mieleen yksi kirjavinkki:
John Wyndham - Triffidien Kapina (Kuka muistaa tv-sarjan)
Tässä kirjassahan maan yli lentää ennen näkemätön määrä tähdenlentoja, tai jotain komeettoja. Koko maailma seuraa yöllistä näytelmää, sillä seurauksella, että seuraavana aamuna heräävät sokeina. Kirjan päähenkilö on paranemassa silmäleikkauksessa ja hänen silmänsä on peitetty vielä tuona yönä siteillä.
Myös tässä kirjassa, kuten edellä mainitussakin on jo alusta asti selvää, että tässä kirjassa ei ole onnellista loppua.
 

Kapo

Jäsen
Juuri eilen mietittiin kaverin kanssa Evan Almightyn katsomisen jälkeen tuota raamatun vedenpaisumusta. Muistaakseni siinä (raamatussa) sanotaan että 40 päivää ja 40 yötä tuli taivaalta vettä jonka jälkeen mitään ei ollut näkyvissä. Tämä tarkoittaa siis sitä että 960 tunnissa (40 vuorokautta) vettä tuli 8850 metriä jolloin Everestin huippu on pari metriä veden alla. Jos veikkaisi että maan pinnan keskikorkeus merenpinnasta on 1000m saadaan:

7850m/960h=8,17 metriä tunnissa vettä taivaalta, sentti vähän alle viidessä sekunnissa. Tuohon kun vielä lisätään ylempää alavammille maille valuva määrä vettä voidaan todeta että kaikki maissa silloin olevat kuolevat parin tunnin sisällä.
 

mikse

Jäsen
Suosikkijoukkue
Juniorijääkiekko
Juuri eilen mietittiin kaverin kanssa Evan Almightyn katsomisen jälkeen tuota raamatun vedenpaisumusta. Muistaakseni siinä (raamatussa) sanotaan että 40 päivää ja 40 yötä tuli taivaalta vettä jonka jälkeen mitään ei ollut näkyvissä. Tämä tarkoittaa siis sitä että 960 tunnissa (40 vuorokautta) vettä tuli 8850 metriä jolloin Everestin huippu on pari metriä veden alla. Jos veikkaisi että maan pinnan keskikorkeus merenpinnasta on 1000m saadaan:

7850m/960h=8,17 metriä tunnissa vettä taivaalta, sentti vähän alle viidessä sekunnissa. Tuohon kun vielä lisätään ylempää alavammille maille valuva määrä vettä voidaan todeta että kaikki maissa silloin olevat kuolevat parin tunnin sisällä.

Mistäköhän se satanut vesi olisi alunperin lähtöisin..?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös