Suomen arvostetuimman kiekkojournalistin tittelistä kilvoitteleva Vesa Rantanen esitti mielenkiintoisia syytöksiä tuomaroinnin puolueellisuudesta IS-Veikkaajan Liigavarvas -kolumnissaan.
Rantanen kirjoitti, että tuomarit eivät uskalla yleisesti epäonnistua otteluissa niin, että Jokerit olisi kärsivänä osapuolena. Koska Jokereilla on "erityissuhde" Jääkiekkoliitton Harkimon Kummola -kytkösten ja nyttemmin Sheddenin kaksoisroolin kautta, epäonnistuminen Jokereita vastaan kantautuisi helpommin liiton päättävien elinten tietoon ja sitä kautta vaikeuttaisi kyseisen tuomarin mahdollisuuksia päästä viheltämään kansainvälisiä otteluita. Jokereiden asema SM-liigassa takaisi sen, että siltä suunnalta tuleva kritiikki yksinkertaisesti otettaisiin enemmän huomioon kuin muiden seurojen esittämä arvostelu tuomareita kohtaan, ja siksi tuomari yrittäisivät välttää joutumasta Jokerileirin hampaisiin.
Esimerkiksi tästä Rantanen otti viime viikkoisen Jokerit-Tappara -pelin, josta hän kirjoitti, että hänen mukaansa olisi mahdotonta, että näin tasaisessa ottelussa joukkueiden välillä olisi noin suuri ero (muistaakseni "pikkukakkoset" 14-5) jäähyissä. Epätasaisessa ottelussa jäähyero olisi selitettävissä, mutta ei näin tasaisessa. Ottelun päätuomarista Jari Levosesta Rantanen kirjoitti, että Japa saattaa olla jopa Suomen kaikkien aikojen paras tuomari, mutta samalla hän olisi erityisen herkkä viheltämisensä suhteen, koska hänelle tuomarointi on pääelinkeino.
Omassa pienessä mielessäni tämä palautti mieleen vuoden 2002 loppuottelusarjan, jossa sattui poikkeuksellisen paljon epäselviä tilanteita - jotka kaikki tulkittiin Jokereiden eduksi. En siis syytä etteikö Jokerit olisi ollut pelillisestikin parempi, mutta silti aikanaan mietitytti oliko puhdas sattuma, että epäselvyydet eivät tässä ottelusarjassa menneet yhtään ristiin?
Korostan, että Rantanen ei - sen enempää kuin minäkään - syytä ketään tietoisesta salaliitosta. Silti Rantasen kirjoitus esitti mielenkiintoisen psykologisen teoreeman tuomarien päänsisäisestä elämästä. Kyllähän toki yksittäisiä esimerkkejä löytyy myös sellaisista tuomarivirheistä, joista Jokerit on joutunut kärsimään - esim. Kärppien kuuluisa käsimaali. Mutta tämäkään ei vielä kumoa Rantasen syytöksiä, koska hänhän perusteli Jokereiden hyötymisen tuomarivirheistä johtuvan enemmän alitajuista reaktioista kuin harkitusta toiminnasta.
Kuitenkin, jos tällaista ilmiötä on missään laajuudessa olemassa, Jokerit hyötyy erityisasemastaan, vaikkei itse syyllistyisi mihinkään tuomittavaan. Tällöin SM-liigalla on yksi ongelma lisää...
Rantanen kirjoitti, että tuomarit eivät uskalla yleisesti epäonnistua otteluissa niin, että Jokerit olisi kärsivänä osapuolena. Koska Jokereilla on "erityissuhde" Jääkiekkoliitton Harkimon Kummola -kytkösten ja nyttemmin Sheddenin kaksoisroolin kautta, epäonnistuminen Jokereita vastaan kantautuisi helpommin liiton päättävien elinten tietoon ja sitä kautta vaikeuttaisi kyseisen tuomarin mahdollisuuksia päästä viheltämään kansainvälisiä otteluita. Jokereiden asema SM-liigassa takaisi sen, että siltä suunnalta tuleva kritiikki yksinkertaisesti otettaisiin enemmän huomioon kuin muiden seurojen esittämä arvostelu tuomareita kohtaan, ja siksi tuomari yrittäisivät välttää joutumasta Jokerileirin hampaisiin.
Esimerkiksi tästä Rantanen otti viime viikkoisen Jokerit-Tappara -pelin, josta hän kirjoitti, että hänen mukaansa olisi mahdotonta, että näin tasaisessa ottelussa joukkueiden välillä olisi noin suuri ero (muistaakseni "pikkukakkoset" 14-5) jäähyissä. Epätasaisessa ottelussa jäähyero olisi selitettävissä, mutta ei näin tasaisessa. Ottelun päätuomarista Jari Levosesta Rantanen kirjoitti, että Japa saattaa olla jopa Suomen kaikkien aikojen paras tuomari, mutta samalla hän olisi erityisen herkkä viheltämisensä suhteen, koska hänelle tuomarointi on pääelinkeino.
Omassa pienessä mielessäni tämä palautti mieleen vuoden 2002 loppuottelusarjan, jossa sattui poikkeuksellisen paljon epäselviä tilanteita - jotka kaikki tulkittiin Jokereiden eduksi. En siis syytä etteikö Jokerit olisi ollut pelillisestikin parempi, mutta silti aikanaan mietitytti oliko puhdas sattuma, että epäselvyydet eivät tässä ottelusarjassa menneet yhtään ristiin?
Korostan, että Rantanen ei - sen enempää kuin minäkään - syytä ketään tietoisesta salaliitosta. Silti Rantasen kirjoitus esitti mielenkiintoisen psykologisen teoreeman tuomarien päänsisäisestä elämästä. Kyllähän toki yksittäisiä esimerkkejä löytyy myös sellaisista tuomarivirheistä, joista Jokerit on joutunut kärsimään - esim. Kärppien kuuluisa käsimaali. Mutta tämäkään ei vielä kumoa Rantasen syytöksiä, koska hänhän perusteli Jokereiden hyötymisen tuomarivirheistä johtuvan enemmän alitajuista reaktioista kuin harkitusta toiminnasta.
Kuitenkin, jos tällaista ilmiötä on missään laajuudessa olemassa, Jokerit hyötyy erityisasemastaan, vaikkei itse syyllistyisi mihinkään tuomittavaan. Tällöin SM-liigalla on yksi ongelma lisää...