Venäjä Torinossa 2006

  • 32 750
  • 263
Tila
Viestiketju on suljettu.

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Venäjän pitäisi potkia kaikki huru-ukot pois vaihtoaitiosta, kouluttaa hyviä maalivahteja ja puolustajia ja alkaa roolittaa joukkue 2000-luvun vaatimusten tavoin. Muuten saamme nähdä vuodesta toiseen Venäjän virtuoosimaisesti hyökkäävän joukkueen, joka sijoittuu n. sijoille 2-8 isoissa kisoissa, koska ihan loppupeleissä pitää osata voittaa, eikä kikkailla näyttävästi. Lisäksi tähdet pitää valjastaa pelaamaan joukkueelle, eikä toisinpäin.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Mängimies kirjoitti:
Itseasiassa vuoden 1993 maailmanmestaruus taitaa olla ainoa arvoturnauksen voitto Venäjän lipun alla, vai olenko väärässä?

Onhan se. 1992 Albertvillessä Olympiakultaa juhli vielä Neukkulajäänne Itsenäisten Valtioiden Yhteisö, eli IVY.
 

Rontti

Jäsen
Suosikkijoukkue
paska kiekko
The Original Jags kirjoitti:
Näin on. Herkästi unohtuu mm. alkusarjan peli Ruotsia vastaan, joka oli mielestäni kisojen paras yhden joukkueen esittämä kiekkonäytös. Venäjä saattoi hyvinkin olla turnauksen potentiaalisin joukkue. En käytä sanaa paras, vaan potentiaalisin.
Ruotsin nöyryyttäminen melko merkityksettömässä alkusarjassa on vaan aika laiha lohtu loppujen lopuksi, kun Leijonat tekivät nämä kaverit välierämatsissa täysin aseettomiksi. Kyllä kaikki tietävät venäläisten superyksilöiden taidot, mutta NHL:n runkosarjassa viskattu "niskantakaa-selällään-silmätkiinni-360spinni-frontgrabi" -vuoden maalilla ei ole paskan merkitystä kun Stanley Cupeja tai kultamitaleja jaetaan. Nämä suoritukset näkyvät sitten kyllä myöhemmin tilipussissa ja fanien koostevideoissa.

Tuossa hieman aiemmin mainittu huru-ukkojen poisto vaihtoaitiosta olisi minunkin mielestäni yksi tärkeimmistä jutuista, jos Venäjän pelaamista halutaan tuoda 2000-luvulle. Voihan tietysti olla mahdollista, että Venäjällä ei yksinkertaisesti ole muita valmentajia kuin näitä huru-ukkoja.
 

vetoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia, Bolts
Milkä on Venäjän valmentajien tilanne olympialaisten jälkeen? Muistaakseni Jukka Koivu kertoi keskustelleensa Vladimir Jursinovin kanssa ja Jursi sanoi, että valmennuskolmikko vaihtuu (MM-kisojen jälkeen)? Vladimir Krikunov on mielestäni tehnyt esikuntansa (Mihailov, Jursinov) kanssa hyvää työtä ja Venäjä on kasvanut kurittomista yksilöistä melko yhtenäiseksi joukkueeksi, josta saatiin jo ihan vertailukelpoinen todiste Torinossa. Venäjä kampesi hallitsevan olympiavoittaja Kanadan puolivälierässä puhtaasti 2-0. Suomea vastaan turhautuminen nousi esiin ja toisen erän jälkeen venäläiset näyttivät hyväksyneen välierätappion tulleen.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Rontti kirjoitti:
Tuossa hieman aiemmin mainittu huru-ukkojen poisto vaihtoaitiosta olisi minunkin mielestäni yksi tärkeimmistä jutuista, jos Venäjän pelaamista halutaan tuoda 2000-luvulle. Voihan tietysti olla mahdollista, että Venäjällä ei yksinkertaisesti ole muita valmentajia kuin näitä huru-ukkoja.

Igor Larionovia houkuteltiin kesällä 2004 Venäjän GM:n tehtäviin. Igorin ehtona oli, että valmentajaksi tulee Larry Robinson (THN tietolähteenä) ja koko juttu kaatui tähän vaatimukseen. Ehkä Venäjän kannattaisi kokeilla ulkolaista valmentajaa, mutta unohtakaa Curre Lindström.

Raimo Summanen voisi olla hyvä Venäjän maajoukkueen valmentaja. : )
 

1936

Jäsen
Suosikkijoukkue
1963 | 2021
Tässä IIHF:n julkaisema maailmanranking. Joukkueiden esitykset neljän vuoden sykleissä.


