HMM!
Hmm-m, keskustelun tason turvaaminen?
Keskustelun tason voi ymmärtää ja tulkita monella eri tavalla, eli kuka määrittelee "riittävän" tason. Siinä vasta visainen kysymys. Sellaisessa määrittely-yrityksessä päädytään herkästi siihen ajatukseen, että nuo eivät osaa, ja minä olen niitä parempi. Ja siitä ajattelumallistahan ei yleensä tässä maailmassa seuraa mitään erikoisen hyvää.
Minuakin kiusaa tällä palstalla vuoronperään kiroilu, törkeätä lähentelevät henkilökohtaisuudet, jatkuva käsittämätön HIFK-Blues -kina, 1-5 sanan pikaviestit, neljä otsikkoa samasta aiheesta jne.
Toisaalta tuo kaikki on joidenkuiden tapa keskustella. Olenko minä parempi? Minustakin tietty "sivistynyt" piikittely mahtuu hyvinkin mukaan, kun se kohdistuu toisen itsestään luomaan jääräpäiseen henkilökuvaan tai jatkuvaan ylimieliseen mielipiteeseen. Joillekin IFK:n ja Bluesin kina on koko elämä. Joskus ei ole sanottavaa viittä sanaa enempää ja silti on sanonut jo paljon. Joskus on parempi avata uusi otsikko, kun vanhassa on eksytty jo ihan eri asiaan eli mopo on karannut käsistä, tai kirjoittaja haluaa asiaan erilaisen näkökulman.
No kiroilua en ymmärrä vieläkään. Anteeksi vaan, mutta sillä kirjoittaja antaa itsestään sivistymättömän kuvan, ja se yksi "leikkisä" viddu vie taas 70 % itse viestin tehosta pois. En kyllä ymmärrä niitäkään apujärjestäjiä, jotka täällä nootiittavat muita tyyliin "tämä kyllä kuuluu vapaaseen keskusteluun" tai "pelikieltoa tälle ja tälle kirjoittajalle".
Sisältöön on hieman vaikeaa puuttua, kun meitä on paljon, ja olemme hyvin erilaisia. Erilaisuus lienee vain kaikkien hyväksyttävä. Yksi asia kuitenkin on, missä on jo valmiiksi olemassa yhteiset säännöt, mitä jokainen voisi keskustelun parantamiseksi noudattaa. Tarkoitan tietysti kirjoitussääntöjä.
Monesti olen tästä asiasta halunnut jotain sanoa, mutta se varmasti tuntuu monesta turhalta nipottamiselta. Nyt on kuitenkin niin sopiva otsikko avattu, että avaan sanaisen arkkuni.
Tuskin meistä kukaan saa jokaista pilkkua oikealle paikalleen ja kaikenlaisia virheitä tulee. Tulkoot! Mutta miksi tahallaan vähät välittää kirjoitussäännöistä? Tätä en jaksa ymmärtää. Viesti menee varmasti paremmin perille, kun viitsii vähän ajatella vastaanottajaakin. Ja isoista alkukirjaimista, pilkuista ja pisteistä ja varsinkin kappaleenjaosta välittäminen on kuin lukijasta välittämistä.
Aiemmin "saarnasin" erilaisuuden ymmärtämistä. Sillä tavalla olen minäkin kuitenkin rajoittunut, että sivuutan ne viestit, joissa kirjoittaja ei ole viitsinyt edes shiftiä lauseen alussa tai erisnimissä painaa. Se on minusta ihmeellistä erikoisuudentavoittelua. Minulle tulee sellainen tunne, että mitäpä niitä lukemaan. Eihän kirjoittajat ole varmaan jaksaneet ajatellakaan, mitä kirjoittavat.