Veti surulliseksi / hiljaiseksi

  • 1 448 649
  • 4 853

anatsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thrashers
Kyllähän se näin on, vaikka ei tämä olo aina kovin lahjakkaalta tunnu. Joskus vaan miettii, että miksi noilla muilla on parempi olla, kun itse sitä vaan tuijottaa seinään tyhjä ilme kasvoilla ja suurinpiirtein itkee nurkassa yksin.

Asenne, hyvä mies. Se se on mikä ratkaisee. Se miten suhtaudut elämään ja sen tuomiin, niin hyviin kuin huonoihin hetkiin. Positiivinen mieli ja asenne saa kummia aikaan. Itse ainakin olen tämän huomannut. Kaikista erikoisinta on se, että osa porukkaa jaksaa vittuilla minulle tästä positiivisuudesta ja ainaisesta hyväntuulisuudesta. Erikoista sakkia. Jos jaksat hymyillä tarpeeksi, niin kyllä elämäkin hymyilee sinulle jossain vaiheessa takaisin.

Mutta joo. Surullisiahan ja hyvinkin pysäyttäviä asioitahan nuo itsemurhat ovat. KiVi:lle voima, vaikka miten kliseiseltä kuulostaisikin.
 

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
KiVi:lle voima, vaikka miten kliseiseltä kuulostaisikin.
Ei tuo ratkaisu minua sinällään kauheasti kosketa, koska liikuttiin aika eri porukoissa. Aina tutun itsemurha kuitenkin pistää miettimään. Tämäkin kuulostaa kliseiseltä, mutta kenelläkään ei ollut mitään pahaa sanottavaa tästä kaverista, päinvastoin häntä pidettiin kunnon jätkänä. Kukaan ei kiusannut. Lisäksi hän oli vielä todella kovassa fyysisessä kunnossa. En vain keksi motiivia hänen teolleen. Harvoinpa ne taitavat koskaan aueta ulkopuolisille näissä nuorten itsemurhissa.
 

MunkADunk

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Penguins
Työpaikalla yksi kaveri menetti kätensä. Tai ei koko kättä mutta tärkeimmän osuuden, eli ranteesta poikki. Vetäähän se hiljaiseksi, nuori kaveri ja koko elämän suunnittelu menee uusiksi. Eikä kerennyt firman palveluksessa olla kuin puolisen vuotta. Samoja laitteita käytän itsekkin, tämä lisää ennestään suurta varovaisuutta niitä vehkeitä kohtaan.
 

Palstalegenda

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina, Eveliina Määttänen
Hyvä ystäväni teki aikanaan parikymppisenä itsemurhan täysin varoittamatta. Varmaan jokainen suomalainen tuntee vastaavia tapauksia.
Tuntee. Kaverini listi itsensä lähes päivälleen 10 vuotta sitten. Täysin yllättäen. Listi sitä ennen vielä erään toisenkin ja kuulin tapauksesta Radio Suomesta tilanteen ollessa päällä. Oli kuulemma vaarallinen. Ei ollut, ainostaan sille yhdelle kusipäälle, joka kuoli sitten 5 vuotta sitten. Onneksi. Tuskin jäi kukaan kaipaamaan. Vanhempansakin pelkäsivät sitä kusipäätä.

Vuosi sitten listi muuan kaverini itsensä. Isäni isäkin listi aikoinaan 1960-luvulla itsensä. Luokkaverini listi itsensä katsomalla Suomi-Ukraina -lätkäpelin ja menemällä sitten makuuhuoneeseen ampumaan itsensä. Veljensä,siskonsa ja äitinsä kuulivat kaiken ja veljensä sitten pesi jäänteet... Eiköhän nuo ole jo nähty, joten keksikää jotain muuta kuin itsenne tai toistenkaan listiminen. Kusekaa järveen, juokaa olutta, olkaa absolutisteja, juoskaa triathlon, uikaa seivästä, pelatkaa läpyskiä.

Mutta itteänne ette listi.
 

