Maple Leaf
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Ensi viikonvaihteessa Vihreät kerääntyvät valitsemaan itselleen uutta puheenjohtajaa, joka johdattaisi puolueen vaalivoiton kautta opposition kurjuudesta hallitusvastuun ihanuuteen.
On kuitenkin mielenkiintoista havaita, minkälainen pikkupolitikointi on tuon "avoimena" kansalaisliikkeenä itseään mainostavan puolueen johdossa meneillään - tästä hyvänsä esimerkkinä esimerkiksi se, ettei puolue anna julkisuuteen listaa omista puoluekokousedustajistaan, etteivät toimittajat pääse kyselemään näiltä mielipiteitä esimerkiksi uuden puheenjohtajan nimestä. Näin toimii siis "moderni" puolue Suomessa vuonna 2005.
Vihreiden uuden puheenjohtajan nimi on esimerkiksi minulle aivan samantekevä, mutta ilmeisesti se ei ole sitä ainakaan nykyiselle puheenjohtajalle Osmo Soininvaaralle, joka perusteli televisiohaastattelussa kokousedustajien nimien salaamista sillä, että maaseudulla nimistä tehtäisiin mustia listoja, joiden avulla vihreitä sorrettaisiin. Ilmeisesti Soininvaaran vihreät eivät sitten tule enää asettamaan maaseutukuntien kunnallisvaaleissa omia ehdokkaita (tai he esiintyvät vaalimainoksissa nimettöminä ja kasvottomina).
Mitä ilmeisimmin Vihreiden johtajien päätöksen taustalla on pelko siitä, että kokousedustajat äänestävät puheenjohtajakseen jonkun muun kuin Soininvaaran. Kovin suuri ei Soininvaaran (ja Hautalan?) luottamus omiin kokousedustajiin ole, jos he uskovat, että median tekemät gallupit vaikuttavat puheenjohtajavaaliin.
No, pientähän tämä on, mutta kirvoittipa silti kirjoittamaan tämän viestin asiasta, jonka opetus on: vihreät ovat "edistyksellisyydestään" huolimatta aivan yhtä raadollinen joukko kuin "perinteisetkin" puolueet, ja tässä tapauksessa sitä vielä vanhoja puolueita naurettavammin.
On kuitenkin mielenkiintoista havaita, minkälainen pikkupolitikointi on tuon "avoimena" kansalaisliikkeenä itseään mainostavan puolueen johdossa meneillään - tästä hyvänsä esimerkkinä esimerkiksi se, ettei puolue anna julkisuuteen listaa omista puoluekokousedustajistaan, etteivät toimittajat pääse kyselemään näiltä mielipiteitä esimerkiksi uuden puheenjohtajan nimestä. Näin toimii siis "moderni" puolue Suomessa vuonna 2005.
Vihreiden uuden puheenjohtajan nimi on esimerkiksi minulle aivan samantekevä, mutta ilmeisesti se ei ole sitä ainakaan nykyiselle puheenjohtajalle Osmo Soininvaaralle, joka perusteli televisiohaastattelussa kokousedustajien nimien salaamista sillä, että maaseudulla nimistä tehtäisiin mustia listoja, joiden avulla vihreitä sorrettaisiin. Ilmeisesti Soininvaaran vihreät eivät sitten tule enää asettamaan maaseutukuntien kunnallisvaaleissa omia ehdokkaita (tai he esiintyvät vaalimainoksissa nimettöminä ja kasvottomina).
Mitä ilmeisimmin Vihreiden johtajien päätöksen taustalla on pelko siitä, että kokousedustajat äänestävät puheenjohtajakseen jonkun muun kuin Soininvaaran. Kovin suuri ei Soininvaaran (ja Hautalan?) luottamus omiin kokousedustajiin ole, jos he uskovat, että median tekemät gallupit vaikuttavat puheenjohtajavaaliin.
No, pientähän tämä on, mutta kirvoittipa silti kirjoittamaan tämän viestin asiasta, jonka opetus on: vihreät ovat "edistyksellisyydestään" huolimatta aivan yhtä raadollinen joukko kuin "perinteisetkin" puolueet, ja tässä tapauksessa sitä vielä vanhoja puolueita naurettavammin.