------------------------------------

1 Sweden--4,030
2 Canada--3,940
3 Czech Republic--3,930
4 Slovakia--3,805
5 Finland--3,765
6 Russia--3,725
7 USA--3,575
8 Switzerland--3,525
9 Latvia--3,335
10 Germany--3,270


------------------------------------

Kyllähän Venäjää voi tonkin rankingin perusteella aiheellisesti Blues-ilmiöstä kärsiväksi joukkueeksi haukkua.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
The Original Jags kirjoitti:
Harmi vaan, että Suomen joukkue on täynnä henkisesti heikkoluontoisia pelaajia, jotka eivät osaa voittaa isoa ottelua. Eivät koskaan.

Sinulle fanittaminen näyttää olevan jatkuvaa kilpailua. Mikähän siinä sitten on, että Venäjä ei voita, jos kyseessä ei ole huono joukkuepelaaminen?
 

L4E

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauma Luk
jupster kirjoitti:
Tässä IIHF:n julkaisema maailmanranking. Joukkueiden esitykset neljän vuoden sykleissä.
Onkohan missään tietoa miten nuo sijoitukset pisteytetään? WC04 ei ole tuossa mukana ja kiinnostaisi tietää paljonko se nostaisi Suomen asemia.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mängimies kirjoitti:
Itseasiassa vuoden 1993 maailmanmestaruus taitaa olla ainoa arvoturnauksen voitto Venäjän lipun alla, vai olenko väärässä?

Näin taitaa olla, nimittäin Albetvillen olympialaisissa joukkue kulki nimellä IVY, eli Venäjän menestys arvokisoissa on joukkueen potentiaaliin ja taitoon nähden luvattoman heikko - syitä tähän en nyt ryhdy erittelemään.

vlad.

edit: Kannattaisi lukea ketju loppuun saakka, vastaushan tuli jo aikaa sitten.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Johannes kirjoitti:
Venäjän pitäisi potkia kaikki huru-ukot pois vaihtoaitiosta, kouluttaa hyviä maalivahteja ja puolustajia ja alkaa roolittaa joukkue 2000-luvun vaatimusten tavoin. Muuten saamme nähdä vuodesta toiseen Venäjän virtuoosimaisesti hyökkäävän joukkueen, joka sijoittuu n. sijoille 2-8 isoissa kisoissa, koska ihan loppupeleissä pitää osata voittaa, eikä kikkailla näyttävästi. Lisäksi tähdet pitää valjastaa pelaamaan joukkueelle, eikä toisinpäin.

Mikäs vika siinä on jos joku hyökkää virtuoosimaisesti ja kikkailee sijoille 2-8? Mieluummin katselen tollaista Venäjää kuin jatkuvasti 4-5 äijää kiekon alla pitävää Suomea. Joka sijoittuu sijoille 2-7.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Johannes kirjoitti:
Venäjän pitäisi potkia kaikki huru-ukot pois vaihtoaitiosta, kouluttaa hyviä maalivahteja ja puolustajia ja alkaa roolittaa joukkue 2000-luvun vaatimusten tavoin. Muuten saamme nähdä vuodesta toiseen Venäjän virtuoosimaisesti hyökkäävän joukkueen, joka sijoittuu n. sijoille 2-8 isoissa kisoissa, koska ihan loppupeleissä pitää osata voittaa, eikä kikkailla näyttävästi. Lisäksi tähdet pitää valjastaa pelaamaan joukkueelle, eikä toisinpäin.

Ongelmana vaan taitaa olla se, että venäläinen valmennusperinne on tätänykyä täynnä näitä huru-ukkoja, kovin harva valmentaja on sisäistänyt modernit valmennusmetodit - näin todettiin eräässä urheilukanavan Venäjä matsissa kommentaattorin suulla (olikohan matsi Kazakstania vastaan). Jos valtaosa seuravalmennuksesta on vanhanaikaista, eli joukkueita ei rooliteta, on vaikea kuvitella, että maajoukkuettakaan sen suuremmin roolitettaisi. Torinossa oli toki hitusen esimakua roolittamisesta mutta kovin köykäiseltä se vaikuttaa esim. Suomen maajoukkueen roolittamiseen ja peluuttamiseen, Venäjän maajoukkueen "roolittaminen" toimii aivan väärällä vuosituhannella - sellaisella ei yksinkertaisesti voi pärjätä nykyaikaisessa kiekossa.