J.Petke

Jäsen
Työpaikalla yksi kaveri menetti kätensä. Tai ei koko kättä mutta tärkeimmän osuuden, eli ranteesta poikki. Vetäähän se hiljaiseksi, nuori kaveri ja koko elämän suunnittelu menee uusiksi. Eikä kerennyt firman palveluksessa olla kuin puolisen vuotta. Samoja laitteita käytän itsekkin, tämä lisää ennestään suurta varovaisuutta niitä vehkeitä kohtaan.

Mielestäni käsivarsi on vielä tärkeämpi.

Tunnen tyypin jolla on myös samantyylinen juttu mutta kaveri pärjää aivan normaalisti. Tietenkään oluttuoppia ei voi sillä toisella kädellä nostella mutta ei tuo elämää haittaa kun ei anna haitata.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Asenne, hyvä mies. Se se on mikä ratkaisee. Se miten suhtaudut elämään ja sen tuomiin, niin hyviin kuin huonoihin hetkiin. Positiivinen mieli ja asenne saa kummia aikaan. Itse ainakin olen tämän huomannut. Kaikista erikoisinta on se, että osa porukkaa jaksaa vittuilla minulle tästä positiivisuudesta ja ainaisesta hyväntuulisuudesta. Erikoista sakkia. Jos jaksat hymyillä tarpeeksi, niin kyllä elämäkin hymyilee sinulle jossain vaiheessa takaisin.
Kattos ny poika. On ilman muuta hienoa, jos kykenet olemaan positiivinen ja asenteesi elämää kohtaan on kuvailemasi kaltainen. Asenne ei kuitenkaan ratkaise hevon vittua, kun ihmisen mielenterveys horjuu. Olin itsekin aikoinaan harvinaisen optimistinen ja iloinen heppu, enkä olisi ikinä voinut kuvitella, että meikäläiseen iskisi masennus. Eipä sukulaiset tai kaveritkaan oikein meinanneet uskoa sitä, mutta niin silti kävi. Aluksi en suostunut sitä myöntämään, vaan ajattelin, että kunhan otan itseäni niskasta kiinni ja ajattelen positiivisesti, kaikki järjestyy. Ei se kuitenkaan niin mennyt. Joten pidetään erillään asenne- ja mielenterveysasiat, jooko?
 

anatsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thrashers
Kattos ny poika. On ilman muuta hienoa, jos kykenet olemaan positiivinen ja asenteesi elämää kohtaan on kuvailemasi kaltainen. Asenne ei kuitenkaan ratkaise hevon vittua, kun ihmisen mielenterveys horjuu. Olin itsekin aikoinaan harvinaisen optimistinen ja iloinen heppu, enkä olisi ikinä voinut kuvitella, että meikäläiseen iskisi masennus. Eipä sukulaiset tai kaveritkaan oikein meinanneet uskoa sitä, mutta niin silti kävi. Aluksi en suostunut sitä myöntämään, vaan ajattelin, että kunhan otan itseäni niskasta kiinni ja ajattelen positiivisesti, kaikki järjestyy. Ei se kuitenkaan niin mennyt. Joten pidetään erillään asenne- ja mielenterveysasiat, jooko?

No pidetään vain, mutta kyllä silti vähän ihmettelen miten myönteisesti elämään suhtautuvaan ihmiseen voi yks kaks iskeä masennus. Vai onko masennus sitten fyysinen sairaus, kuten vaikkapa reuma tai osteoporosi? Eli onko masentuneilla ihmisillä joku nupissa "fyysesti"*(en osaa selittää nyt hyvin mitä tarkoitan, mutta kuitenkin) sekaisin, että masentuvat? Minusta masennus on enemmän henkimaailman asioita ja jotenkin näen, että myönteinen elämänasenne ehkäisee masennusta. Mutta tämähän on vain minun mielipide, enkä mikään tohtori ole kyseisestä aiheesta. En todellakaan. =) Aika utopistiselta tuntuu, että minulle nyt masennus iskisi, mutta ei kai sitä koskaan tiedä.

