Jotenkin Venäjän pelistä jäi käteen aneemisuus ja alistuneisuus. Lisäksi joukkue onnistui tuhoamaan johtoaseman kahdessa tärkeässä pelissä Ruotsia ja USA:a vastaan. Tosin ainakin USA:n tasoitusmaali olisi pitänyt ehdottomasti hylätä. Tuomarin moka.
Mutta joukkueen sisällä pelaajien väliset tasoerot olivat liian suuret. Venäjä ei ole moniin vuosiin tuottanut enää todella kovan luokan puolustajia, joka näkyi tässä turnauksessa. Tosin tilanne olisi ollut hieman erilainen, jos Sergei Zubov, Sergei Gontshar, Aleksei Zhitnik, Anton Voltshenkov, Andrei Markov ja Fedor Tjutin olisivat saapuneet turnaukseen. Kaikki he olisivat olleet saatavilla, mutta eri syistä kukaan ei pelannut kisoissa. Näillä miehillä Venäjä ei olisi tippunut pois mitalipeleistä.
Puolustus olikin Venäjän heikoin lenkki. Buffalon Dimitri Kalininista ei näyttäisi ainakaan vielä olevan johtotason puolustajaksi MM-kaukalossa, vaikka hän pelasikin hienon NHL-kauden. Oleg Tverdovski on taantunut vuoden 2002 olympia-kunnostaan. Dimitri Jushkevitsh on vanha ja hidas. Loput tämän joukkueen pakeista olivat korkeintaan AHL-tasoa. Ei tällaisella puolustuksella voi voittaa mestaruutta, eikä edes mitalia.
Hyökkäys oli myös yllättävän epätasainen, ja poisjäännit heikensivät iskukykyä, ei kuitenkaan siinä määrin missä puolustajien kohdalla. Mutta voidaan aina kysyä, miten Venäjä olisi menestynyt jos Sergei Fedorov, Sergei Samsonov, Aleksei Kovalev, Nikolai Zherdev, Slava Kozlov ja Aleksandr Frolov olisivat olleet mukana.
Nyt joukkueen hyökkäys oli aivan liian kapea, ja sitä haittasi lisäksi Omskin kaksikon Sushinski-Prokopjev epävireisyys. Lisäksi ihmettelen Tihonovin ratkaisua ottaa vanhat kehäraakit Valeri Zelepukin ja Slava Butsajev joukkueeseen. Nämä herrat eivät enää ole 1990-luvun alun kunnossaan. Varsinkin Butsajevin mukanaolo tuntui aika ihmeelliseltä, koska hän pelasi vaisun kauden Jaroslavlissa.
Ilja Kovaltshuk jäi liian yksin. Aleksei Jashin oli loukkaantumisen jälkeen epävireinen, eikä kyennyt ruokkimaan Kovaltshukia. Mutta totuuden nimessä ei Kovaltshukaan ollut ihan niin hyvä, kuin NHL:n parhaalta maalintekijältä olisin odottanut. Pittsburghissa uransa parhaan kauden pelannut Aleksei Morozov pelasi kuin unessa. Maksim Afinogenov pyrähteli näyttävästi, ja olikin itse asiassa joukkueen parhaimmistoa, mutta tehoja ei hänelläkään pahemmin ollut.
18-vuotias Aleksandr Ovetshkin näytti, ettei MM-turnaus ole tämän ikäisten pelaajien dominoitavissa, olivat nämä sitten miten lahjakkaita tahansa. No sai nuori mies sentään maalitilinsä auki. Ensi vuonna nähdään sitten, mihin mies pystyy miesten peleissä.
Muuten hyökkäys oli tasapaksu ja keskinkertainen; Bashkirov, Pronin, Antipov, Skugarev jne. Kuten aiemmin totesin, olisi näiden kavereiden tilanne tarvittu fedoroveja, kovaleveja ja samsonoveja, jotta Venäjä olisi tosissaan voinut haastaa Tshekin, Slovakian tai Kanadan.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Venäjä tuottaa tällä hetkellä kenties maailman parhaat junioripelaajat. Maa on voittanut 20-vuotiaiden MM-kultaa kolmesti viimeisen 5 vuoden aikana, ja on ollut hallitseva maa myös 18-vuotiaiden MM-kisoissa. Lahjakkuudesta ja kykyjen puutteesta homman ei pitäisi olla kiinni.
Oma reseptini Venäjän jääkiekkomenestykseen on aika yksinkertainen: parhaat pelaajat mukaan, ja remmiin sellainen valmentaja, joka saa näistä kavereista kaikki irti. Silloin myös Venäjä on taas tosissaan taistelemassa MM-kullasta.