HJK-SJK 0-0
Olipa kiva vierailla Boltilla missä nuori ja nälkäinen SJK haastoi suuren ja mahtavan HJK:n. Ennen matsia paineet olivat asetettu tietysti kotijoukkueelle jolta odotetaan vain ja ainoastaan voittoja tässä sarjassa. Oikeastaan ei tämä SJK:lle ollut myöskään todellakaan mikään helppo lähtökohta. Täysin puskista kausi aloitettu loistavasti ja tietysti samalla ihmiset ovat ruvenneet hössöttämään mestaruudesta ja samalla odotetaan ihmeitä ottelusta toiseen. Psykologisesti myös vaikeaa kun olet sarjakärjessä ja kaikki haluavat sen joukkueen voittaa. Muistetaan kuitenkin että SJK on Veikkausliigan nuorin joukkue. HJK on kuitenkin kaikesta huolimatta aivan saatanan hyvä kotijoukkue eikä paljon pisteitä pudottele.
Ensimmäinen jakso oli kyllä todella laadukasta futista puolin ja toisin. Molemmat pelasivat mielestäni todella hyvin. HJK on monesti tottunut siihen että vastustaja tulee bussittamaan vieraisiin, mutta SJK oli kyllä tullut pelaamaan. SJK oli kaksinkamppailuissa vahva. Eihän tuossa huippupaikkoja hirveästi ollut, mutta hyvää mainosta kuitenkin Veikkausliigalle. Paljon hyviä aihioita molemmilla ja molemmat pelasivat eivätkä pelänneet.
Toinen jakso ei sitten ollut lähelläkään yhtä hyvää. Kovaa taistelua ja katkonaista peliä. Todella fyysistä vääntöä. Pallollinen pelaaminen oli molemmilla huonompaa toisella jaksolla. Loppua kohden näytti jopa siltä että SJK haki hanakammin ratkaisua ja SJK:lla lopulta ne paremmat paikat oli. HJK:n hyökkäyspelaaminen oli yllättävän vaisua. Tosin tästä suuri kunnia menee vieraiden erinomaiselle puolustuspelille. En kyllä tiedä miksi Klubin pelaajat piirittivät dumarin pelin jälkeen. Muutama huono vihellys toki oli, niin kuin aina Veikkausliigassa.
Ottelun paras pelaaja tuli kyllä vierasjoukkueesta. Paha valita Murilon ja toppari Yegben väliltä, mutta olipahan hyvä peli molemmilta. Murilolla oli tietysti paljon näytön haluja kun ne välit katkesivat Koskelan kanssa tunnetusti viime kaudella Klubissa. Pää pysyi kasassa vaikka Klubin fanit koittivatkin vähän miestä kuumentaa. Toppari Yegbe oli taas aivan kurko puolustuspelissä ja HJK:n kova hyökkääjä Radulovic jäi täysin pimentoon hänen kanssa. Ennen kauden alkua kukaan ei edes miettinyt tätä kaveria edustukseen ja nyt sitten dominoidaan ottelusta toiseen ja fyysinen olemus on vakuuttava. Suomen kentät jäävät unholaan pian ja kiinnostusta tulee varmasti ulkomailta. HJK:lta mielestäni Siepin mies Pyry Soiri pelasi hyvän ottelun molempiin suuntiin. Myös Hetemaj oli keskikentällä hyvä. Lingmanin kautta tuo Klubin peli pyörii, mutta jotenkin näyttää ettei ihan täydessä kunnossa ole. Yleisöä oli kelpo määrä saapunut paikalle. Taisi olla n.5600.
Kyllä tässä ihan tyytyväinen voi olla. Olihan tuossa voittokin otettavissa, mutta ei tässä nyt liikaa voi vaatia. HJK on kotona kuitenkin tunnetusti vaikea voittaa ja SJK:n historia on todella huono Helsingistä. Muistissa on ne monet turpasaunat tyyliin 6-0 vaikeina aikoina. Klubille tasuri kotona on aina pettymys, mutta eivät he kyllä enempää ansainneet. Nollapeli taas kerran ja kaksi päästettyä maalia koko kautena. Uskomatonta, mutta totta.
On kyllä käsittämätön tämä Veikkausliigan ohjelma. Ensi viikolla taas KuPS ja HJK pääsevät pelaamaan oman pelinsä ennemmin keskiviikkona. SJK pelaa vasta torstaina. Missä vaiheessa nämä ottelumäärät sitten saadaan tasoihin...
Pohjanmaan derbyä tiedossa torstaina kun VPS saapuu kylään. Oikeastaan hyvä että nimenomaan Vepsu tulee vastaan. Kyllähän se ohipeli tulee jossain vaiheessa, mutta vaikea uskoa että se paikallisvastustajaa vastaan tulee. Tänään Vepsu taipui Kotkassa ja vaikeaa tuntuu olevan toisin kun SJK:lla. Derbyt ovat kuitenkin aina eri pelejä sarjataulukosta riippumatta. Yleisöä on enemmän ja noissa tuppaa sattumaan aina jotain erikoista. SJK varmasti kunnioittaa vastustajaa eikä lähde aliarvioimaan heitä. Hieno tapahtuma aina ja uskon että nyt se yleisökin alkaa vihdoin löytämään paikalle. Syytä olisi. Hieno tarina rakenteilla.