*Vähän niin kuin tietokoneessa olisi joku kovalevy hiukkasen rikki tai jotkut piirit sekaisin. Helkkari, kun on vaikea selittää...
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
No pidetään vain, mutta kyllä silti vähän ihmettelen miten myönteisesti elämään suhtautuvaan ihmiseen voi yks kaks iskeä masennus. Vai onko masennus sitten fyysinen sairaus, kuten vaikkapa reuma tai osteoporosi? Eli onko masentuneilla ihmisillä joku nupissa "fyysesti"*(en osaa selittää nyt hyvin mitä tarkoitan, mutta kuitenkin) sekaisin, että masentuvat? Minusta masennus on enemmän henkimaailman asioita ja jotenkin näen, että myönteinen elämänasenne ehkäisee masennusta. Mutta tämähän on vain minun mielipide, enkä mikään tohtori ole kyseisestä aiheesta. En todellakaan. =) Aika utopistiselta tuntuu, että minulle nyt masennus iskisi, mutta ei kai sitä koskaan tiedä.

*Vähän niin kuin tietokoneessa olisi joku kovalevy hiukkasen rikki tai jotkut piirit sekaisin. Helkkari, kun on vaikea selittää...

Sairaus nimeltä masennus ei ole mikään henkimaailman juttu mikä postuu ajattelemalla, että "nyt minulla on kivaa!"

Masennus on sairaus siinä missä reuma, sydänvika, diabetes tms. toisin kuin nämä sairauden masennus on psyykkinen sairaus mutta ihmiset jotka eivät tiedosta tätä asiaa, luulevat masennuksen, siis sairauden ei lievän lyhytaikaisen alakulon, jota ei pidä sekoittaa masennukseen, olevan vain jotain mikä johtuu asennevammasta ja sen tähden masentunut saa tavattoman usein kuulla "kannustavia" kommentteja: Ota itseäsi niskasta kiinni niin maailma hymyilee sinulle!

Masennus johtuu huomattavalla osalla masentuneista aivokemiallisista häiriöistä, muita syitä voivat olla stressi, fyysinen trauma, mikä johtaa masennukseen, myös perimällä ja muilla biologisilla syillä (esim. aivokemia, kilpirauhasen toimintahäiriö) on todettu olevan vaikutusta masennuksen syntyyn, keskushermostosairaksiin liittyy keskimääräistä suurempi riski sairastua myös masennukseen, päihdyttävät aineet liiallisesti käytettynä voivat laukaista masennuksen tai jonkin muun psyykkisen sairauden etc. etc.

Masennusta hoidetaan lääkkeillä ( esim. SSRI-lääkkeet, tukena voi olla joitain muita lääkkeitä muista lääkeaineryhmistä), erilaisin terapiamuodoin - ne voivat kestää kuukaisista vuosiin, riippuen henkilön masennuksen laadusta, elämän hallinnasta tms. seikoista, psykoottisen masennuksen hoitoon voidaan käyttää sähköhoitoa (ECT) - siihen liittyy pieninä riskinä lähimuistin meneminen. Joissain tapauksissa masentunutta kehotetaan pitämään yllä päiväkirjaa, jotta voidaan seurata terapiassa ja hoitoneuvotteluissa hänen elämänhallintaa, tällöin tosin on kyettävä luottamaan siihen, että masentunut on rehellinen itselleen ja terapeutille, psykologille etc.

Masennuksesta löytyy ymmärrettävää tietoa helposti netistä, jos aihe kiinnostaa enemmän:

Masennuksesta wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Masennus

Päihdelinkissä masennuksesta: http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/141-masennus

Masennuksesta Käypähoito.fi -sivulla: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/khp00044

vlad.
 

anatsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Thrashers
Sairaus nimeltä masennus ei ole mikään henkimaailman juttu mikä postuu ajattelemalla, että "nyt minulla on kivaa!"...

