Mutta kausi on kuitenkin pitkä ja tuo vääjäämättä esiin realiteetit - ehkäpä Jyp todella ylisuoritti syksyn. Ykkösketjun jälkeen se taso vääjäämättä putoaa, eikä se pakisto niin timanttinen ole. Yksittäisiä pelejä pystyy Immonen ja kumppanit ratkaisemaan, mikäli joukkueen hyvä, yhtenäinen puolustus pitää vastustajan pois maalipaikoilta. Mutta pitkässä juoksussa yksi ketju ei kannattele määräänsä pidemmälle.
Kyllä, ehdottomasti pitkässä juoksussa realiteetit tulevat näkyviin, siitä olen samaa mieltä. Ylisuorittamisesta en. Kuten totesin, en usko ylisuorittamiseen. Olet ilmoittanut suosikkijoukkueeksesi Tapparan. Tätä kirjoittaessani Tappara on sarjataulukossa kolmantena ja tehnyt toiseksi eniten maaleja. Tapparan nimilistaa katsomalla puolustus näyttää kovalta, mutta hyökkäys on, ihan suoraan sanoen, ensivaikutelmaltaan täynnä kysymysmerkkejä. Onko Tappara ylisuorittanut tähän asti? Mielestäni ei, enemmänkin on kyse juuri siitä, että joukkueen pelaajistolle ja ennen kaikkea hyökkäykselle on löydetty oikeanlainen pelitapa ja konsepti, jolla voidaan pelata tuloksellista jääkiekkoa. Ts. siitä, että jokainen pelaaja on saatu suorittamaan oman parhaan osaamistasonsa mukaan. Siihen sitten liittyy monia asioita, oikeat ketjukokoonpanot, roolitukset ynnä muut.
Voihan sitä jokainen vaikka miettiä yksittäisen pelaajan kohdalta. Miksi Timo Vertala onnistuu Tapparassa mutta ei ole lyönyt itseään läpi muualla? Ehkäpä Janne Ojasen ajatus jääkiekosta sopii tukemaan Vertalan vahvuuksia. Pohjalla vielä alitajuinen ajatus edellisistä onnistumisista Tappara-paidassa. Syyn ja seurauksen suhde: Vertala pelaa tuloksellista jääkiekkoa.
Eli tätä vähän haen sillä, että en usko ylisuorittamiseen. Uskon mieluummin siihen, että tietyillä tekijöillä kaivetaan yksilön maksimitaso esiin. Rauli Urama on Tapparassa löytänyt hyvin monesta pelaajasta noita tasoja ja osaa soveltaa heidän osaamistaan ilmeisen tuloksekkaasti.
Periaatteessa JYP:n ei olisi pitänyt tulla sarjan alkuun pelillisesti yhtään sen valmiimpana kuin muidenkaan joukkueiden, koska:
1) Joukkueessa oli melko suuri vaihtuvuus etenkin ratkaisevien pelaajien osalta (Immonen, Pihlman, Virtanen, Kaijomaa, Mäntymaa, Helmiset jne)
2) Uusi valmentaja.
3) Dufvan puheet kauden alussa siitä, että kaikki tähtää kevääseen.
Toivottavasti joukkue kuitenkin nostaa tasoaan oikeasti nyt keväällä. Itse uskon ainakin illan matsin näyttävän todella paljon suuntaa loppukeväälle ja sen pituudelle.
Hyviä ajatuksia, laitan omani noihin kohtiin mitä olet maininnut.
Ihan lähtökohtaisena ajatuksena, runkosarjan alkuun rakennettu pelillinen valmius on mielestäni luotavissa myös kesäharjoittelun ja harjoitusotteluiden aikana.
Tilannetta helpotti (uskoakseni) se, että hyökkäyspäässä varsinkin tuo ykkösketju oli jo ennestään tuttu toisilleen, joten heitä pystyi peluuttamaan yhdessä jo harjoituskaudella, koska oli tiedossa aiemmat suoritukset (vrt. ajatukseni akselista Ojanen-Vertala nimimerkki Väsyneille Käsille). Puolustuspäässä tilanne oli toki hieman erilainen, jos toki uusista pelaajista valtaosa oli ennestään tuttuja Dufvalle.
Uusi valmentaja. Totta, uuden valmentajan tulo asettaa aina pienen kysymysmerkin siihen, että miten ns. pelitapa iskostuu joukkueeseen. Tai lähinnä ne valmentajan mukanaan tuomat painotusalueet. Tässä kuitenkin minusta on onnistuttu siinä mielessä hyvin, että JYP on pelannut tasaisesti ilman suurempia pelillisiä notkahduksia läpi kauden. Tästä nyt voidaan vetää jo esimerkkinä se vanha "ei hävitä kolmea ottelua putkeen". Toki, viime aikoina on ollut pisteiden valossa vähän nihkeämpää, mutta jos katsoo pelillisiä tapahtumia, niin JYP on hävinnyt pelejä vaikka on osaa hallinnut jopa selvästi. Tästä päästään sitten varmaankin tähän voittamisen kulttuuriin, jota mielestäni JYPillä ei ole kovin hirveästi. Jos miettii JYPin pelaajia jotka ovat urallaan oikeasti voittaneet jotain aikuisten tasolla, ei taida oikein olla kuin Kangasniemi. Eli se, että oppii voittamaan ns. pakkopaikoissakin vaatii aika paljon työtä, se ei tule muutamassa kierroksessa, ei välttämättä edes muutamassa kuukaudessa. Jyväskylässä tällainen kulttuuri on vielä vahvasti rakennusvaiheessa. Nyt tämä HIFK-peli antoi siinä mielessä pienen positiivisen signaalin, että kauden toistaiseksi tärkeimmässä pelissä joukkue pystyi ottamaan voiton. Nämä ovat mielestäni juuri niitä asioita, jotka kehittävät ja opettavat voittamaan tärkeissä paikoissa.
Ja kolmas kohta. Kyllä, kaiken kehityksen pitääkin tähdätä kilpaurheilussa loppuhuipennukseen, eli tässä tapauksessa kevääseen ja pudotuspeleihin. Siinä kuitenkin on aina muistettava se, että myös alku on tärkeä ja siinä pitää olla valmis, muutoin sitä huomaa äkkiä joulun jälkeen että mitäpä sitä kevääseen tähtäämään kun syksy hukattiin aivan täysin.
Että näin.
