Ehkä tämä ketju lienee oikea paikka tälle viestille.
Sattuipa tänään niin, että olin yhden kaverin yo-juhlia viettämässä. Mikäs siinä hauskaa oli, kakku oli hyvää ja booli maistui. Sitten ko. ylioppilaan äidin siskolle (=tädille) soitetaan sairaalasta, että hänen isänsä on nukkunut juuri pois (istuin siis samassa pöydässä). Hän oli ollut sairaana jo pitkään, joten tieto ei tullut kenellekään kovin suurena yllätyksenä, mutta ainahan se tieto vetää mielet mataliksi, oli tilanne sitten mikä tahansa. Itse kyllä tunsin ko. henkilön, mutta kovin suurta tunnesidettä mulla ei ollut häneen, eli mulle tää tieto ei ollut kovin järisyttävä. Mutta tietysti tieto oli omaisille aika vaikea pala, joten nyt oli tehtävä nopeasti päätöksiä. Nimittäin tämän ylioppilaan äidin oma isä oli siis juuri nukkunut pois. Oli siis päätettävä, kerrotaanko hänelle nyt vai myöhemmin illalla? Entä hänen dementiaa sairastavalle aviopuolisolle? Entä ylioppilaalle? Aika kaksipiippuinen juttu. Heillä kaikilla on oikeus tietää asiasta, mutta toisaalta kannattaako heidän juhlatunnelmaa mennä pilaamaan, kun vieraita oli vielä aika paljon tulematta. Olisihan se muille vieraille aika kiusallinen tilanne, jos juhlien emäntä ottaa vieraita vastaan itku silmässä.
Päädyimme siihen tulokseen, että kerromme ylioppilaalle ja äidille asiasta vasta illalla, mutta hänen miehelleen (eli vainajan vävylle) pikimmiten. Päätimme pitää myös leskirouvan ulkona päivän tapahtumista, sillä dementikolle tuollainen tilaisuus ei ole oikea paikka kertoa noista asiosta. Tilannetta vaikeutti entisestään se juhlissa oli myös useita henkilöitä, jotka sattuivat olemaan vainajan hyviä ystäviä. Kertoako heille vai ei? Eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että omaisten kyyneleet oli peitettävä jotenkin emännän kulkiessa ohitse. Lähdin juhlasta ennen muita sukulaisia ja kävin antamassa heille vielä tsempit lähitulevaisuutta ajatellen.
Aaarggh kuinka kammottava tilanne. Omaiset vielä sattuivat muutama hetki en soittoa kertomaan, kuinka he toivovat isänsä/ukkinsa jaksavan taistella edes yhden päivän lisää. Kaikista maailman päivistä tuo oli yksi huonoimmista ellei jopa huonoin nukkua pois. Voin vain kuvitella, kuinka vaikea tuollainen tilanne on hoitaa. Itselläni kävi samantapainen tilanne jokunen aika sitten, kun olin erään tuttuni yo-juhlissa ja samaan aikaan oma isoisäni menehtyi. Onneksi olin silloin juhlien vierailevana osapuolena, enkä tämän tilanteen kokijana.
En tiedä kuinka asiat on kerrottu omaisille illan mittaan, mutta mun mielestäni me tehtiin oikea päätös. Toivottavasti suuremmilta selkkauksilta on vältytty.