No niin. Hyvä, että joku avasi asiaa vähän enemmän. Elikkä masennus todellakin on jonkinasteinen sairaus eikä mielentilan tai asenteen heittely. Karkeasti(ehkä vähän tuhrankin) sanottuna masentunut henkilö ei ole täydessä sielun (ja ruumin) voimissa oleva ihminen, eli hänellä on vajausta jossain, eri toten psyykkisellä sektorilla. Ok. Nyt asia avautui minulle vähän paremmin. Kiitoksia vladille. Mutta vielä kysyisin, että eikö henkinen eli terapeuttinen "kuntoutus" kuitenkin tässä sairaudessa ole kaikista tärkeintä, huolimatta näistä lääkkeistä tai sähköhoidoista? Sillä kuvittelisin, että jos masentunut saadaan parannettua terapialla, niin todennäköisyys masennuksen uusiutumiseen olisi heikompi kuin erilaisin kemiallisin tai fyysisin keinoin tapahtuneessa parantumisessa.

Mutta ääh, jättäkää masentuneet nämä minun kirjoitukset omaan arvoonsa. Ei näistä kannata ottaa liikaa stressiä.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mutta vielä kysyisin, että eikö henkinen eli terapeuttinen "kuntoutus" kuitenkin tässä sairaudessa ole kaikista tärkeintä, huolimatta näistä lääkkeistä tai sähköhoidoista? Sillä kuvittelisin, että jos masentunut saadaan parannettua terapialla, niin todennäköisyys masennuksen uusiutumiseen olisi heikompi kuin erilaisin kemiallisin tai fyysisin keinoin tapahtuneessa parantumisessa.

Lääkehoito on yleensä se ensiapu masentuneen hoidossa. Samalla kuitenkin tulisi aloittaa terapia, riittävän usein tapahtuvana, jotta itse perimmäiseen ongelmaan voidaan puuttua, koska se lääkitys ei välttämättä aina korjaa sitä perimmäistä ongelmaa. Lääkityksen avulla voidaan vaikuttaa esim. aivojen serotoniin tasoon, serotoniini on aivojen välittäjäaine. Lääkitys voi olla esim. SSRI-pohjainen lääke tai MAO-estäjä tai joidenkin lääkkeiden kombinaatio. Joidenkin kohdalla lääkitys voi kestää jopa vuosia mutta sekin on hyvin yksilöllistä kuinka kauan lääkkeitä joutuu käyttämään.

Eli lääkitys on yleensä alussa hyvin tärkeässä roolissa, masentuneen pitäisi myös saada alkuun riittävän usein tapahtuvaa terapiaa - myöhemmin voidaan siirtyä esim. supportiiviseen terapiaan, masentuneen elämänhallinta olisi hyvä saada kuntoon ja usein terapialla voi olla suuri vaikutus tähän. Myös päihteiden käyttö tulisi saada kohtuulliselle tai vähäiselle tasolle mikäli on taipumusta runsaaseen päihteiden käyttöön, koska mielialalääkkeet ja alkoholi eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä, eivätkä mielialalääkkeet ja huumeetkaan.

vlad.
 

Baldrick

Jäsen
Eli onko masentuneilla ihmisillä joku nupissa "fyysesti"*(en osaa selittää nyt hyvin mitä tarkoitan, mutta kuitenkin) sekaisin, että masentuvat?

Itsehän muistelisin, että masentuneen henkilön aivotoiminnassa on myös fyysinen häiriö, elikkäs vajaus jostain aineesta, jota aivot erittävät. Paremmin tietävät korjatkoot.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Itsehän muistelisin, että masentuneen henkilön aivotoiminnassa on myös fyysinen häiriö, elikkäs vajaus jostain aineesta, jota aivot erittävät. Paremmin tietävät korjatkoot.

Tavallaan kyse on pääosin fyysisestä* ongelmasta kun kyse on aivojen välittäjäaineiden matalista pitoisuuksista, kaksi tärkeintä välittäjäainetta ovat serotoniini ja noradrenaliini. Masennuksen taustalla voi sitten olla muitakin syitä, kuten esim. fyysinen trauma, stressi, perimä, jokin muu biologinen syy (esim. kilpirauhasen toimintahäiriö) tai päihteet laukaisevana tekijänä.

vlad.

*: kyse on kuitenkin aivokemiallisesta häiriötilasta.
 