Joukkueessa on potentiaalia ja tähtiä, sen mukana suurenmoista taitoa mutta aivan liian monella pelaajalla on samalla löysä pelimoraali. Niin kauan kuin peli sujuu suunnitelmien mukaan moraali pysyy kasassa mutta kun tulee ongelmia alkaa selkäranka suoristua yhdellä jos toisella. Ikävä kyllä hyvän työmoraalin omaavat pelaajat ovat selkeässä vähemmistössä, tällaisiksi laskin kaikesta huolimatta esim. Ovetshkinin (on otettava huomioon kuinka nuori hän on ja silti oli ehdottomasti joukkueen parhaimmistoa ja hänen selkärankansa katkesi mielestäni vasta viimeisten joukossa), Malkin (hänen miinuksensa on Kanada-matsin lopun typeryys, muuten loistavaa peliä korkealla työmoraalilla) ja itse nostaisin esille myös Kasparaitiksen - hänen sisusta ja taistelijanluonteesta suurin osa joukkueen jäsenistä saisi ottaa mallia, (Suomi-ottelun loppu oli turhautumista mutta itse olisin valmentajana pistänyt herran nollalinjasta huolimatta pelaamaan "riskirajalla" pelin alusta lähtien ja katsonut tuoko tällainen peluutus tulosta eli hermostuuko joku tai jotkut suomalaisista siihen).

Ehkäpä Venäjän kannattaisi seuraavaksi nöyrtyä sen verran, että suuntaavat katseensa valmentajakuvioissa ulkomaille - jos ei päävalmentajaksi niin kakkoseksi ulkomaalainen valmentaja tuomaan uutta oppia ja tehokkuutta valmennukseen. Ehdottomasti tämän ulkomaalaisen olisi oltava kokenut ja kovapintainen jolla riittäisi arvovaltaa pistää ajoittain kiukuttelevat tähdet ojennukseen (esim. Kovaltshukin, joka on suurimmassa osassa miesten maaotteluista osoittautunut todella tehottomaksi ja huonon työmoraalin omaavaksi pelaajaksi).

vlad.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Major Julli kirjoitti:
Mikäs vika siinä on jos joku hyökkää virtuoosimaisesti ja kikkailee sijoille 2-8? Mieluummin katselen tollaista Venäjää kuin jatkuvasti 4-5 äijää kiekon alla pitävää Suomea. Joka sijoittuu sijoille 2-7.

Eihän siinä mitään vikaa ole jos tyytyy sijoihin 2-8 ja sen mukaisesti sitten pistää kaiken hyökkäyspotentiaalin peliin ja esittää hetkittäin todella huikeaa kiekkoa, mutta jos sitä haluaa menestystä eli sen kultaisenkin mitalin joskus voittaa niin pelisysteemiä kannattaisi muuttaa jonkin verran modernimmaksi - Venäjä voisi pitää mukana jotain vanhaa eli taituruutta kiekollisessa pelissä mutta ottaa mukaan myös modernin kiekon piirteitä eli roolitusta yhdistettynä kovaan työmoraaliin niin niitä palkintojakin alkaisi tulla toisella tapaa ja sanoisinpa ettei lopputulos kaukalossa niin kovin paljoa kehnommaksi (vähemmän viihdyttäväksi) muuttuisi vrt. esim. Red Wings 1996-97. Taidon lisäksi voittamiseen tarvitaan nykyään mm. nöyryyttä, työmoraalia, yritteliäisyyttä, fyysisyyttä (muodossa tai toisessa).

vlad.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Major Julli kirjoitti:
Mikäs vika siinä on jos joku hyökkää virtuoosimaisesti ja kikkailee sijoille 2-8? Mieluummin katselen tollaista Venäjää kuin jatkuvasti 4-5 äijää kiekon alla pitävää Suomea. Joka sijoittuu sijoille 2-7.

Samoin minäkin, koska taktisesti Venäjää fiksumpi Suomi saattaa saada kultamitalin taitavamman Venäjän joukkueen nenän edestä tämän ansiosta jonain päivänä. Venäjän kiekkoa on hienoa katsella, kun se sujuu. Hämmästyttävää on vaan se kyvyttömyys tehdä mitään, kun peli ei suju.

Onhan se nyt huumoria, että herrat Jursinov ja Mihailov patsastelivat Torinossa Venäjän vaihtoaitiossa. Se on ihan sama kuin Suomella olisi esim. Pentti Matikainen ja Rauno Korpi vahtimassa Westerlundin touhuja pelien aikana vaihtoaitiossa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös