Vertailussa Central-divisioonan joukkueet

[JP]

Kahden aiemman esimerkin innoittama päätin tehdä vertailun myös keskidivisioonan joukkeista.

Maalivahdit

1. Nashville
Ykkössija menee niukasti Predatorsille oikeastaan ykkösmaalivahdin luotettavuuden sekä varmuuden perusteella. Viime kauden lopulla verenhyytymän vuoksi sivuun joutunut Tomas Vokoun on toipunut kesän aikana. Tilastojen valossa hän pelasi viime kaudella uransa parasta kautta, saldolla 36-18-7 2.67 0.919 ja neljä nollapeliä. Mutta miksi hän on Detroit-maalivahti Dominik Hasekin edellä? Hän pelasi paremman kauden kuin Hasek, jo senkin takia, että hän pelasi kaksi kuukautta pidempään. Nollapelejä Vokounilla oli yksi vähemmän. Torjuntaprosentti oli varsin lähellä Hasekin lukemaa (0.925). Päästettyjen maalien keskiarvossa Hasek oli selvästi edellä (2.09). Hyökkäysvoimastaan ja vahvasta puolustuksestaan tunnetussa Ottawassa pelannut Hasek sai ottelua kohden torjuttavakseen 25,9 laukausta. Rutkasti kokemattomamman Predators-puolustuksen takana Vokounilla vastaava luku oli 29,9.

Harvinaisesta viime kauden vaivastaan huolimatta Vokounia voi silti kutsua kestäväksi maalivahdiksi. Kolmen ykkösvahtikautensa aikana hänen pelaamansa ottelumäärän keskiarvo on 67,7 peliä. Mestaruushaaveita elättelevän joukkueen kannalta Vokoun on selvästi luotettavampi vaihtoehto. Kakkosvahtina aloittaa varmasti Chris Mason, nyt kun ainoa haastaja Pekka Rinne on olkapääleikkausen takia neljä kuukautta sivussa.

Arvosana 9

2. Detroit
Kolmannelle kierrokselleen Red Wingsin maalille lähtee Dominik Hasek. 41-vuotias veteraani pelasi viime kaudella erinomaista kautta, kunnes luokkasi nivusensa Olympialaisissa. Tässä muuten eräs tapaukseen liittyvä artikkeli, jonka Henkka aiemmin tänne postasi. On melkein mahdotonta odottaa ikämieheltä täysin tervettä kautta, niin paljon erinäiset vammat ovat viime vuosina kiusanneet. Täysissä ruumiinvoimissaan hän kuitenkin yhä on varteenotettava kaveri.

Hasekin loukkaantuessa Wingsin vakuutuksena on Chris Osgood. Hän olisi täysin kykeneväinen pelaamaan 50+ ottelua, mikäli tarve vaatii. Konferenssin parhaimmistoon hän ei toki lukeudu, mutta on silti vastuuntuntoinen maalivahti. Kaudella 2003-04 hän pelasi St. Louis Bluesin paidassa 67 ottelua, vieden loppukaudella onnettomasti pelanneen ryhmän pudotuspeleihin melkein väkisin.

Jos molemmat maalivahdit tulevat potemaan kolhujaan samanaikaisesti, on Red Wingsillä heittää uutta äijää maalille läjäpäin. AHL:n parhaaksi maalivahdiksi viime kaudella valittu Jimmy Howard on listassa ensimmäisenä. Täyspitkään ammattilaistason kauteen tottuakseen hän tarvitsee vielä yhden kauden AHL:ssä. Hänen lisäkseen Grand Rapids Griffinsin verkkoja vahtii 25-vuotias Stefan Liv, joka tekee Pohjois-Amerikan debyyttinsä pelattuaan HV71:n ykkösnimenä kuusi kautta. Kolmantena kaverina on 26-vuotias toistuvista selkävaivoista kärsinyt Joey MacDonald. Hän olisi jo viime kauden alussa päässyt kokeilemaan NHL:ssä, ellei olisi ollut edelleen toipilaana kesällä tapahtuneen selkäleikkauksen johdosta. Todellinen villi kortti Detroitin maalivahtikuviossa on 23-vuotias, AHL:ssä vähälle peliajalle jäänyt Drew MacIntyre. Silloin kun hän on Griffinsissä pelannut, lähes poikkeuksetta hän on ollut erittäin varma. AHL:n viime kauden pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Toronto Marliesia vastaan hän pääsi melkoiseen testiin. Ykkösenä pelannut Howard hälytettiin Edmontoniin vieraspeliin kesken sarjan, ja torjuntavastuu lankesi MacIntyrelle. Hän vastasi haasteeseen johdattamalla Griffinsin jatkoon, torjumalla kahdessa seuraavassa ottelussa 35 ja 41 kertaa.

Arvosana 8½

3. Chicago
Blackhawks-maalin tukahduttamisesta vastaa Nikolai Khabibulin. Heikon viime kauden jälkeen häneltä odotetaan roimaa tasonnostoa. Hänen palaamisensa tasolle, jolla hän pelasi kausilla 2002-03 ja 2003-04 onkin Chicagon pudotuspelihaaveiden kannalta elintärkeää. Aikeen onnistuminen jää nähtäväksi. Blackhawks kun ei työrauhan ja keskittymisen kannalta ole ollut sieltä miellyttävimmästä päästä. Tilannetta mutkistaa organisaation suhtautuminen tiettyihin pelaajiin. Luettuani Venäjälle siirtyneen hyökkääjän Pavel Vorobievin kommentteja on vaikeampaa kuvitella Khabibulinin menestyvän. Kakkosvahdin paikasta kilpailevat Patrick Lalime ja Sebastien Caron. AHL:n Norfolk Admiralsissa mahdollista NHL-ylöskutsua väijyy vuoden 2003 toisen kierroksen varaus Corey Crawford.

Arvosana 8

4. St. Louis
Pohjakosketuksen ottaneen St. Louisin maalinsuulla ykkösvahdin paikan ottanee Detroitista lähtöpassit saanut Manny Legace. Tilastojen perusteella hän pelasi erinomaisen runkosarjan, mutta pudotuspelisuoritukset ratkaisivat. Runkosarjan loppuvaiheilla hän hieman alkoi haparoida kuultuaan olevansa ykkönen tulevissa playoffeissa. Karu totuus valkeni pian Edmontonia vastaan kärsittyjen tappioden yhteydessä. Legacen henkinen kantti ei yksinkertaisesti riittänyt, tai sitä ei ollut lainkaan. Haastattelussa muutaman pelin jälkeen hän edellytti omalta edessään olevalta joukkueeltaan parempia otteita ja kehui kuinka Oilers-vahti Dwayne Roloson on saanut apuja omiltaan. Lisäksi hän piti itseään varmana sylkykuppina jo ennen kuin Red Wings oli vielä eliminoitu. Ratkaisevassa kuudennessa ottelussa hän ei kyennyt venymään, vaan päästi kolmannessa erässä kolme maalia. Jääden jokaisen maaliin jälkeen jäähän velttona pötköttämään. Tappion jälkeen hän oli ainoa pelaaja, joka avautui toimittajalle, puhuen hirttäytymisestä. Moista käyttäytymistä ei kannua vakavasti tavoittelevan joukkueen tule sietää, joten lähtö oli selviö. Kuvaavaa on, että loistavista tilastoista huolimatta, muutkaan joukkueet eivät häntä innoissaan havitellleet.

St. Louisin paineettomampi ympäristö saattaa sopia Legacelle paremmin. Runkosarjaa varten hän soveltuu mainiosti. Kakkosvahdin asemasta kamppailevat 23-vuotias Jason Bacashihua ja Curtis Sanford.

Arvosana 7+

5. Columbus
Blue Jacketsin maalivahtitilanne vaikuttaa varsin avoimelta. Ykkösvahdin paikka on pedattu joukkueen vuoden 2001 ykkösvaraukselle, Pascal Leclairelle. Entinen ykkösvahti Marc Denis kaupattiin Tampa Bayhin vaihdossa Fredrik Modiniin ja Fredrik Norrenaan. Kokonaisnumerolla kahdeksan varattu Leclaire on kehittynyt hieman odotettua hitaammin. AHL:n Syracuse Crunchissa hän pelasi melko epätasaisesti, kunnes viime kaudella hän onnistui valtaamaan NHL-paikan pelaten 33 ottelua. Hänen torjuntaprosenttinsa (0.911) kielii siitä potentiaalista, jonka olemassaolosta Blue Jackets-johto on vakuuttunut.

Oletetun kakkosmaalivahdin vakanssin ratkaisevat keskenään Fredrik Norrena ja Ty Conklin. Maalivahtiarviossa Columbus on peränpitäjänä, johtuen Leclairen testaamattomuudesta koko kauden mittaisena ykkösvahtina.

Arvosana 6½

 

[JP]

Puolustajat

1. Detroit
Red Wings-puolustajat Nicklas Lidström ja Mathieu Schneider tekivät viime kaudella 80 ja 59 pistettä mieheen. Vaikka he ovatkin jälleen vuoden vanhempia, on heidän pelinsä silti toimivaa. Lidströmin peli ei perustu nopeuteen eikä voimaan, joten hän kykenisi pelaamaan vielä kauan. Muu pakkikalusto on selvästi vahvistunut viime kaudesta. Syyskuun Kings-harjoitusottelussa polvensa siteet murtanut Niklas Kronwall on terveenä. Paluunsa hän teki vasta olympiatauon jälkeen, eikä pystynyt siihen hyökkäyspeliin, mistä hän on tullut tutuksi. Työsulkukauden aikana hänet valittiin AHL:n parhaaksi puolustajaksi (ensimmäisenä eurooppalaisena) tehoilla 13+40=53. Mikäli hän välttyy uusilta loukkaantumisilta, on merkittävä kausi odotettavissa.

Nashvillessa pelannut Danny Markov hankittiin paikkaamaan Jiri Fischerin jättämään puolustavan pakin aukkoa. Kolmen viimeisen paikan miehittäjiä ovat vauhdikas Brett Lebda, säilyvä Chris Chelios ja iso Andreas Lilja.

Arvosana 9+

2. Nashville
Predatorsin alakerta on huolellisesti ja kärsivällisyydellä rakennettu. Johtavina profiilipakkeina toimivat Kimmo Timonen ja Marek Zidlicky. Heidän takaansa on nousemassa NHL:n parhaimpiin lukeutuva nuorten puolustajien ryhmä. Etummaisin heistä on 23-vuotias Dan Hamhuis. Lainaan tässä kohtaa nimimerkki nuckin aiemmin kirjoittamaa tekstiä:

Hamhuis on mielestäni jo lähes ykköspakin tasolla koko liigan mittarilla. Menneellä kaudella 38 pistettä kauden 2003-04 26 pisteen jatkoksi ja ykköspaikka joukkueen puolustajien tasakenttä-/alivoimapisteissä (22 pistettä).

Menneellä kaudella Hamhuis voitti joukkueensa puolustajien tehopörssin, kellotti joukkueensa eniten peliminuutteja ottelua kohden ja taklasi Nashvillessa koko kauden pelanneista puolustajista selvästi eniten - nämä kaikki 23-vuotiaana. Mikäli ylivoimaminuutit lisääntyvät odotetusti, saattaa hätyytellä ensi kaudella jo 50 pisteen rajaa.

Minäkin uskon, että Ryan Suter ja Shea Weber tulevat lyömään ensi kaudella itsensä läpi. Molemmat näyttivät jo menneellä kaudella hienoja otteita ja menestyivät NHL:ssä nuoriksi puolustajiksi hyvin. Veikkaan, että ensi kaudella kaksikko tulee pelaamaan noin 20 minuuttia ottelussa ja molemmat tulevat tekemään noin 25 pistettä.

Kevin Klein pelasi hienon kauden Milwaukeessa (42 pistettä) ja erittäin hyvänä luistelijana myös häneltä voi odottaa tulevaisuudessa paljon. Voi olla, että vielä ensi kaudella Klein ei pääse nostamaan päätään muiden lahjakkaiden puolustajien takaa, mutta odotan hänestä tulevaisuudessa NHL-tasolle hyvää 3-4 puolustajaa. Ensi kaudella Klein voisi vakiinnuttaa paikkansa NHL:ssä ja parin kauden päästä ottaa isompaa roolia Predatorseissa.

Greg Zanonilta olen puolestani odottanut NHL-paikan lunastamista vahvojen Nebraska-Omahan yliopistokausien jälkeen jo muutaman kauden, mutta toistaiseksi tätä ei olla vielä nähty. Menneellä kaudella (jo 26-vuotias) Zanon otti ensimmäiset askeleensa NHL:ssä ja ensi kaudella luvassa lienee lisää. Veikkaan, että Zanon ottaa ensi kaudella paikkansa joukkueen kuudentena puolustajana.

Näiden puolustajien päälle kun lisätään vielä Kanadan nuorten MM-joukkueessa pelannut kesän 2005 ykköskierroksen varaus Ryan Parent, Vancouver Giantseissa menneellä kaudella hienosti pelannut Cody Franson ja HIFK:n lahjakas puolustaja Teemu Laakso, niin Nashvillen tulevaisuuden puolustusta voi vain kadehtia.

Muita mahdollisia puolustuslinjan täytemiehiä ovat Alex Henry ja Washingtonista tullut, lukuisista loukkaantumisista kärsinyt Nolan Yonkman.

Arvosana 8½

3. St. Louis
Bluesin joukkueessa puolustus on vahvin osa-alue. Eric Brewer, Christian Bäckman, Jay McKee, Barret Jackman, Dennis Wideman ja Bryce Salvador muodostavat kelvollisen kuusikon. Edellisillä kausilla Blues-puolustuksen suorituksia on oleellisesti heikentänyt useat loukkaantumiset. McKeen lisääminen auttaa, kun raskas fyysinen pelaaminen ei ole enää yksin Jackmanin harteilla.

Arvosana 8

4. Columbus
Puolustuksen rungon muodostavat Adam Foote, Rostislav Klesla, Bryan Berard, Duvie Westcott ja Ron Hainsey. Kuudennelle paikalle ovat tyrkyllä Aaron Johnson, Tomas Kloucek ja Ole-Kristian Tollefsen.

Arvosana 8-

5. Chicago
Blackhawksin puolustuksessa kokemusta edustavat Adrian Aucoin ja Jassen Cullimore. Muuten Chicago kilpailee Nashvillen kanssa parhaan nuoren kaartin omistuksesta. Viime kaudella läpimurron (69 5+27=32) suoraan junioreista tehnyt 21-vuotias Brent Seabrook otti jo ykköspakin aseman itselleen. Hän on tuleva kapteeni. Täyden tulokaskauden (81 9+12=21) pelannut 23-vuotias Duncan Keith tulee saamaan jälleen peliaikaa. Häntä on siunattu luontaisella ilmiömäisellä, kilpapyöräilijä Lance Armstrongiin verratulla kestävyydellä. Kovuutta ja perinteistä Blackhawks-asennetta tuo 26-vuotias Jim Vandermeer.

Mainitun viisikon jälkeen on kova kilpailu viimeisestä pelipaikasta. Kokeneimpana parhaassa asemassa lienee 24-vuotias Lasse Kukkonen, jolta jo yksi Pohjois-Amerikan kausi löytyy. Seuraavana on vuonna 2004 kokonaisnumerolla kolme varattu, 20-vuotias Cam Barker. Erinomaisesti luistelevana sekä fyysisenä tunnettu puolustaja on pelannut WHL:n Medicine Hat Tigersissa 0.84 pisteen keskiarvolla ottelua kohden. Seuraavana on viime kauden lopulla 25 ottelua pelannut, 191cm ja 108-kiloinen 21-vuotias Dustin Byfuglien. Hän omaa järkyttävän laukauksen ja monipuolisuutensa ansiosta voisi pelata myös hyökkääjänä. Varauksensa aikoihin hän muuten painoi hulppeat 125 kiloa!

Korkeamman profiilin pakkien varjossa 22-vuotias, OHL:n Plymouth Whalersistä lähtöisin oleva James Wisniewski on pelannut AHL-tasolla kaksi mainiota kautta, tehden 25 ja 35 pistettä. Palkkioksi hän pääsi pelaamaan Chicagossa (19 2+5=7). Viidentenä kilpailijana on 22-vuotias, Chicagosta kotoisin oleva Danny Richmond. Hänet hankittiin viime kaudella Carolinasta vaihdossa Anton Babchukiin. Vaikka hän pelasikin 10 ottelua sekä Carolinassa että Chicagossa, hänen luulisi tarvitsevan eniten AHL-kehitystä näistä haastajista.

Arvosana 7, Cam Barkerista huolimatta.

 

[JP]

Hyökkääjät

1. Detroit
Red Wingsin vahvuus on keskushyökkääjissä. Pavel Datsyuk, Henrik Zetterberg ja Robert Lang muodostavat yhden liigan pätevimmistä kolmikoista. Heidän laidoillaan pelaavat missä järjestyksessä tahansa Tomas Holmström, Jason Williams, Mikael Samuelsson, Kris Draper ja Johan Franzen. Yksi pelipaikka mennee joko Jiri Hudlerille tai Tomas Kopeckylle, jotka AHL:n mennäkseen joutuisivat altistumaan Waiver-listalle. Nelosketjussa vääntävät Kirk Maltby, Greg Johnson ja Dan Cleary. Valtteri Filppulalla on myös mahdollisuudet nousta kokoonpanoon, hänen pitäisi osoittaa kuuluvansa kolmeen ensimmäiseen ketjuun ja pystyvänsä auttamaan joukkuetta voittamaan. Häntä pidetään erittäin suuressa arvossa seurajohdon silmissä, joten se on vain ajan kysymys, milloin hän ylenee pysyvästi.

Vaikka 40 maalia tehnyt Brendan Shanahan onkin poissa, en näe syytä huoleen. Joukkueen muissa hyökkääjissä on leveyttä ja tasaisuutta niin paljon, että suurtakaan eroa ei huomaa. Shanahanin edellisten kolmen pudotuspelien aikana tekemät kolme pudotuspelimaalia ovat se tärkeämpi korvaamisen kohde.

Arvosana 9-

2. Nashville
Kesän aikana keskushyökkääjä Jason Arnottin verran vahvistunut Predators on hyökkäyksessä merkittävä haastaja Detroitille. Ketjut voisivat olla tällaiset:

Paul Kariya - Jason Arnott - Martin Erat
Steve Sullivan - David Legwand - Jean Pierre Dumont
Scott Hartnell - Josef Vasicek - Alexander Radulov
Scott Upshall - Jerred Smithson - Jordin Tootoo

Sentterikalusto on Red Wingsiä parempi nopeudessa, mutta pisteidentekovoimassa ei lähimainkaan. Detroitin laitahyökkääjät ovat parempien pelintekijäsenttereidensä ansiosta paremmassa asemassa. Muuten Nashvillen kokoonpano on todella tasapainoisesti koottu. Niukasti kuitenkin Red Wingsin takana.

Arvosana 9-

3. Columbus
Blue Jackets näytti viime kauden lopulla, mihin se parhaimmillaan pystyy. Keräsi viimeisistä 20 ottelusta n. 30 pistettä. Tämän kauden näkymät ovat Fredrik Modinin tulosta huolimatta astetta synkemmät, mikäli Nikolai Zherdevin kanssa ei synny sopimusta. Potentiaalia hyökkäyksessä on, mutta todellinen venyminen on tarpeen, jos playoffeihin mielitään. Zherdevin mukanaollessa ketjut näyttävät tältä:

Rick Nash - Sergei Fedorov - Nikolai Zherdev
Fredrik Modin - Gilbert Brule - David Vyborny
Jason Chimera - Manny Malhotra - Jaroslav Balastik
Jody Shelley - Alexander Svitov - Dan Fritsche

Arvosana 8

4. Chicago
Todettuaan, että Martin Lapointe, Matthew Barnaby ja Curtis Brown eivät olleet ratkaisu, Blackhawks hankki tänä kesänä itselleen ykkösketjutason pelaajan. Martin Havlat tuo joukkueen hyökkäykselle kaivattua uskottavuutta. Ahkera, mutta liian kalliin sopimuksen välimieskäsittelyssä saanut Kyle Calder vaihtui Philadelphian Michal Handzusiin. Nähtäväksi jää, millaiseksi ykkössentteriksi aiemmin vähempään vastuuseen mieltyneestä pelaajasta on.

Martin Havlat - Michal Handzus - Tuomo Ruutu
Bryan Smolinski - Denis Arkhipov - Radim Vrbata
Rene Bourque - Patrick Sharp - Martin Lapointe
Tony Salmelainen - Mikael Holmqvist - Brandon Bochenski

Kokoonpanossa on runsaasti potentiaalia, mutta myös kysymysmerkkejä nuorten pelaajien johdosta. Tämä on kuitenkin kunnioitettava lähestymistapa, joten siitä pisteet Blackhwaksille!

Arvosana 7+

5. St. Louis
Bluesilla ei ole Chicagon kaltaista nuorten pelaajien katrasta, joten heidän on ollut täytettävä kokoonpano veteraaneilla. Nuorta voimaa edustavat 23-vuotias kahden suunnan sentteri Jay McClement, energinen 23-vuotias Lee Stempniak ja 22-vuotias, tulokasleirillä erittäin hyvin esiintynyt, Minnesota State-Mankato –yliopistosta siirtynyt David Backes.

Keith Tkachuk - Petr Cajanek - Vladimir Orszagh
Dallas Drake - Doug Weight - Bill Guerin
Lee Stempniak - Jay McClement - Dan Hinote
David Backes - Ryan Johnson - Jamal Mayers

Arvosana 6½

Kokonaisarvio:

1. Detroit
2. Nashville
3. Columbus
4. Chicago
5. St. Louis

 

[Mintsu]

Martin Rucinsky ilmeisesti unohtui Blues hyökkäyksestä. Itse nostaisin St. Louisin Chicagon edelle kokonaisuutena.

 

[Mr. Penguin]

Ohhoh, onpas hyvä vertailu JP:ltä. Itse olen melkeinpä täysin samaa mieltä kaikesta lukuunottamatta Bluesin arvioita. Kyllä tosiaan Blues kuuluu ehdottomasti Chicagon, ehkä jopa Columbuksen edelle. Mutta ei siinä mitään, mielenkiintoista oli lukea tämä pläjäys, kiitos siitä!

 

[Henkka]

Todella hyvät analyysit JP:ltä. St. Louis voi nimien perusteella näyttää monien mielestä vahvemmalta, mutta itse en usko joukkueeseen edelleenkään. Ikärakenne on avainhyökkääjien osalta yksinkertaisesti liian vanha menestyäkseen. Siksi veikkaankin, että Blues tulee olemaan ensi kaudella vain suojatyöpaikka muutamalle veteraanille.

 

[JP]

Martin Rucisnky ilmeisesti unohtui Blues hyökkäyksestä. Itse nostaisin St. Louisin Chicagon edelle kokonaisuutena.

Aivan oikein, Rucinsky pääsi unohtumaan. Syvyyskarttojen osalta selailin vanhentunutta lehteä, jossa häntä ei vielä ollut hankittuna.

 

[Nshr]

Erittäin asiallinen ja täyteläinen avaus JP:ltä. Oikeastaan minulla ei ole mitään lisättävää arvosteluihin - sijoitukset yms. näyttävät kaikin puolin oikeilta. Toisaalta Detroitin ja Nashvillen keskinäistä paremmuutta on vaikea ennakoida, sillä molempien joukkueet ovat hyvin tasavahvoja.

Keskisestä divisioonasta vielä sen verran, että mielestäni sen taso on noussut viime kauteen verrattuna. Papereilta katsottuna kaikki joukkueet Red Wingsiä lukuun ottamatta ovat parantuneet, joten ehkäpä Predatorsin ja Red Wingsin lisäksi pudotuspeleissä nähdään myös kolmas Centralin joukkue.

 

[Parker27]

Keskisestä divisioonasta vielä sen verran, että mielestäni sen taso on noussut viime kauteen verrattuna. Papereilta katsottuna kaikki joukkueet Red Wingsiä lukuun ottamatta ovat parantuneet, joten ehkäpä Predatorsin ja Red Wingsin lisäksi pudotuspeleissä nähdään myös kolmas Centralin joukkue.

En usko että Central divisioonasta nähdään muita joukkueita pleijareissa kuin Detroit ja Nashville. Pacific divisioona on Läntisen konferenssin kovin lohko josta veikkaan neljän joukkueen pääsevän jatkoon. Anaheim, Phoenix, San Jose ja Dallas. Sitten vielä Northwest josta veikkaan jatkoon Coloradoa ja Calgarya. Rannalle jäisivät siis Los Angeles, Columbus, Chicago, St.Louis, Edmonton, Vancouver & Minnesota.

Täytyy kyllä sanoa että Läntinen konferenssi näyttää todella mielenkiintoiselta ja voittaa Idän puolen mennen tullen.

 

[teemu_s]

Soraääni tähän ketjuun

Mielestäni Detroit ei ole keskisen divisioonan paras joukkue vaikka kuinka kääntelisi. Sen puolustus ja sentteriosasto voisivat olla osa-alueina parhaat mutta ei muuten. Hyökkäyksessä laituriosasto on aika suljua verrattuna Nashvilleen tai vaikkapa St. Louisiin. Yksittäisissä pelaajissa jopa Columbus tai Chicago antaisi ratkaisuja kahteen ensimmäiseen ketjuun Detroitille.

Viime kauden rämpimisestä huolimatta lahjakkain veskari taitaa muuten löytyä kuitenkin Chicagosta. Vai tekeekö Khabibulin rogainejoset ja tyytyy nauttimaan palkasta?

 

[ms.qvist]

1. Detroit
Red Wingsin vahvuus on keskushyökkääjissä. Pavel Datsyuk, Henrik Zetterberg ja Robert Lang muodostavat yhden liigan pätevimmistä kolmikoista. Heidän laidoillaan pelaavat missä järjestyksessä tahansa Tomas Holmström, Jason Williams, Mikael Samuelsson, Kris Draper ja Johan Franzen. Yksi pelipaikka mennee joko Jiri Hudlerille tai Tomas Kopeckylle, jotka AHL:n mennäkseen joutuisivat altistumaan Waiver-listalle. Nelosketjussa vääntävät Kirk Maltby, Greg Johnson ja Dan Cleary. Valtteri Filppulalla on myös mahdollisuudet nousta kokoonpanoon, hänen pitäisi osoittaa kuuluvansa kolmeen ensimmäiseen ketjuun ja pystyvänsä auttamaan joukkuetta voittamaan. Häntä pidetään erittäin suuressa arvossa seurajohdon silmissä, joten se on vain ajan kysymys, milloin hän ylenee pysyvästi.

Minä taasen veikkaan, että hyökkäykseen punnertaa tiensä myös Darryl Bootland - jollei sitten joukkueeseen hankita vastaavan osaston miestä tekemään tilaa muille pelaajille ja etenkin tuomaan edes rahtunen fyysistä pelotetta hyökkäykseen.

Jos kauteen lähdetään JP:n ehdottamalla kokoonpanolla niin sanoisin, että ongelmia tullee taasen keväällä kun joukkueesta puuttuu tarpeeksi niitä tehokkaita ja innokkaita likaisen työn tekijöitä - Maltbya en tällaiseksi pelaajaksi enää lue, hänen otteista paistaa läpi kaikenmoinen "velttous". Ainakin edellinen kausi osoitti varsin vahvasti sen ettei hän ole enää se Maltby joka joukkueessa pelasi jokunen kausi sitten. Tiedä sitten mikä vaikutus MC:n seurasiirrolla oli siihen, että Maltbyn tehokkuus omalla osa-alueellaan putosi. McCartyn pelatessa joukkueessa löytyi kuitenkin aina pelaaja joka "suojeli" Maltbya hänen pelatessaan oman roolinsa mukaista ärsyttävää kiekkoa.

Mielelläni näkisin Maltbyn ulkoistettavan jollei tahti parane, paljon mielummin katson joukkueessa myös nuoruuden intoa ja raivoa eli Bootlandia.

vlad.

 

[JP]

Minä taasen veikkaan, että hyökkäykseen punnertaa tiensä myös Darryl Bootland - jollei sitten joukkueeseen hankita vastaavan osaston miestä tekemään tilaa muille pelaajille ja etenkin tuomaan edes rahtunen fyysistä pelotetta hyökkäykseen.

Darryl Bootlandia en maininnut, sillä epäilen, että hän ei joukkueeseen harjoitusleirillä yllä. Hänen edustamansa pelitapa on ehdottomasti tarpeen myös Red Wingsissä, mutta nähtäväksi jää, riittävätkö hänen rahkeensa NHL-paikan vakiinnuttamiseen.

Mielestäni Detroit ei ole keskisen divisioonan paras joukkue vaikka kuinka kääntelisi. Sen puolustus ja sentteriosasto voisivat olla osa-alueina parhaat mutta ei muuten. Hyökkäyksessä laituriosasto on aika suljua verrattuna Nashvilleen tai vaikkapa St. Louisiin. Yksittäisissä pelaajissa jopa Columbus tai Chicago antaisi ratkaisuja kahteen ensimmäiseen ketjuun Detroitille.

Detroit keräsi viime kauden runkosarjassa 124 pistettä. Laitahyökkääjissä ainoat muutokset ovat Brendan Shanahanin ja Steve Yzermanit poistumiset. Tilalle ovat tulossa Shanahania nopeampi puolustava sentteri Greg Johnson sekä joku kolmikosta Jiri Hudler/Tomas Kopecky/Darryl Bootland. Puolustuksessa marraskuun lopulta sivussa olleen Jiri Fischerin roolissa tulee toimimaan viime kauden Andreas Liljan sijaan Danny Markov. Markov on Liljaa huomattavasti fyysisempi ja nopeampi. Lisäksi Niklas Kronwall pääsee aloittamaan kauden terveenä, menetettyään melkein koko viime kauden. Puolustuspää on siis selvästi vahvistunut.

Tämän joukkueen suljulla laituriosastolla sijoituttiin NHL:n runkosarjan ykköseksi. En usko, että joukkueen kyvyt ovat muuttuneet kesän aikana huonompaan suuntaan. Yhtä suureen pistelukemaan tuskin ylletään, mutta divisioonan ykköspaikan säilymiseen uskon.

 

[Henkka]

Minä taasen veikkaan, että hyökkäykseen punnertaa tiensä myös Darryl Bootland - jollei sitten joukkueeseen hankita vastaavan osaston miestä tekemään tilaa muille pelaajille ja etenkin tuomaan edes rahtunen fyysistä pelotetta hyökkäykseen.

Mielelläni näkisin Maltbyn ulkoistettavan jollei tahti parane, paljon mielummin katson joukkueessa myös nuoruuden intoa ja raivoa eli Bootlandia.

vlad.

Bootlandin onnistumista toivoisin toki myös, mutta valitettavasti en siihen usko. Babcock ei ole miestä erityisesti kehunut juuri missään ja uskonkin, että Hudler tai Kopecky ovat ne nuoret jotka joukkueeseen ainoina pystyvät puskemaan. Myös Filppulan nousua ylös on väläytelty, mutta hänen uskon pelaavan pääosin farmissa ja vain stunttaavan sentterien loukkaantumisia.

Maltbyn kohdalta toivoisin kauppaamista ja ehkä sitä onkin vireillä, koska Red Wingsillä on nyt neljä alivoimaspesialistia ilman Maltbyäkin. Draper, Johnson, Franzen ja Cleary. Lisäksi Zetta-Datsyuk -kaksikko on pelannut myös alivoimassa hajavaihtoja, Zetta heistä selvästi enemmän.

Maltbyn ainoa vahvuus mitä hän tuo nykyjoukkueeseen on alivoimatappamisen taito ja siinä hän ei kuitenkaan ole korvaamaton edellämainittujen miesten takia. Esim. Johan Franzen alivoimatilasto viime kaudelta oli hirmuinen, mies pelasi yhdessä vaiheessa 25 ottelun putken "päästämättä" maalia kertaakaan, kun oli itse pelaamassa alivoimaa.

Toivoisin Maltbylle treidiä, jolla nuorille tehtäisiin lisää tilaa tai sitten tämän turvin voitaisiin hankkia se maalintekijälaituri. Sitä toivon viimeiseen asti, että joukkue ei hankkisi maalintekijää tämän nykrosterin lisäksi ilman jonkun kauppaamista. Muuten nuorten ainoaksi mahikseksi päästä avauskokoonpanonon jää jonkun avainpelaajan loukkaantuminen.

 

[ms.qvist]

Bootlandin onnistumista toivoisin toki myös, mutta valitettavasti en siihen usko. Babcock ei ole miestä erityisesti kehunut juuri missään ja uskonkin, että Hudler tai Kopecky ovat ne nuoret jotka joukkueeseen ainoina pystyvät puskemaan. Myös Filppulan nousua ylös on väläytelty, mutta hänen uskon pelaavan pääosin farmissa ja vain stunttaavan sentterien loukkaantumisia.

Eli jos epäilemäsi skenaario pitää paikkansa niin minun on tosiaankin käytävä kaivamassa kellarista esille Wings-Avs -yhteenotot 90-luvulta sekä joukko muita nauhoja joissa pelasi kaikkea muuta kuin munaton Wingsit.

Menneet kaudet ovat osoittaneet karulla tapaa sen missä on joukkueen suurin puutos, joten pitäisin todella hämmästyttävänä tyhmyytenä sitä jos jälleen kerran lähdettäisi kauteen täyttämättä tätä huutavaa vajetta eli fyysistä pelaajaa hyökkäyksessä. Ihmettelen sitä jos Bootlandin ohi ajaa Hudler, joka mielestäni edustaa sellaista pelaajaa jolle ei ole sijaa tämän hetken Wings-kokoonpanossa mikä on muutenkin täynnänsä kevyehköjä pelaajia joista ei välttämättä ole kannattelemaan joukkuetta eteenpäin fyysisiä vastustajia vastaan. Kopecky nyt sentään jossain määrin tuo kokoa hyökkäykseen joten hänen ajamisensa joukkueeseen on ymmärrettävää mutta hänkää ei mielestäni ole erityisesti juuri sellainen pelaaja joka joukkueesta puuttuu, tähän rooliin Bootland sopisi paljon paremmin - hän kun nyt kuitenkin meriittiensä puolesta toisi edes jossain määrin tiettyä fyysisyyttä joukkueeseen, sellaista mitä joukkueesta on puuttunut sitten MC:n lähdön.

Jos minä lähtisin ajamaan joukkueeseen sisään nuoria niin ne olisivat juuri Kopecky ja Bootland - muut nuoret saisivat sitten pelata jämä pelejä tai popsia popcornia pressikatsomon puolella.

Itse toivoisin tosiaankin Maltbyn ulkoistamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja hänen jättämän aukon täyttämistä nuoruuden innolla - siinä tapauksessa jos siirtorajalla tarvitaan vahvistuksia niin sellaisen voi sitten hankkia tuomaan kokemusta hyökkäykseen mutta tuolloinkin on oltava todella tarkkana sen kanssa millainen pelaaja joukkueeseen hankitaan ja edustaako hän pelityyliltään sitä mitä joukkue kaipaa tai onko hän parempi kyseiseen rooliin kuin omat nuoret.

vlad.

 

[ms.qvist]

Puolustajat

1. Detroit
Red Wings-puolustajat Nicklas Lidström ja Mathieu Schneider tekivät viime kaudella 80 ja 59 pistettä mieheen. Vaikka he ovatkin jälleen vuoden vanhempia, on heidän pelinsä silti toimivaa. Lidströmin peli ei perustu nopeuteen eikä voimaan, joten hän kykenisi pelaamaan vielä kauan. Muu pakkikalusto on selvästi vahvistunut viime kaudesta. Syyskuun Kings-harjoitusottelussa polvensa siteet murtanut Niklas Kronwall on terveenä. Paluunsa hän teki vasta olympiatauon jälkeen, eikä pystynyt siihen hyökkäyspeliin, mistä hän on tullut tutuksi. Työsulkukauden aikana hänet valittiin AHL:n parhaaksi puolustajaksi (ensimmäisenä eurooppalaisena) tehoilla 13+40=53. Mikäli hän välttyy uusilta loukkaantumisilta, on merkittävä kausi odotettavissa.

Nashvillessa pelannut Danny Markov hankittiin paikkaamaan Jiri Fischerin jättämään puolustavan pakin aukkoa. Kolmen viimeisen paikan miehittäjiä ovat vauhdikas Brett Lebda, säilyvä Chris Chelios ja iso Andreas Lilja.

Muutama sana Wings-puolustajista.

Lidström täyttää varmasti edelleen paikkansa puolustuksen ehdottomana liiderinä, Schneider taasen pelannee viimeistä kauttaa Wings-paidassa, tai näin ainakin toivon hiljaa mielessäni.

Toivon ehdottomasti, että Kronwall saa pelata ehjän kauden ja sen myötä kokemusta lisää, parhaimmassa tapauksessa hän kolkuttelee pakiston toiseksi parhaimman pelaajan "titteliä" jo keväällä, joskin tämä vaatii kyllä melkoista venymistä mutta kaikkihan on mahdollista. Muistikuvieni mukaan Kronwall pelaa myös suhteellisen fyysistä peliä joten tässä suhteessa hän voi olla tulevaisuudessa todella kompakti paketti - enemmin minun makuuni kuin Lidström jonka pelistä en erityisemmin nauti juuri siitä puuttuvan agression tähden, muuten kyllä arvostan pelaajan taidot korkealle jos objektiivisesti ryhdyn häntä tarkastelemaan.

Daniil "Danny" Markov on mielestäni todella kiinnostava hankinta. Mikäli hän pelaa yhtään samalla tasolla kuin olympialaisissa, joissa hän pelasi mielestäni hyvin, ollen parempi kuin moni NHL:n tähtistatuksen hankkinut puolustaja, hän on ehdoton vahvistus puolustukseen ja jos peliin tulee ripaus lisää agressiivisuutta niin ehkäpä hän kasvaa todellakin Fischerin manttelinperijäksi. Muutoinkin olen saanut hänestä periksiantamattoman pelaajan kuvan mitä olen menneinä vuosina peliesityksiä seurannut, muun muassa hänen tulokaskaudellaan (?) Torontossa.

Lebda, Chelios ja Lilja ovat sitten ne kolmesta viimeisestä paikasta kilpailevaa pakkia, oikeastaan voisin sanoa, että varmuudella pakistossa pelaa Chelios joten todellinen kilpailu käydään loppujen lopuksi Lebdan ja Liljan välillä ja jos Markov pelaa todella hyvin niin en laisinkaan ihmettele sitä, että Lilja voisi pudota pelaamaan jämäpelejä, Chelios tuskin kuitenkaan koko kautta pelavaa vaan eiköhän hän jonkun lepopäivänkin halua.

vlad.

 

[Maaginen mailavirtuoosi]

Kyllähän Central oli viime vuonna melko selvästi jakautunut kahden kerroksen väeksi. Tänä vuonna varmaan on hieman tasaisempaa. Detroit ja Nasville varmaan on kärkikaksikko tänäkin vuonna. Columbus ja St. Louis pääsee kuitenkin varmaan jo lähemmäs. Chicago taas saattaa olla vaikeuksissa tämänkin kauden, jos ei ykkösketju sitten ala aivan hurjaksi.

ps. eikös Detroitilla ollu omakin ketju täällä...

 

[ms.qvist]

ps. eikös Detroitilla ollu omakin ketju täällä...

Kyllä löytyy, vieläpä ensimmäiseltä sivulta:

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=33503&page=1

vlad.