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
mutta kyllä silti vähän ihmettelen miten myönteisesti elämään suhtautuvaan ihmiseen voi yks kaks iskeä masennus. Vai onko masennus sitten fyysinen sairaus, kuten vaikkapa reuma tai osteoporosi?
Olen saanut (joutunut) näkemään läheltä, miten perusterve keski-ikäinen ihminen sairastuu masennukseen. Hän oli pidetty ja arvostettu ihminen ammatissaan ja harrastuksissan. Hänellä oli rakastava perhe, ei alkoholiongelmia tms. Laaja sosiaalinen verkosto ja elämänasenne kohdillaan.

Eräänä kesänä kuitenkin kaikki muuttui. Jostain syystä alkoi nopea alamäki. Depressio iski rajusti eikä mikään tuntunut auttavan. Kaikki oli ohi kolmessa kuukaudessa. Hän päätti itse elämänsä. Rauha hänen muistolleen.

Kun jälkeenpäin on asiaa miettinyt, niin tuska on täytynyt olla helvetillinen. Ei epäilystäkään etteikö vakava masennus olisi pohjimmiltaan aivokemiaa. Kun sinne syystä tai toisesta tulee häiriö, niin seuraukset voivat olla ikäviä. Eikä se todellakaan ole kiinni asenteesta.
 

Duffman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Chelsea, Florida Panthers, Azzurri
Vaikka nämä muut nyt aika paljon rankempia kokemuksia ovatkin, mutta tällä hetkellä aika saatanan surulliseksi vetää loppunut aika pitkä parisuhde. Mutta ei taida olla kuin kaksi asiaa jotka auttavat, aika ja alkoholi. Jälkimmäistä on jo huolella käytetty mutta aikaa ei taida saada oikei nopeutettua.
 
Suosikkijoukkue
JYP, NY Rangers
Vaikka nämä muut nyt aika paljon rankempia kokemuksia ovatkin, mutta tällä hetkellä aika saatanan surulliseksi vetää loppunut aika pitkä parisuhde. Mutta ei taida olla kuin kaksi asiaa jotka auttavat, aika ja alkoholi. Jälkimmäistä on jo huolella käytetty mutta aikaa ei taida saada oikei nopeutettua.

Älä alkoholilla yritä niitä murheita hukuttaa, huomenna ne vaan on kymmenkertaiset! Aika (jonka itsekin sanoit) on ainoa joka näissä tapauksissa auttaa. Tänään ehkä olet naamat, mutta huomenna taas vituttaa. Lepäät vähän, otat ittees perseestä kiinni ja lähdet kävelylle. Ehkä näet matkalla jonkun ravintolan jonne haluat kahville. Pienillä asioilla voi helpottaa isoja suruja.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Vaikka nämä muut nyt aika paljon rankempia kokemuksia ovatkin, mutta tällä hetkellä aika saatanan surulliseksi vetää loppunut aika pitkä parisuhde. Mutta ei taida olla kuin kaksi asiaa jotka auttavat, aika ja alkoholi. Jälkimmäistä on jo huolella käytetty mutta aikaa ei taida saada oikei nopeutettua.

Komppaan Nosebleediä. Jos turvaudut viinaan, niin älä liikaa sen kanssa länträä. Loppujen lopuksi pinnalle auttaa ne arkiset asiat. Ystävät, työt/opiskelut tai jos ei nämä, niin sellaiset asiat joista eniten dikkaat. Palaa niiden ääreen. Niin eiköhän se siitä taivu.

Nimim. reilu kuukausi sitten eronnut.
 

passenger

Jäsen
Komppaan Nosebleediä. Jos turvaudut viinaan, niin älä liikaa sen kanssa länträä. Loppujen lopuksi pinnalle auttaa ne arkiset asiat. Ystävät, työt/opiskelut tai jos ei nämä, niin sellaiset asiat joista eniten dikkaat. Palaa niiden ääreen. Niin eiköhän se siitä taivu.

Asiat eivät ole ikinä niin huonosti ettei niitä saisi juomalla vielä huonommaksi. Ihmettelen ihan vitusti juomista harmiin. Jos Suomen futismaajoukkue häviää niin jätkät sanoo että olin baarissa katsomassa ja alkoi vituttaa, otin kännin, mitä vittua.. hohhoh... ja parani...
 
Suosikkijoukkue
JYP, NY Rangers
Jos Suomen futismaajoukkue häviää niin jätkät sanoo että olin baarissa katsomassa ja alkoi vituttaa, otin kännin, mitä vittua.. hohhoh... ja parani...

Ja seuraavana päivänä siitä tappiosta tullaan puhumaan netissä, ja jos joku ajattelee eritavalla suomalaisesta jalkapallosta, niin sitten hyökätään silmille. Kukaan eritavalla ajatteleva ei ole oikeasti Suomen kannattaja, vaan jotain Samipuulin tai MuNan janareita. Tuota kai se suomalaisuus sitten on.
 

Ketunkolo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, Chelsea FC
Nyt on meiän mummu sairaalassa. Kummitäti soitti ja ollut kuulemma ihan sininen. Valittanut vielä pääkipuja eilen, niin nyt ihan tosissaan pelottaa, että lähtö tulee. Ei ole kumminkaan eka kerta, kun näin käy.

Toivotaan parasta...
 

Baldrick

Jäsen
2 kaveria nyt sairaalassa ajettuaan kolarin eilen puolenyön aikaan. Ensimmäisenä sain viestin, että "X oli Y:n kuskina ja auto oli pyörähtänyt katon kautta ympäri. Molemmat selviää lääkärin mukaan todennäköisesti, mutta Y:llä vaurioita selässä ja niskassa." Siinä vaiheessa veti ihan vitun hiljaiseksi.

Onneksi kuitenkin Y:n veljen kanssa oltiin yhteyksissä ja sain tiedon, että Y kuitenkin kävelee vielä, mutta hänellä on joku selän tai niskan luu murtunut. Ei kuitenkaan mitään pysyviä vahinkoja onneksi. Siinä mielessä voisi kirjoittaa onnellisuusketjuun.

Parin tunnin päästä sairaalalle moikkaamaan kavereita.

Edit. Kaveri just soitti, että molemmat on päässyt pois sairaalasta. Eli se murtunut luu ei tainnutkaan olla tukirangan luita. Uutiset onneksi vain paranevat.
 
Viimeksi muokattu:

puuha-pete

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kerho, Minnesota, Hollanti
Tämmöinen uutinen vetäisi pikkuisen hiljaiseksi - pani miettimään ja aprikoimaan tätä maailmanmenoa...

Ohessa linkki Iltiksen uutiseen: Kolmen lapsen äidistä tuli peliaddikti


Ei herran jumala.. Miten voi ihmisen saada mitenkään tuohon pisteeseen. Tuskin mikään törkein narkkikaan nyt sentään ihan noin sekaisin olisi ja tuo sentään vain pelasi tietokoneella. Hypernörtti, vai oliko tuossa edes puhetta, oliko kyseessä uhkapelit vai miinaharava?
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Tämmöinen uutinen vetäisi pikkuisen hiljaiseksi - pani miettimään ja aprikoimaan tätä maailmanmenoa...

Ohessa linkki Iltiksen uutiseen: Kolmen lapsen äidistä tuli peliaddikti

Mistä sitä tietää, mitä löytyy Jatkoaika.comin 24/7 käyttäjien kotoa? Nettimaailma on yllättävän koukuttavaa toimintaa...köh köh.

Ja siihen päälle vielä facet sun muut...
 

passenger

Jäsen
Tuli eilen katsottua Romeo Dallairen kirjaan perustuva elokuva Shake hands with the devil. Ei ollut ihan niin raju kokemus mitä kirja aikoinaan, mutta kyllähän tuo edelleenkin aika hiljaiseksi veti.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Hypernörtti, vai oliko tuossa edes puhetta, oliko kyseessä uhkapelit vai miinaharava?
Itselleni tuli heti jostain syystä mieleen World of Warcraft. Kun oli puhetta tietokonepelistä netissä. Tuo kyseinen peli on kyllä omiaan raunioittamaan ihmiselämän.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös